torstai 29. joulukuuta 2011

Kotiäitiydestä

Olen miettinyt, että haluaisin jäädä kotiin mukelon kanssa mahdollisimman pitkäksi ajaksi. Ajatus siitä, että joku toinen näkee kehittymisen ja ensimmäistä kertaa tapahtuvat asiat, on vieras. Löysin sattumalta Facebookista linkin, jonka takaa löytyy lueteltuna 21 syytä jäädä kotiin. Varsinkin lopussa ollut runo oli aika koskettava. Koko juttu löytyy osoitteesta: http://www.lily.fi/juttu/21-syyta-jaada-kotiaidiksi, laitan tähän suorana kopiona tuolta sen runon:



Runo äidiltä
Olen tuhlannut lapseni lapsuuden
myynyt pois halpaan hintaan
pienen käden kosketuksen
herkän hymyn
antanut pois vaihtuville hoitajille
joille se ei mitään merkinnyt

Annoin pois
lasteni lapsuuden
oman äitiyteni
Ne ainoat
jotka olisivat jotain merkinneet
lapsilleni ja itselleni
yhdessä kasvamisen kipu ja riemu

Sillä urani unohtuu
mutta lapset kasvavat
siirtävät seuraavalle sukupolvelle
sen minkä jäivät saamatta.

(Anja Porio "Kuuntelen sydämeni ääntä, valitut runot 1979-1996")

Laiskajaakko päivää!!

Pikku neiti on unilla pihalla ja meikäläinen se jumittaa koneella, vaikka hommaa olisi jos jonkinnäköistä tässä kotosalla. Pitkäkarvainen koira kun on taloudessa, niin arvata saattaa hiekan ja irtokarvojen määrän ihan vaan jo päivän tai kahden imuroimattomuuden jälkeen. Yleensä yritän kerran päivässä imuroida, ettei ole tuon "eläväisen lattialuutun" vaatteet ihan karvoissa. Olen miettinyt jo vaatteiden tuunausta mikrokuituliinalla... en ole vielä toteuttanut.

Nyt jos lopettaisin tämän koneella jumituksen ja joisin tuon kahvini, niin ehtisin puuhata yhtä jos toista. Minulla on paha tapa purnata illalla miehelleni, jos en ole jotain ehtinyt päivällä hoitaa... ja miksiköhän en. Nyt ryhtiliike. Edes täksi päiväksi :)

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Voi laiskuus

Voi jösses, kun olen ollut taas niin ahkera kirjoittelija. Olen kyllä ajatellut blogia monesti ja mitä siihen sinä päivänä kirjoittaisin... mutta sitten on taas jo seuraava päivä ja se kirjoittaminen unohtui.

Meillä on jo oman arvonsa tunteva pieni neiti, joka konttaa sujuvasti joka paikkaan. Ja kovaa meneekin. Mielipuuhaa on pyykkitelineen tyhjennys, ei väliä onko pyykki märkää vai kuivaa. Tässä välissä oli myös koiran kupin räpläys -kausi, mutta se meni onneksi ohi. Muutama kielto ja kastunut hiha siihen tarvittiin. Ehtipä tuo neitokauno myös maistaa koiran raksuakin, ennen kuin äiti ehti paikalle.

Kehitys on ollut tosi huimaa. Yhdessä viikossa opittiin istumaan, seisomaan tukea vasten ja konttaamaan. Nyt seisottaisiin koko ajan ja kävelläänkin tuen kanssa. Ihana pieni. Kohta hän jo juoksee!

Koiran kanssa käytiin agilitykisoissa reilu viikko sitten. Ei sieltä kummempaa menestystä tullut, mutta ai että oli ihana käydä vähän pyörähtämässä aikaa vastaan!!

Täällä on ollut parina päivänä kova myräkkä. Lähimetsässä on ollut polkuja poikki kaatuneiden puiden vuoksi. Minä hyödynsin näitä puita ja napsin niistä jäkäläisiä oksia. Tarkoitus olisi askarrella jotain. Saas nähdä mitä :)