keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Yökyöpelöintiä ja kaikkea siltä väliltä

Tämä päivä on mennyt pienessä sumussa ja unohtuu yksinkertaisimpiakin asioita. Otsikossa ei siis ole virhettä, vaan kertoo tämän päivän ajatuksen juoksusta. Viime yönä meidän pikkuneiti päätti puolenyön aikaan herätä ja olla pirteä. TÄH? Ei noin ole tehty sitten kuukauden iän. Mikään ei toiminut nukahtamiseen; ei tassutus, syli, maito, kipulääke, mikään. Kaikkea piti kokeilla, myös kipulääkettä, koska hampaita on tulossa. Neljältä hän sitten viimein nukahti syliini ja vein takaisin omaan sänkyynsä unille. Lopussa hän ei enää ollut pirteä vaan yliväsynyt. Silti piti valvoa. Juuri, kun luulin hänen nukahtaneen, vierestä kuului "bääbääwääwääbääwää". Seurustella olisi pitänyt. Luettiinkin kirjaa, ettei olisi mennyt ihan itkemiseksi, koska itkettihän se, kun yritettiin nukuttaa vaikkei nukuttanut.

Tänään minulla oli kampaaja ja ajomatkaa sinne jonkin verran. Sukulaiseni on kampaaja, joka leikkaa ja värjää hiukseni, joten siksi tällainen järjestely. Oli aikamoinen työ pysyä hereillä tuolla loskan seassa ja varsinkin skarppina olemisessa piti skarpata... (täh?) Sain kivan tukan. Otsatukka pitkästä aikaa ja raidat värjättiin piiloon. Olen nyt yksivärinen ruskeatukka :)

maanantai 2. tammikuuta 2012

Vuodenvaihdetta ja vapaan jatkumista

Mukavaa tätä vuotta kaikille!!

Vuosi vaihtui meillä melkoisen rauhallisesti. Meille tuli kaveriperhe kylään. Saatiin hyvissä ajoin lapset nukkumaan, tarkoituksena mennä ulos puolilta öin katsomaan raketteja. No kuitenkin tämä jäi vain hyväksi ajatukseksi. Meidän pikku neiti päätti havahtua 23:30 ja nukahti takaisin vasta 02:00. Se oli hyvä aika meille aikuisillekin mennä unille. Ei siis nähty yhden yhtä rakettia tänä vuonna. Tinatkin jäi valamatta. Noh, tällä kertaa näin. Onneks oli molemmat lapsellisia perheitä, niin vieraatkin ymmärsivät illan kulun myötäeläen... Seuraavana yönä tosin meidän neiti nukkui levollisesti eikä edellisyön härdellistä ollut tietoakaan. Tänäänkin hän nukahti nopeasti, toivottavasti myös nukkuisi levollisesti pienestä nuhasta huolimatta.

Päätettiin mieheni kanssa, että jatkan hoitovapaata vielä syksyyn/vuoden loppuun. Ihanaa :) Ainoa, mikä hieman häiritsee, on jääminen lähestulkoon täysin mieheni tulojen varaan. Olen koko aikuisikäni tullut toimeen omillani ja tilanne on hämmentävä. Jotenkin alentavaa pyytää rahaa, jos haluaisi jotain ostaa ja sitä on ikään kuin tilivelvollinen ostoksistaan. En ole koskaan ollut kova tuhlailija tai mitään, mutta silti...