torstai 1. maaliskuuta 2012

Saanko esittäytyä

Monta blogia on ollut hääblogin jälkeen, mutta niin se vaan tämä osoite alkoi tuntua siltä, että haluan jatkaa kirjoittelua tämän alle :) Tänne on tuotuna nyt vanhojen blogieni tekstit, jotta löydän ne yhdestä paikasta :)

Lienee hyvä esitellä itsensä :)

Mitä kaikkea elämä voikaan tuoda. Häiden jälkeen emme lähteneetkään mielessä olleelle häämatkalle vaan ostimme talon. Sitten vuosi takaperin elämä täydentyi lapsella ja nyt haaveilemme oman talon rakentamisesta sekä juurille muuttamisesta.

Olen ollut todella urakeskeinen koko pienen ikäni. Haaveilin teini-ikäisestä ensin eläinlääkärin ammatista, mutta koska fysiikka ei voinut vähempää kiinnostaa, haave muuttui yritysjohtajaksi. Edelleenkin pidän työtä tärkeänä, mutta tärkeämmäksi on tullut oma hyvinvointi, terveys, lapsen kasvun seuraaminen ja parisuhteen hyvänä pysyminen. 

Tällä hetkellä olen kotona lapseni kanssa ja nautin seurata hänen kasvuaan ja kehitystään. On se jännä, miten päivittäin tulee jotain uutta huomattua!

Koska en kuitenkaan ole sitä varsinaista "kotiäiti-tyyppiä" (siis mikä se määritelmä sille edes on?), olen alkanut pyörittelemään erilaisia bisnesideoita. Saas nähdä josko joku ottaisi tuulta alleen. Ainakin yksi hyvin potentiaalinen on kytemässä. Tarkoitus olisi löytää jotain, jossa käyttää päätä, mutta jota voi tehdä kotona ja lapsen ehdoilla. Eli siis silloin, kun mukula nukkuu. Eikös se ole hyvä, että on hyvät suunnitelmat? ;)

Tykkään neuloa ja vauvan neuleilla on ollut hyvä opetella erilaisia kuvioita. Vihasin käsitöitä koulussa. Nykyään minua kiehtoo ajatus ommella koneella ja neuloa vaikka villapaita. Enpä olisi uskonut teini-iässä, että näin kirjoittaisin reilu 10 vuotta myöhemmin.

Minä haluaisin askarrella enemmän ja tehdä käsillä. Tahdon tehdä kranssin tai kaksi. Olisi mukava myös tehdä vaikkapa jouluksi kukka-asetelmat tai jotain vastaavaa. Muutama vuosi sitten innostuin  korujen tekemisestä (juuri häiden aikaan), mutta sekin jäi, vaikka kiinnostus ei kyllä ole mihinkään kadonnut. Rautalankaakin on tullut väännettyä suuntaan jos toiseen ja sekin oli erittäin terapeuttista. Jospa sitä nyt ryhdistäytyisi ja alkaisi vähäisellä vapaa-ajalla tekemään sitä, mistä oikeasti tykkää ja nauttii.

Yritän olla vähemmän "sitku"-ihminen. Toivottavasti onnistun.


Ei kommentteja: