tiistai 3. joulukuuta 2013

Onko pakko kommentoida...

Otsikko liittyy sellaiseen ilmiöön, joka lienee tuttu monelta nettipalstalta - kommentoidaan, vaikkei sillä varsinaisesti tuoda mitään lisäarvoa tai pahimmassa tapauksessa tehdään vain jollekin paha mieli.

Syy, miksi itse nyt tähän asiaan tartuin, on mammapalstoilta ärsytyskynnystäni nostanut ns. viaton teilaus, piiloveetuilu, jne...

Tiedättehän, kun joku aloittaa aiheen vaikkapa "Olisiko vinkkejä, mun lapsi 4v ei millään nukahda" ja sitten sinne tulee kyllä tosi kivoja viestejä ja itsekin kommentoin jotain sympatiseerausta (oma 2,5v ei nukahda). Mutta sitten "Mun lapsi on nukkunu synnäriltä asti täysiä unia". Siis oikeesti. Kivat sulle, mutta onko aiheellista juuri tuossa kohtaa tuoda se ilmi. Missä tahdikkuus ja tilannetaju? No ei ole ei.

Näitä riittää...

Aloitus: "Mun lapsi ei halua lähteä ulos, mikäköhän auttais, kesällä on kivaa, mutta syksyn ja talven tullen ei vois vähempää kiinnostaa"

Vastaus: "Mun lapsi ei muuta haluukaan ku olla pihalla, oli sitte kesä tai talvi"

*****

Aloitus: "Mua ahdistaa, kun oon ihan yksin lasten kanssa eikä oo ketään sukulaista tai tuttua mailla halmeilla, muutettiin tänne kun täältä sain vihdoin töitä"

Vastaus: "Mua lähinnä ahdistaa ku sukulaiset haluu koko ajan tota lasta hoitoon, mä haluisin välillä olla iteksee tuon kanssa eikä niin et koko ajan joku kylässä"

*****

A:"Mun lapsi syö vaan jauhelihakastiketta ja spagettia, milläköhän keinoilla saisi vähän monipuolistettua ruokavalioo, varsinki kasviksia vois innostua syömään"

V: "Meillä tuo syö ekana aina salaatit ja pitää oikein käskee, et pitää muu ruoka syödä kans ennen ku saa lisää salaattii"

****

A: "Millä keinoilla sais tutista vierrotettua, kun herättää tuttia laittamaan monta kertaa yössä"?

V: "Meillä ei koskaan syöty tuttia, nukku synnäriltä asti täysiä öitä"

****

A: "Miten mä saisin tuon lapsen käymään nätisti nukkumaan, se haluis et istuis siinä vieressä niin kauan, että nukahtaa"

V: "Meillä tuo ei halua, että edes luetaan satua. Komentaa vaan pois."

****

A: "Ärsyttävää, ei noi raskaudesta jääneet kilot vaan meinaa lähteä vaik mitä tekis"

V: "Mä olin jo synnäriltä lähdön jälkee viikon päästä samas painos ku ennen raskautta"

Tuli ehkä pointti selväksi? Miksi pitää kommentoida, jos ei oikeesti ole antaa sitä vinkkiä, jota pyydetään, jne. Välillä tekisi oikeesti mieli kärähtää, et nyt hitto oikeesti! Kuitenki yleensä noilla palstoilla on tarkotus saada vertaistukea ja sympatiaa eikä veetuilua piilotetusti tai vähemmän piilotetusti.

Ja sit vielä pisteenä ii:n päälle

A: "Ihanaa, meidän Mauri lähti tänään konttaamaan, ikää 9kk"

V: "Meidän Iiro-Jalmari käveli jo tossa vaiheessa ja kiipes joka paikkaan"

(Hienoa, että Iiro-Jalmari kehittyy motorisesti hurjaa kyytiä, mutta eikö voisi iloita kaverin lapsen puolesta edes vähän...)

Ugh! Olen puhunut!

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Satuiltiin syksyisessä päivässä

Veimme lauantaina suurimman osan tavaroista uuteen kotiin ja sunnuntaina tulimme pariksi päiväksi vielä vanhaan kotiin. Eilen aamulla tuli sitten ahaa-elämys, että suurin osa Eepun leluista on uudessa kodissa. Täällä on vain legot ja piirrustuspaperit liituineen. Mua ei huvittanut rakentaa eikä piirtää (huaaaano äiskä), joten kuumeisesti mietin, että mitäs mitäs...

Ja koska esikoista on tullut hurja höpöttäjä, päätin hyödyntää tätä. Pyysin häntä kanssani satuilemaan. Itse sanoin alkuun olipa kerran ja siitä sitten Eepu keksi loput. Välissä kyselin "mitä se sitten tekis" "minkä värinen se on", jne... Tässäpä tuotos:

Olipa kerran tyttö, jolla on sininen tukka. Tytöllä on myös kädet ja kymmenen sormea. Päällä tytöllä on mekko, jossa oli kasa perhosia. Tyttö rakastaa piirtämistä ja piirtää mieluiten kaksi kuumailmapalloa. Hänen lempivärinsä on sininen ja hän piirtää mieluiten sinisellä liidulla. Ruoka-aikaan tyttö haluaa lihapullia ja perunamuussia ja juomaksi hänelle kelpaa maito. Ruuan jälkeen tyttö ottaa kaksi naksua, jotka maistuvat pahalta hyvältä. Naksujen jälkeen saa keltaista ja valkoista purkkaa. Sitten on leikin aika. Hän leikkii oman äitinsä kanssa legoilla. Legoista rakennetaan linna, jossa on prinssi ja täti. Tämän jälkeen tyttö lukee yksin autolehteä, hän ei ole enää mopotyttö. Sillä aikaa äiti imuroi. Sitten tytön isi tulee omaan kotiin. Isi on ollut töissä. Isi on käynyt töissä monta kertaa. Tyttö leikkii oman isin kanssa legoilla. Legoista rakennetaan linna, jossa on prinssi ja täti. Sitten on ruoka-aika. Koko perhe syö lihapullia ruokapöydässä. Äiti korjaa tytön ruuan pois, koska tyttö lätsytti sitä. Äiti on tyhmä. Tyttö meni yksin leikkimään laskiaisrieha-palapelillä. Siinä on kasa nalleja, myös isoäiti nalle. Sen jälkeen tyttö on Muumi-palapelin vuoro. Se on helppo. Tyttö leikkii yksin, koska se on tyhmää. Kaverit on omissa kodeissa. Toinen tyttö tulee tytön kotiin. Tytön nimi on Maisa. Tyttö ja Maisa leikkivät hippaa. Sitten Maisa lähtee omaan kotiin. Tyttö menee syömään kuumaa paahtoleipää, jonka päällä on metukkaa. Tytön äiti yksinään laittaa tytön päälle Pikku Myy -mekon. Sitten tyttö itse pesee hampaat Ihaa-hammasharjalla. Tytön äiti yksinään luki tytölle iltasaduksi isoa Nalle Puh -kirjaa. Sitten tyttö kävi nukkumaan ja niin kävi myös Maisa omassa kodissaan. Sen pituinen se.

Pari naurunpyrskähdystä ja ihmetystä tuli mulle...
- toi mopotyttö... totaali repeeminen :D
- mistä tuo Maisa tulee
- selkeesti hyvin mennyt perille, että mitä käy, jos ruualla leikitään

P.S. Aloin kirjoittaa tätä koneelle, niin esikoinen oli vienyt kuopukselle uusimman Vauva-lehden. Nyt se on silppua...

tiistai 17. syyskuuta 2013

Haipakkaa haipakkaa

Kiirettä on pidellyt. Opiskelutehtäviä tulee tehtyä pitkälti silloin, kun lapset nukkuvat yhtäaikaa ja jos eivät nuku, niin silloin hoituu kotihommat toisen kanssa. Tulevana lauantaina olisi muutto. Ihanaa päästä muuttamaan sinne, missä tietää sen "loppuelämänkodin" sitten joskus sijaitsevan. Asutaan hetki appiukon talossa (ihan oman perheen kesken, appiukko asuu muualla) ja sitten jollain aikavälillä aletaan rakentaa sitä ikiomaa taloa.

Tuo esikoiseni on sitten hauska tapaus :) Puhumaan päästyään ei meinaa malttaa olla hiljaa... hän nappaa sanoja puheesta, joten sitä saa itse olla pirun tosi tarkka. Ja enää hän ei huuda äitiä tai isiä vaan äiskää tai iskää ;) Paras oli tuossa yhtenä päivänä, kun Eepu huusi "iskää, anna rahaa"... sitä piti miettiä, että minkä ikänen mukelo meillä olikaan. Säästöpossulle ruokaa kaipaili ;) Jos hän ei puhua pälätä, hän haluaa lukea, rakentaa legoilla, pelata pelejä, piirtää, laulaa/tanssia ja pihalla ajaa pyörällä. Kirjaimet kiinnostavat kovasti - monet kirjojen kansien kirjaimet luetellaan päivässä ja automatkoilla bongaillaan kirjaimia. Jostain syystä kirjain "P" näkyy aika useasti... Jos hän saisi päättää mitä telkkarista tulee, niin Muumi ja Titi-Nalle pyörisivät koko ajan. Uhmatakin hän osaa... E ei osaa, E ite, Äiti auttaa, Äiti lopeta, E ei mene, E ei tahdo, E ei muista, E ei ymmärrä, E ensin... Jännä juttu muuten, että tuo nuorimmainen ilmeisesti osaa puhua Eepulle. Monesti kuuluu "L ei tykkää tästä, E tykkää"...Paras lienee kuitenkin automatkat, kun meikäläinen yrittää laulaa ja takapenkiltä kuuluu "äiti älä laula, äiti ei osaa"... Totuus tulee lasten suusta vai miten se meni.

Nuorimmainen kävi viikko sitten neuvolassa. 64cm pitkä ja 6,4kg painoa noin suunnilleen. Hän osaa kääntyä, pyöriä akselinsa ympäri, pakittaa ja leikkiä kurkistusleikkiä. Hän haluaa jo kovasti istua, vaikkei suojaheijasteet vielä toimikaan. Kiinteistä ruuista maistuu kaurapuuro luumusoseella sekä porkkana, peruna, bataatti ja kesäkupitsa. Kuolaa tulee enemmän kuin laki sallii... liekö hampaita tekee hän. Jää nähtäväksi.

Tämmöstä meille :)

P.S. remontti valmis!

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Elokuu oli ja meni

Vähän liiankin nopeasti hujahti tuo "viimeinen kesäkuukausi"... Tuli tehtyä kaikenlaista ja AJATELTUA blogia... harmi ettei tämä päivity ajatuksen voimalla...

Miekkosella alkoi loma, joka tosin tiedettiin remontintäyteiseksi, koska olimme vähän aikaa sitten saaneet tietää pääsevämme vihdoinkin muuttamaan takaisin sinne minne sydän on jo kauan kaivannut. Palaamme takaisin järvien äärelle - Lappeenrantaan. Odotan innolla, sillä mua vähän korpeaa, etten tänä kesänä ehtinyt satamaan vedylle...

Tykkään kovasti ruuasta (vai herkuista). Ainakin mikäli kännyni valokuvia on uskominen. Katselin mitä voisin kuvina kertoa elokuustani ja tässäpä tulee kohokohdat:


Kävimme juhlistamassa mieheni loman alkua Amarillossa ja tämä oli mun jälkiruoka... ei melkein jaksanut syödä, mutta pakko oli, kun lautasellehan ei jätetä!;)


Kävimme hyvän ystäväni kanssa Kakkugalleriassa kakkubuffetissa. Ai jai! Oli herkkua! Ja halpaa!! 13,90€ erikoiskahvin kanssa ja tavan kahvilla pari euroa edukkaampi. Syödä sai niin paljon kakkua kuin jaksoi. Jaksoin kuusi palaa ;P

P.S. Koulukin alkoi. Osallistuin infopäiville ja seuraavan viikonlopun kurssien kohdalla hyödynsin akateemista vapauttani... ensi viikonloppuna sitten pääsee itsekin kunnolla alkuun!!

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Metsäretkeilyä

Tässä eräänä päivänä kävimme ennen lounasta tunnin kävelyllä metsässä. Olin ihan yllättynyt, että Eepu jaksoi kävellä koko sen reissun.

Näimme kaikenlaista jännää.

Käpyjä, joita oli sekä männystä että kuusesta. Erään kuusen juurella oli kauheasti oravansyömiä käpyjä. Tässä kuitenkin kuva ihan männyn käpysistä.


Mustikoita, joita oli myös tosi kiva syödä!

Joku oli tehnyt majaa...


Ja tämän puun tyttäreni tiesi kuuseksi.


Joku muukin oli tiennyt kuusipuun ja hakenut ilmeisesti jouluksi koristeen itselleen.

Näimme myös kanttarelleja, joita kävin seuraavana päivänä hakemassa kotiin asti.

En tiedä johtuiko tunnin kävelystä, mutta tutuksi tullut parin kolmen tunnin päikkärinukutussessio ei toistunut. Eepu nukahti puolessa tunnissa... Jee!!

torstai 8. elokuuta 2013

Kasvissosekeittoa

Tuli taas testailtua kasvissosekeittoa hieman erilaisella variaatiolla kuin yleensä... Maistui!! Näyttää tomaattikeitolta sisältämättä ollenkaan tomaattia. Sopisi aika hauskasti illanistujaisiin, jossa tarjolla olisi ruokia, jotka näyttää joltain olematta ja maistumatta siltä... jos tiedätte mitä tarkoitan.

Punainen kasvissosekeitto:

2 isoa bataattia
1 purjo
5 keskikokoista porkkanaa
1 nyrkin kokoinen punajuuri
1 kukkakaali
1 rkl Provencen yrttiseosta
2 rkl kasvisfondueta
1 pkt Perinteistä Koskenlaskijasulatejuustoa
1 tl suolaa
öljyä
vettä

Kuumenna vettä vedenkeittimessä. Kuutioi ja pilko kasvikset. Kuumenna öljy isossa kattilassa (itsellä 5 litraa). Lisää purjo kattilaan, pyörittele hetki. Lisää bataatit ja punajuuri sekä yrttiseos, pyörittele hetki. Lisää vettä ja porkkanat kattilaan ja anna kiehua hetken aikaa. Kun juurekset ovat melkein kypsiä, lisää kukkakaali. Lisää vettä tarvittaessa. Anna porista niin kauan, että kaikki rehut ovat pehmeitä. Soseuta keitto. Pilko juusto pieniksi kuutioiksi. Laita kattila levylle, joka on n. 1-2. Sekoita koko ajan, kunnes näet, että alkaa kiehua. Ota hetkeksi pois levyltä. Sekoita keittoon fondue ja juusto. Laita takaisin levylle ja sekoita juusto joukkoon. Lisää suolaa, jos tarvitsee.

Itselleni kävi klassiset. Laitoin keiton soseutettuna levylle ja jäin odottamaan kiehahtamista... Tuli semmonen tulivuorenpurkausefekti, kun se eka kupla taisteli itsensä pinnalle. Tota voisi hyvin käyttää jonkin perheriidan aloittajana, jos on vaikka jotain hampaankolossa, mutta ei keksi miten sen tuo esille. Laittaa puolison vahtimaan kattilaa siksi aikaa "että pulpahtaa" ja pyytää sekoittelemaan. Kun sitten se eka pulpahdus tulee ja koko hella näyttää teurastamolta, voi hyvin kärähtää ja pistää mäkättäen. Tai sitten ei ;)

Tätä tuli ihan hirveesti - koko kattilallinen. Pakastan osan, sitten varmaan syödään pari päivää ja lopun käytän sitten pohjana sämpylätaikinalle. Keittopäivien jälkeen syödään kanakastiketta ja riisiä. Sitten seuraavana päivänä tästä tulee iltaruuaksi - pastapaistosta! Jee! Ehkä ihan vakiojuttu "tuunata" vanhasta kastikkeesta pastapaistos :D

tiistai 6. elokuuta 2013

Mommy is available

Kännyn sovellukset on syvältä. Sitä vähän kuin katoaa niiden syövereihin. Kirjasin itseni ulos fb:stä. Alkoi ärsyttää, kun oli koko ajan "saatavilla". Kännykkä kilkatti, vaikka ilmoitukset oli otettu pois käytöstä. Minua ei harmita se, että kaverit haluaa mulle jutella. Mua vaan alkoi häiritä, että piippaus kuului kun vähiten odotti. Ja sitten kun joku laittoi monta viestiä, niin kuului "tididintididintididintididin"... Se on harvinaisen ärsyttävää silloin, kun yrittää nukuttaa kaksveetä... "Äiti, mikä toi ääni oli"... (ja just kun luulin, että mukelo nukahti). Muutenkin. Yksi ilta vedin palkokasvin nenään miehelleni, kun meillä oli juttelu kesken ja hänellä soi puhelin. Kaverinsa soitti ja sitten hän puhuikin puoli tuntia puhelimessa. Istuin sitten mielenosoituksellisesti koneelle ja istuin puoleenyöhön asti. Vaikka väsytti.

Jännä juttu miten tommonen pieni esine koukuttaa. Samalla, kun jää sen pauloihin, unohtaa sen elämän, mitä tapahtuu ympärillä. Kuinka monesti havahdunkaan kaksveen leikkiinkutsuun... siihen viidenteen. Ja kuinka sen puolison kanssa voisi keskustella ennemmin kuin tsättäillä puhelimella kavereiden kanssa. Toki kavereihin tulee pitää yhteyttä ja tsättäilläkin voi, mutta hei - se puoliso on siinä parin metrin päässä ja ois kiva pysyä kärryillä senkin kuulumisista.

Näin ollen YRITÄN KOVASTI pitää fb-sovelluksen pois päältä puhelimestani ja olla "saatavilla" perheelleni. On se hyvä elää sitä elämääkin vähän, niin on sitten mistä päivittää sinne naamikseen - korulauseiden mekkaan.

Kaverit, mulle saa kyllä edelleen viestitellä. Ihan perinteinen sms tai on tuossa luurissa vielä tuo whatsuppikin käytössä. Tämä ei siis ole nootti ystävilleni vaan ihan tällainen avautuminen omasta addiktiosta. Moi olen Laura - some-addikti.

maanantai 5. elokuuta 2013

Kesäisissä maisemissa lomailua

Vietettiin tyttöjen kanssa ihana viikonloppu isäni vaunulla Keski-Suomessa. Lähdettiin perjantaina ajelemaan niin, että likat nukkuivat päikkärit autossa. Vaajakoskella oli hyvä pitää huoltotauko ja jatkaa vielä noin tunti ajelua. Piti ajaa vähän pidemmän kautta, kun nuo rallit vähän haittasivat liikennettä.




Suomen kesä kyllä näytti parastaan. Oli lämmintä ja aurinkoista. Mentiin heti illasta Eepun kanssa käymään saunassa ja uimassa. Mikä vesipeto mulla onkaan kotona! Hän teki syöksyjä veteen kuin vanha tekijä. Kellukkeetkin halusi käsistä pois vähän ennen kuin palailtiin saunalle. Yritin toki hurjasti painottaa, että ei sitten kelluta yhtään, kun ei ole niitä käsissä. No ei näyttänyt haittaavan. Aina tuli naama pinnalle komeesti. Kupliakin innokkaasti puhalteli naama veden alla :)

Seuraava päivä valkeni harmaana ja sateisena aurinkoisesta sääennusteesta huolimatta. Tarkoitus oli lähteä veneilemään Keiteleelle. Päätettiin odotella hetken aikaa, josko se sää siitä paranisi ja paranihan se. Aurinko porotti täydellä teholla siniseltä taivaalta :) Oli ihan parasta kyllä päästä veneilemään noihin maisemiin.

Pysähdyimme eväitä syömään eräälle tutulle mökille. Maisemat oli kuin postikortista!


Loppukevennyksenä kuva isoista "mämämäkeistä"... Tyttäreni näitä minulle säikkynä osoitti..



torstai 1. elokuuta 2013

Kaverin kyläilyä uhmaikäisen tahdittamana

Kaveri kävi eilen moikkaamassa ja oli kyllä meikäläinen varmaan hehkeetä seuraa.

Ensinnäkin koko päivä oli mennyt kaksveeuhmaa sietäessä. Aamupäivällä satoi, joten pihalle ei menty. Sen seurauksena hypeltiin hieman seinille tai ainakin sohville. Ja minä kiellän. Sitten vähän hörskötettiin vesimukia sohvalla ja muutamassa paikassa lattialla. Ja kun otin vesimukin pois, fiksu tyttäreni haki lelukopasta lelumukin ja kävi näppäränä täyttämässä sen vessassa ja taas vahingossa hups vaan läikky. Ja pikkusisko, se vasta onkin ärsyttävä kaksveen mielestä. Ei saa sisko katsoa ei varmasti saa ja sitten jos isosisko menee pikkusiskon viereen köllöttämään lattialle ja pikkusisko koskee häneen, niin auta armias. Toim.huom. pikkusisko ei vielä varsinaisesti liiku, joten...

Kaverin sitten saavuttua esikoinen oli intopinkeänä, koska olin sanonut, että kun kamu tulee, käydään kahville (eli siis syömään). Kaveri ei ollut ehtinyt edes sisälle, niin alkoi syömään-syömään -hokeminen. Kahvihetki sitten taas oli aikas mielenkiintoinen ja sujui jotenkin. Yritettiin fiksusti keskustella jotain aikuisten juttuja, niin joko tuli pissahätä, kakkahätä tai muuten vaan äitin piti lähteä jonnekin tekemään jotain. Lyytikin oli parahiksi herännyt ja piti siinä sitten ruokkia tietysti. Yhtäkkiä huomaan tosi suvereenisti selittävän ystävälleni kuopuksen maidontilauksesta, siitä johtuvasta ylettömästä puklailusta ja meikäläisen superläntikkäistä vaatteista. "Joo, joo" vastaili kaveri tosi myötätuntoisesti ;) Sanomattakin selvää, että välttämättä kaverini suurimpiin mielenkiinnon kohteisiin ei kuulu miten rinnat toimivat vauvaikäisen kanssa ja mitä seurauksia maidon hetkellisellä ylituotannolla on... No tulipa selitettyä...

Kun sitten päästiin jopa sohvalle istumaan, alkoi esikoisen show. Hänhän oli alunperin mennyt isänsä kanssa pihalle, mutta tullut jo takaisin. Piti heitellä lehtiä pöydältä, piti kiusata pikkusiskoa, levitellä tavaroita, repiä koiraa ja mitäköhän vielä.

Kaverini lähdettyä totesin miehelleni, että saa nyt viedä Eepun pihalle ja riehuttaa sitä vähän, kun tuntuu käyvän kierroksilla, mikä sitten näkyy tommosena käytöksenä. Meidän tuuria, että tramppa oli sitten märkä. Ei muuta kuin housuja vielä sitten vaihtamaan.

Jos ei tommosen meiningin näkemisestä tule vauvakuumeen laskua, niin ei sitten mistään :D (En tosin tiedä miten tommonen hymyilevä vauva sitten vaikuttaa asiaan..)

Katsoessani illalla peiliin, oli naama väsynyt, tukka lätässä ja otsis pinnistä puoliks rötsähtänyt, mustissa housuissa pukluja ja valkoraidallisen paidan pukluja en onneksi nähnyt. Kunnon kotiäiti-look. Aamen.

Mutta siis kaverini S, kiitos ja anteeksi :D Oli kuitenkin tosi ihanaa nähdä! Nyt varmaan ymmärrät, miksi viimeksi halusin nähdä kahvilassa ilman mukeloita ;)

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Liian helppoa ollakseen totta!

Mutta totta se on.


Nyt on tullut veivattua sitä jumppaa hetken verran, niin täytyy myöntää, että mä oon aika yllättynyt.

Alunperinhän mun oli ajatuksena osallistua siihen haasteeseen, että teen sen 30 päivää, minkä tuo kestää. No, olin ehtinyt tehdä tason 1 kokonaan ja puolet tasoa 2, kun lähdettiin Lappeenrantaan ja siellä kun ei ollut toimivaa nettiä/konetta, niin jäi jumppailut jumppailematta. Kotiin kun tultiin, niin en tullut jumpanneeksi likkojen nukkuessa tai kuumuuden vuoksi. MUTTA tästä kaikesta huolimatta, mulle meni mun ennen raskautta sopineet vaatteet taas päälle. Tämä siis saavutettu sillä 15 päivän jumpalla, jossa oli kolme lepopäivää välissä.


Koska en omista vaakaa, piti käydä naapurissa. Aavistukseni osui oikeaan, paino oli edelleenkin +7kg siihen raskautta edeltäneeseen painoon. Joten otinpa taasen mittanauhan kauniiseen käteen ja tältä näyttää (suluissa 2.7. mitta):

Rinta: 92cm (93cm)
Vyötärö: 75cm (79cm)
Lantio: 93cm (97cm)
Reisi paksuimmasta kohtaa: 59,5cm (61cm)


Jumppa kestää 20min, joten päätinpä kokeilla haasteen nyt loppuun. Aloitin sunnuntaina tason 2 uudestaan, tarkoituksena tehdä sitä puolet ja sitten vielä se taso kolme. Ihan pitää mielenkiinnosta katsoa mihin asti jumpalla pääsee. Luulin oikeasti, että lähinnä sitä vaan lihakset vahvistuu tossa ajassa, mut kai se on tota mittanauhaa uskottava. Ja vielä se, että se puntari näyttää edelleen samaa, mitä kuukauden alussa. Hyvin mielenkiintoista :D Mut pääasia, et vanhat kuteet mahtuu nyt päälle paremmin kuin hyvin. Jos en ois niin reitevä, joutuisin lähtemään housuostoksille.

Tuli mieleen, että toi jumppahan sattuis hyvin joillekin morsioille, ettei tartte viimistä kuukautta viettää millään kaalikeittodieetillä.

Ja asian koomisuutta lisää tässä vielä se, että mä en todellakaan ole himmaillut herkuissa vaan melkeestään päivittäin on tullut syötyä jotain herkkua - yleensä jäätelöä, mutta Lappeenranta-viikolla kaikkea muutakin, kun tuli käytyä kylässä ja kahvittelemassa.

Tämä mun postaushan sattuu tosi hyvin tähän päivään, kun muilla bloggaajilla näyttää olevan puolialastomia kuvia itsestään :) Mulla ei pokka riitä siihen, vaikka oikein tyytyväinen tähän vartalooni olenkin. Tiikerin raapasut löytyy mahasta, mutta sehän kertoo vain, että olen saanut raskauden kokea ja kaksi ihanaa lasta.

Te itseänne kuvanneet mamat - ootte upeita ja rohkeita!

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Retki Joutsenon Kotieläinmetsään

Kävimme Lappeenrannan lomalla Joutsenon Kotieläinmetsässä kummitytön perheen kanssa.

Mainos lupaa paljon - 100 kotieläintä vapaana metsässä. Nettisivut ovat laadukkaan oloiset, joskin vuosi sitten päivitetyt. Hinnatkin ovat sivulla vanhat - sattumalta bongasin uudet (kalliimmat) hinnat appiukon keittiönpöydälle unohtuneesta ilmaisjakelulehdestä.

Ei anneta pikkuseikkojen hämätä - avoimin mielin siis lähdin retkeilemään.

Nettisivuilta olimme lukeneet, että metsässä on pöytä ja tuoli -ryhmiä levähtämistä varten. Otimme siis eväät mukaan, jotta voidaan siinä sopivassa välissä ruokailla (eikä tarvitse kuunnella turhaa kitinää). Mentiin heti aukeamisen jälkeen klo 10 ja lounasaikahan siinä aika pian kolkutteli... MUTTA... Eipä näkynyt pöytä ja tuoliryhmiä, ellei sellaiseksi lasketa yhtä mustanpuhuvaa valkoista muovituolia ja kiikkanaa pikkupikkupikkupöytää, jotka olivat vierekkäin keskellä varvikkoa. Ei siis taidettu lounastaa (3 aikuista ja 3 lasta (plus yksi vaunuilija)). Kuuntelimme siis "nälkä nälkä nälkä" kitinää ja jäi varmaan kaikilta semmonen tietynlainen elämyksellisyys kokematta. Annoin Eepulle herneitä pussista ja samantien oli muutama TODELLA röyhkeä kilipukki änkemässä rattaiden tavarakoriin ruuan toivossa. Eivät paljoa välittäneet, että meillä oli myös eläimille tarkoitettuja leipiä, joita sitten paniikissa yritettiin niille tarjota, etteivät Lyytin päälle kävisi. Nuo eläimille tarkoitetut leivät oli ostettu (jepjep, rahaa sai laittaa joka juttuun) lipunmyynnistä ja ne oli aivan pehmeitä. En tiedä onko nyt jotain uusia tutkimuksia tullut, mutta kun itse aikoinaan pyörin talleilla, ei eläimille saanut syöttää pehmeää leipää. Mutta ei siis kannata rapistaa siellä puistossa yhtään mitään, ellei halua koko vapaana kulkevaa lintu- ja kilipukkilaumaa ympärilleen.




Nettisivuilla oli myös mainostettu jättitrampoliineja keskellä metsää. Eepu odotti sitä innokkaasti, mutta jouduin eväämään pääsyn, koska ne olivat ihan järkyttävässä kunnossa. Turvaverkko oli repaleinen ja trampoliinin päällä kauheasti roskaa. Jonkun verran roskaa toki tulee tuommoisessa metsikössä väkisinkin, mutta tuo näytti juuri siltä, ettei sitä oltu hetkeen putsattu.


Eläimet itsessään olivat hellyyttäviä. Tosin tuosta sadasta oli ehkä 50 pupua ja 50 kanalintua, muutama muu sitten lisäksi. Possut, emut(?) ja alpakat olivat aitauksissa ja niitä oli mukava katsella, kun eivät tulleet kilipukkien tyyliin "iholle". Eepu tykkäsi pupuista, joita oli kiva ruokkia sillä leivällä.

Tuonne puistoon sai avaimen lipunmyynnistä, joka oli 500m päässä lohilammikolla. Järkytyin hieman, kun puistosta et päässyt myöskään pois ilman sitä avainta. Liekö edes laillista tommonen, kun on selkeä turvallisuusriski. Aidan päällä meni sitä paitsi vielä piikkilanka, että siitäkään ei hätätilanteessa yli mennä.

Vessa löytyi. Vähän likainen, mutta kyllä siinä kävi.

Eväät syötiin sitten lopulta siinä lohilammikolla pienessä kodassa. Kodan roskis oli muuten täpötäynnä, vaikka paikka oli auennut vajaa pari tuntia aiemmin. Ilma oli sateinen, joten ei se roskis ole voinut sinä päivänä siihen pisteeseen päästä.

Pääsylippu aikuiselta oli 8€, lapselta 6€ ja se leipäpussi oli 2€.

Pikkusen oli kyllä rahastuksen makua tuossa noin yleisesti ottaen. Paikat vähän rempallaan, ei välttämättä ihan turvallista kaikki, pikkusen likasta, jne.

En mä nyt odottanutkaan mitään kliinistä paikkaa, kun eläinpihasta on kyse, mutta jotain tasoa sentäs. Eläinten söpöydestä huolimatta meidän perhe taitaa jättää tuolla vierailut muille. Mennään silittelemään otuksia semmosille tiloille, jotka ei aiheuta aikuiselle ihan näin paljon pahaa mieltä.

www.korpikeidas.fi

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Kuluneen parin viikon tunnelmia

Viime maanantaina kotiuduin Lappeenrannasta, jossa tuli oltua viikon verran. Kovasti oli suunnitelmissa kerätä marjat talvea varten - metsät ja pientareet kun olivat täynnä isoa mustikkaa ja herkkuvadelmia. Mökilläkin oli ajatus viettää aikaa. Sade meni ja sotki suunnitelmat. Paree tulla nyt sitte edes kanttarelleja! Nii! (Ja toivottavasti kukaan ei kerää niitä ennen kun sitten joskus taas mennään "hoodeille" miehen loman aikaan) Koska satoi, niin tulipa nähtyä tuttuja :) Esikoinen meni myös yhdeksi yöksi mummolle, niin mä sain olla "villi ja vapaa" yhden lapsen mutsi, joka käytti vapaaillan vauvatreffeihin ja terassin avajaisiin :) (Ne helteet muuten alkoi samantien kun taas pois lähdettiin...)

Kotiin oli kuitenkin ihana palata. Oli niin superikävä tota Miekkosta ja oma koti on aina oma koti. Mulla on tossa pihalla pari marjapensasta ja kasvimaa. Olin kattanut pensaat ja mansikkamaan räksäverkoilla joku aika sitten ja ylläripylläri ton viikon aikana oli molempiin verkkoihin takertunut kamikaze-räksä. Ihanaa - not. Koko sinä aikana, kun ne verkot oli olleet, ei ollut vastaavaa ongelmaa ollut ja ne oli olleet ainakin muutaman viikon. Jotain positiivista, niin herneet olivat jo hyvällä mallilla sekä pinaatti myös. Itse asiassa tänään tein pinaattikeittoa tosta omasta pinaatista. Nam.

Kukkapenkissä oli vihdoin alkanut kukkimaan mun rakastamani liljat. 


Keskiviikkona mun serkku ja nuorimmaiseni kummi (toim. huom. sama henkilö siis) tuli meille ja itse pääsin käyttämään äitienpäivälahjaksi saamani lahjakortin kasvohoitoon. Olen miehelleni todennut, että vaikka kuinka tuntuisi tylsältä ostaa aina sama lahja, toi on niin paras. Ei siis hänen välttämättä tarvitse miettiä sen kummemmin lahjavaihtoehtoja. Ja sitä paitsi - onhan se miehelle vähän kuin pistäisi rahaa pankkiin, jos sijottaa vaimonsa kauneushoitoihin ;) Tuon kasvohoidon jälkeen päästiin vielä piipahtamaan asuntomessuilla - ne kun sattuvat olemaan tuossa naapurissa.

Asuntomessuilta jäi päällimmäisenä mieleen pari mukavaa taloa, kilpikonnaistuimet, kiva savusauna pihalle, kuntan käyttö pihoilla, kävyt katteena istutuksissa sekä kahta eri kuppikuntaa kodinhoitohuoneissa - oli joko tilaa hyvin tai sitten ei ollenkaan, samoin saunojen koot hämmästyttivät - ison perheen koteja, joissa pienempi sauna kuin tässä meidän nykyisessä pienessä omakotitalossa.

Isäni vaimo tykkää virkata ja kysäisin, josko hän haluaisi kokeilla tehdä tämän tyyppistä meidän neideille. Katsotaan muuttaako meille vielä joskus virkattu elukkatuoli :)

Tuossa on käytetty käpyjä katteen päällä. Minusta tosi hauska idea!

Ensi viikko näyttää kiireiseltä. Huomenna mun ja nuorimmaiseni kummin luo, tiistaina yllä mainitun serkkuni luokse kyläilemään, keskiviikkona vanha duunikamu tulee kahville, torstaina ei vissiin ole mitään ja perjantaina lähden iskäni vaunulle viikonlopuksi noiden pikkutyttösten kanssa.

Vähän jänskättää koulun alku. Enää kuukausi ja mä olen jälleen opiskelija. Jänskää :)


tiistai 16. heinäkuuta 2013

Astetta verisempi unikoulu

Olen jo tovin tuskastellut esikoisen kanssa aina nukahtamisaikaan. Hänestä kun on suurinta huvia tulla pois huoneestaan milloin minkäkin verukkeen takia ja vetkutella piiiiitkään. Hermohan siinä menee meikäläiseltä (ja Miekkoselta) eikä se ole kivaa kenestäkään.

Eilen ystäväni oli käymässä ja kertoi muksulleen pitämästään unikoulusta. Päätin soveltaa sitä Eepulle ja päätin nyt päikkäreistä aloittaa. Hyvä ajankohta, kun pinna taas alkoi osoittaa katkeamisen merkkejä.

Ajatuksena siis, että istun tuolissa Eepun huoneen ovella selkä Eepuun päin enkä puhu mitään. Jos lähtee sängystään, niin palautan mitään sanomatta tai katsomatta hänet takaisin sänkyyn. Ei siis neitosen tartte huudella tai tulla kattomaan, että missä äiskä on, kun näkee minut sängystään.

Otin tuolin ja kävin istumaan. Onneksi tajusin ottaa myös lehden seurakseni, koska saihan tuossa istua. Pari kertaa oli neiti menossa piirtämään ja kerran hakemaan kirjaa. Neljännellä vaelluksella olin taas menossa palauttamaan likkaa sänkyynsä, mutta kääntyessäni vastassa oli neiti, joka hoki "äiti likaa täällä likaa.." Katsoin tytärtäni, joka näytti siltä kuin olisi tulossa isommastakin nyrkkeilymatsista - ilman mustaa silmää tosin.


Ei muuta kuin vessan suuntaan vuotoa tyrehdyttämään. Onneksi saatiin se nopeasti hallintaan ja likka lähti takaisin sänkyynsä. Tosin saatoin sanoa, että "nyt tarttee olla tosi rauhallisesti eikä yhtään turhia rempoa, ettei ala uusiks vuotaa"...

No mutta nukahti sitten lopulta ihan nätisti. Katsotaan miten illalla sitten sujuu. Jospa saisin sen itsekseen nukkumaan menevän taaperon vielä takaisin :)

Kauan tossa kaiken kaikkiaan sitten meni - no niin kauan, että ehdin lukea yhden naisten lehden kannesta kanteen :P

Vaatteita syksyyn lapsosille

Kesän alemyynneistä tuli ostettua monenlaista. Tuli jopa päivitettyä omaa ja varsinkin Miekkosen vaatekaappia, lasten vaatteista nyt puhumattakaan. Esikoinen hujahti koon 92 parissa kuukaudessa ja oli oikeasti pakko ostella ihan kaikenlaista perusvaatetta koossa 98. Arvatkaa vaan, olinko tota koko 92 ostellut paljon. No kyllä... nyt sitten lähes iskemättömät vaatteet odottavat Lyytin kasvamista. Mulla on tapana keräillä vaatteita varastoon, jotta sitten on vaatetta, kun vanhat jää pieneksi. Nyt en ollut ehtinyt ostaa, kun tarkotus oli "täydennellä varastoja" näistä alemyynneistä. Täydentelin todellakin - suoraan vaatekaappiin tosin. Olisi pitänyt myös ostella varastoon sitten sitä kokoa 104, mutta ei oikein kaikkeen kotiäidin "palkalla" kykene :)

Viimeisimmät ostokset liittyivät Eepun ja Lyytin syksyvaatetukseen. Lyyti mennee pitkälti Eepun vanhoilla syksyreleillä, toivon vaan, ettei hän huku noihin vaatteisiin. Eepu oli kuitenkin aika paljon pidempi... Onneksi Lyyti nyt ei pahemmin juokse vielä syksyllä, niin pieni väljyys ei liikaa haittaa.

Olin netistä katsellut Jesper&Juniorin alemyyntejä, mutta siellä oli pahasti kokoja loppu, yms. Eräänä iltana keksin sitten lähteä tuohon meidän lähikauppakeskukseen ko. liikkeeseen. En viitsi hirveästi kaupoissa kierrellä molempien lasten kanssa, joten Miekkonen oli Eepun kanssa ja otin vain Lyytin matkaan.

Aiemmin olin Eepulta kysynyt millaisen sadevaatesetin hän haluaa. Ajatuksena mulla oli (ja niinä vaihtoehtoina) Ticket to Heavenin vaalea roosa ja roosa tähti Rubber rain -setti tai Didrikssonin Slaskeman Printed raidallinen fuksian värinen sadeasu. Nämä siis oli alessa Lekmerin sivulla, joilta näytin ne Eepulle. Noooh, siinä sitten kävi jotain, että hän sattui näkemään turkooseja sadeasuja ja bongasi niistä jonkun ihan pirun kalliin version. No en sitten laittanut tilausta samantien. ONNEKSI.

Jesper&Juniorista bongasin tosi kivan turkoosin sadetakin -70% alesta. Harmikseni ei ollut housuja enää jäljellä, mutta sitten toiset housut löytyi -50% alessa ollen. Molemmat on Jonathan-merkkiä. Tässä kuva sadetakista.




Sitten bongasin ihanan raikkaan ja meillä harvoin värinä nähdyn - keltaisen välikausi takin ja siihen harmaat housut. Molemmat -50% alessa.



Molemmat neidit saivat myös uudet fleeceasut. Eepulle olin ostanut aiemmin 98 kokoa olevan fleecepuvun, mutta pahoin pelkään, että se on syksyllä pieni. Olisi nimittäin mennyt jo keväällä. Eepulle turkoosi takki ja harmaat housut. Lyytille vaaleanpunainen kokopuku.






Lisäksi vielä Eepulle hattu (ja hanskat)



Aiemmin olin Name It:ltä ostanut Eepulle vk-puvun. Tommosen liilan softshellin. Mä oikeesti oon ennen vihannut liilaa värinä (mulle ei sovi ollenkaan), mutta nyt on tullut Eepulle osteltua, kun hänelle blondina sattuu paremmin kuin hyvin. Violetti eli tumma liila on sitten asia toinen. Siitä oon aina tykännyt (näin välihuomautuksena, kun tuo väri "liila" on monesti monitulkintainen) ja ostelen sitä kyllä itsellenikin.


perjantai 12. heinäkuuta 2013

Lapsiperhe kyläilee

Tykkään nähdä kavereita, istua iltaa ja käydä kylässä. Nykyään vaan lasten kanssa on otettava erinäinen kasa juttuja huomioon. Sekä meidän että mahdollisten isäntien/emäntien.

1. Ruokailu
Meillä lapset (tai vielä tuo yksi syö pelkkää maitoa, mutta anyways) ovat vielä sen verta pieniä, että he syövät rutinoituneesti tiettyihin kellonaikoihin. Jos näistä poiketaan liikaa, alkaa kitinä, vinkuna ja kaikenmoinen känkkäränkkä. Lapseni syövät siihen aikaan, oli ruoka tai ei. Eli jos ei muuta niin leipää naamariin. Jos vedetään leipää, niin voi uskoa, ettei se (meidän rutiinien mukaan) myöhäinen ruoka - gourmeeta tai ei - uppoa läheskään toivotulla tavalla. Ei siis pidä loukkaantua, jos sattuu tarjoamaan Eepulle leipäiltaruuan jälkeen superhypergourmeeta ja hän syö siitä pari haarukallista ja that's it! Muksuista molemmat näyttäisivät olevan kuin äitinsä - väsyneenä tai nälkäisenä on piru irti ;)

2. Sotku
Esikoiseni osaa syödä itse, mutta täysin tyylipuhtaasta suorituksesta ei voi vielä puhua. Voi siis olla varma, että ainakin rasvaisia/ruokaisia sormenjälkiä on tuolin selkänojassa ja pöydän pinnassa, vaikka kuinka yrittäisi muistuttaa siivosti syömisestä. Viimeistään ruokailun päätyttyä, kun lähdetään pesemään käsiä, tuoliin tartutaan alas kiivettäessä. Vanhempana siivoan kyllä lapseni jäljet, mutta tahroihin on varauduttava.

Lelut eivät pysy yhdessä kohdassa. Siivoamme kyllä lähtiessä ja emme anna lasten leikkiä arvoesineiden tms. vieressä (tai niillä), mutta emme myöskään jaksa koko ajan komentaa leikkimään neliön kokoisella alueella. Jos näin tarvitsisi tehdä, ei kyllä ehdi aikuisessa seurassa jutustella yhtään.

3. Yövierailu
Jos niin hurjaksi heittäytyy, että pyytää meidät yöksi, joutuu valitettavasti varautumaan aikaiseen (n. klo 07:00) herätykseen. Toki voi käyttää korvatulppia. Tästä aikaisesta aamusta johtuen ei meikäläinen myöskään voi valvoa yömyöhään. Muut toki voivat, lapset eivät ole hiirenhiljaisuudessa tottuneet nukkumaan. Kohtalainen meteli ei haittaa. Mutta siis. Lapset käyvät iltatouhuille 19 tienoilla ja ovat nukkumassa 21 tienoilla. Sen jälkeen ehtii höpisemään rauhassa ja keskeytyksettä. Jos lapset vaan nukkuvat... Ja sillä on muuten väliä aloittaako iltahommat nyt vai vasta tunnin päästä. Jos vasta tunnin päästä, niin eipä meinaa nukahtamisesta tulla mitään (tuolla vanhemmalla tällä hetkellä).

4. Viinin naukkailu
Viiniä voin ottaa ruuan kanssa lasillisen ja toisen lasten nukkumaan menon jälkeen. Kuitenkin ruokin vielä lastani omalla maidolla, jonka vuoksi ei isompia satseja viitsi ottaa. Itselleni tämä ei ole ongelma. Sitä ei tarvitse surkutella. En myöskään tarvitse lapselleni korvikkeita siksi, että voisin ottaa pari lasia enemmän. Pystyn kyllä hillitsemään itseni. Ja herätyshän on seuraavana aamuna klo 7, halusin tai en. En voi torkuttaa tai painaa kelloa kiinni.

5. Päiväunet
Liikumme usein päikkäriaikaan pitkät ajomatkat, joten lähdemme lounaan jälkeen n. klo 12 ajelemaan. Tämä siksi, että takapenkki on mahdollisimman pitkään unessa eikä kyllästy paikallaan istumiseen. Kokeiltu on matkaamista päikkäreiden jälkeen ja ei kiitos hetkeen semmosta samanlaista. Kaikilla meinasi palaa käämit. Tällä hetkellä olemme mukavassa tilanteessa, kun isompi ei välttämättä päikkäreitä joka päivä tarvitse ja pienempi nukkuu kun nukuttaa. Vähän ajan päästä sitä on taas tiettyyn aikaan sidoksissa kotosalle, kun pienempi lopettaa rattaissa nukkumisen. Onneksi tähän on vuosi aikaa (toivottavasti). Kun ollaan sidoksissa sisällä oloon päikkäriaikaan, niin silloin me ei valitettavasti voida lähteä erilaisiin tapahtumiin, jotka sijoittuvat aikavälille 12-15.

6. Äänekkyys
Lapsista lähtee ääntä. Uhmaraivarin aikaan lähtee ääntä. Ilosta kiljahdellaan. Innostuneena lauletaan suurella volyymilla. Leluista saa ääntä, vaikka hakkaamalla lattiaan. Itkiessä lähtee ääntä. Aina ei itkun syy selviä ja jos vaikka mahaa kivistää, niin itkettää ja kovaa. Ei, pahimmillaan tuttikaan ei auta. Hetkellistä apua voi saada vatkaamalla käsivartta, jonka päällä vauva on mahallaan tai liikkumalla hytkyen pitkin kämppää. Tooosi rentouttavaa, mutta hoitajalle ihan näppärää treeniä...



Koska näin lapsiperheenä sitä on toooosi monta liikkuvaa osaa päivässä, olen lopettanut kylään tarjoutumisen. Jos meidät haluaa kylään, joutuu hyväksymään nuo ylläolevat tosiasiat ja kutsumaan meidät. En halua tuppautua kenenkään luo "ehtoineni ja vaatimuksineni". Lapset elävät sata lasissa hyvässä ja pahassa. Kun sen seikan muistaa, voi isäntänä/emäntänäkin nauttia lapsiperheen vierailusta. 

Itse vieraana yritän pitää vierailupaikan yleisilmeeltään siistinä meidän jäljestä eli siivoan ruokajutut pois, pyyhkäsen pöytää (ja niitä tuolin selkänojia), kerätään lelut, jne. Yhdessä sovitaan paikat ja esineet, joihin lapsilla ei ole oikeutta puuttua ja niistä pidetään kiinni. 

P.S. Meidän lapsia saa komentaa muutkin kuin vanhemmat. Meillä on muksuilla aika tiukat säännöt. He eivät kuitenkaan ole pieniä aikuisia, joten sallittakoon lapsille (muillekin kuin omille) virheet ja oppimisen ilo eikä komenneta turhasta. Säännöistä pitää pitää kiinni, mutta annetaan lapsille oikeus olla lapsia :) Lapsiltakin voi oppia - esimerkiksi hetkestä nauttimista.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Lyytin neuvola

Kävimme tänään poikkeuksellisesti eri neuvolassa kuin yleensä. Täällä on kesäisin aina joku neuvola kiinni ja tänä kesänä se on meidän neuvola. Tänään Lyytillä oli 3kk neuvola ja sehän tarkoitti myös rokotuksia. Äitiä meinasi jo itkettää valmiiksi, kun silleen pitää lasta tietentahtoen mennä satuttamaan. Mitäköhän ois neuvolatäti tuumannut, jos ois sekä vauva että äiti (plus tietty esikoinen) itkeä pillittänyt :D

Nyt tuo lapsi on tosin kuin tikittävä aikapommi... maha pitää sylissä ollessa sellasta möyrintää, että saa pelätä lentääkö laatta vai räjähtääkö vaippa. Onneksi rokotusten haittavaikutukset laimenee pian...

Lyytin strategiset mitat olivat: (suluissa 2kk neuvolan mitat, en muistaakseni niitä tänne postaillut)
Paino: 5170g (4515g)
Pituus: 58,5cm (55,5cm)
Pää: 40cm (38,8cm)

Hyvin kasvaa. Ne kuuluisat käyrät tosin vetää siksakkia, mutta tämä neuvolatäti (ei ollut oma) oli sitä mieltä, että rintaruokituilla lapsilla tämä on enemmän kuin tavallista. Ensi kuussa onkin sitten lääkärineuvola. Mainitsin, että ajatuksenani oli alkaa kiinteiden ruokien kanssa pelaamaan siinä 5kk iässä. Terkkari piti sitä oikein hyvänä ideana, kun silloin on herkkyyskausi yleensä parhaimmillaan. Uutena tietona kuulin, että puheterapeutit nykyään suosittavat 4-5kk iässä kiinteisiin tutustumista, koska usein 6-8kk iässä se maistelu ei välttämättä enää niin kiinnostakaan ja varsinkaan yhtään rakeisempi ruoka. Itsehän aloitin Eepun kanssa maistelut 4kk iässä ja hän söi hyvinkin rakeista ruokaa pian. Ei tarvittu yhden paketin jälkeen enää vauvojen kalliita puurojauheita vaan voitiin käyttää käsissä murskattuja kaurahiutaleita, jne. Voi olla, että nytkin aloitetaan maistelut siinä 4kk iässä ja jos sitten 5kk iässä olisi jo pikkuisen isompia ne annokset.

Jäntevyyttä kehui ja sitä miten nätisti likka pitää päätään ylhäällä täpäkässä kyynärnojassa :)

P.S. Lyytille alkoi käsien imeskely olemaan sen sortin huvia, että hommasin hänelle nyt pahimpaan imeskelyhimoon pari tuttia. Kuten arvasin, hänellä alkoi nyt myös käsien "pureskelu" eli liekkö sama kuin isosiskollaan aikanaan - hampaita enteilee. Toivotaan, että myös Lyyti hylkää tuttihommat heti, kun ekat hampaat tulee :)


Häitä ja autoilua

Viikonloppu sujui auton ratissa istuen ja häitä juhlien. Häät olivat Kuopiossa ja täältä Hyvinkäältä sinne oli ihan reipas ajomatka. Mulla on ollut onnea, kun nuo lapset ainakin vielä jaksavat hyvin istua autossa. Lähdin ajelemaan aina pitkien päikkäreiden alkajaisiksi ja pääsin hyvän matkan etenemään niin, että takapenkillä molemmat kyytiläiset tuhisivat.

Lauantaina pääsin itsekseni viettämään ystäviemme häitä, kun Miekkosella on vuoden kiireisin aika töissä tällä hetkellä. Oli oikein rentouttavaa päästä itsekseen aikuiseen seuraan ilman, että piti katsoa jonkun perään. Sai jopa istua ja keskustella semmosista teemoista, jotka ei välttämättä täysin liipannut vaippa-arkea. Mä sain rauhassa laittautua, kun lapset olivat isovanhempien kanssa leikkipuistossa.

Mun hiukset suostuivat yllättäen helposti yhteistyöhön, eikä mulle tullut ollenkaan sellaista viime hetken tuskastumista. Isäni vaimolta sain testiin Sexy Hairin uuden "Weather proof" -nimisen aineen, joka laitetaan kampaukseen lakan jälkeen aivan viimeiseksi. Sen pitäisi pitää kihara kampaus kiharana ja suora suorana. Minulla oli nuttura, jonka olin koonnut kiharoista ja korvien eteen jätin molemmille puolille kiharat roikkumaan vapaasti. Ilma näytti sateiselta ja kostealta, joten pääsin todella testaamaan tuon tuotteen. Yllätyin todella, kun tuote oikeasti toimi! Mulla pysyi kampaus paremmin kuin hyvin ja jopa nuo korvan edessä olleet (yleensä samantien suoristuvat) kiharat olivat vielä yöllä kotiin tullessani paikoillaan. Voin lämpimästi suositella :)


Häissä oli hauskaa! Olin sanonut isälleni, että palailen 21-22 tienoilla. Huomasin katsoa kelloa häissä vasta klo 23... Ajantaju katosi ;) Lopulta olin isäni luona siinä yhden tietämin. Oli tosi mukavaa tanssia kavereiden kanssa ja ruoka oli superherkullista. Mä voisin mielelläni ottaa ruokana olleen kanasalaatin reseptin. Siinä oli jopa ennen inhoamaani maustekurkkua pieninä paloina ja minusta se sopi siihen. Rasti seinään.. melkeinhän tässä alkaa kohta olemaan kaikkiruokainen :D

Ai niin! Lapset nukkuivat molempina aamuina hyvin. Varsinkin esikoinen on yleensä seiskalta pystyssä, niin nyt meni 8-8:30!! Liekkö syynä se, että hän nukkui poikkeuksellisesti mun vieressä. Tänään tosin sitten kotona nukkui myös 08:15 saakka ja aivan omassa huoneessaan, mikä oli tietysti hienoa. Kovin paljon pidempään ei tosin tarvitsisi nukkua, kun muuten ei oikein ehdi taas tekemään aamupäivällä mitään ennen päikkäreitä.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Mun äiti on pop!

Mun äiskä on aika huippu tapaus. Se on hoitanut oman työnsä äitinä minusta oikein mallikkaasti.

Meillä ei turhia eineksiä syöty, toki joskus, mutta lapsuudesta mulle on jäänyt päällisin puolin mieleen tosi ihanat kotitekoiset ruuat. Nakki- ja maksakastike on mun suosikkeja edelleen ja jos äiskä kysyy, että mitä hän kokkaisi, kun tulen käymään, on yleensä noista jompi kumpi se mitä sanon. Kolmas maistuva on myös kalapuikot, kananmunakastike ja muussi. Niin, muussi. Mä varmaan aina toivon perunamuussia ja kotonakin teen sitä usein. Se vaan sopii niin hyvin kaiken kastikkeen kanssa :) Sunnuntaisin meillä syötiin monesti uunissa sienikermakastikkeessa muhinutta possufileetä valkosipuliperunoilla tai sitten smetanauunilohta ja riisiä. Ne on edelleen ihania ruokia. Mä olin tosi nirso lapsena. Ehkä nyt jälkikäteen sitä ois toivonut, että mulle ois oltu vähän tiukempia maistelun kanssa. Siis mä en syönyt salaattia kuin vasta aikuisiällä ja juusto leivän päällä alkoi maistua samoihin aikoihin. Oliiveista tai etikkasäilykkeistä en tykkää vieläkään. Enkä kapriksista.

Mulle oli ja on edelleen tärkeetä säilyttää luottamus. Teininäkään mä en örveltänyt menemään, kun tiesin, että äiti luottaa mun toimivan fiksusti. Tiesin myös, että jos joskus luottamus menee, en saa niin helposti vapauksia mennä kuin olin saanut.

Riidellessä mä olin kyllä äiskälle ihan hirveä. Mä aina halusin saada sen itkemään ja se oli sitten olevinaan jotenkin hienoa. Typeryyttä, mutta se oli mun tapani silloin teininä uhmailla ja kapinoida. Tosin parempi ehkä noin kuin kännissä katuojassa. Äiskä ois kyllä voinut olla pahempi suustaan. Mut ehkä häneltä mä sitten opin olemaan hillitympi, joka on nyt aikuisiällä mun "riitelytapa". Mä olen meillä se viilipytty, joka todella harvoin räjähtää. Mutta en mä hiljaa ole, vaikka en räjähtäiskään. Mä nähkääs parhaani yritän keskustella ensin. Uhmaikäsen kanssa tekee joskus supertiukkaa...

Nyt, kun on itellä lapsia, mun äiskä on heille huippumummu. Tulee usein tapaamaan, vaikkei ole edes autoa käytössä ja asuu eri kaupungissa. Mun kampaajan ajat ilmoitan aina etukäteen ja hän sumplii työvuoronsa niin, että pystyy hoitamaan muksuja. Korvaamatonta. Välillä mä poden huonoa omaatuntoa, että ehkä se mummu haluis vapaapäivänsä muutenkin käyttää. Mut kuulemma turhaan poden. Olen mä sanonut, että saa sanoa sit, jos ei joku järjestely sovi.

Eilen mummu oli Eepun ja Eepun kummin kanssa Korkeasaaressa. Oli itselle mukavaa olla vaihteeksi ihan vauvan kanssa kahden kotosalla. Eepun ollessa pieni äiti tuli meille, kun mulla meinas pakka levitä käsiin huonosti nukuttujen öiden vuoksi. Niin ja hän piti myös unikoulua likan ollessa 9kk.

Äiskä on tosi kätevä käsistään. Se on tehnyt molemmille lapsille vauva-ajan villaneulesetit ja viimeisimpänä meidän Eepu sai tällaisen:

Ja saunaan saatiin tällainen äidin kutoma pellavainen laudeliina:


Mä toivon, että mä voisin olla omille lapsilleni yhtä hyvä äiti, mitä mun äiti mulle. Joissain asioissa on kenties kireempi kuri ja toisissa vähemmän. Arvatkaas huvikseen, onko se kireempi kuri just niissä, joihin liittyvissä tilanteissa teininä mietin "sit ku mä oon joskus äiti ni mä en ainakaan..." ;)

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Raskaudesta palautuminen ja painosta noin yleensä.

Tuo ah, niin ajankohtainen asia itselleni. Ja mikä juttu se jossain lehdessä olikaan vähän aikaa sitten, että naiset ajattelevat painoaan/ulkomuotoaan 20 (!) minuuttia päivittäin. Aika hurjaa. Olkoon tässä sitten vaikkapa mun tämän päiväinen 20 minuutin pohdinta.


Kuva: Labtex.fi


Noin yleisesti ottaen olen palautunut paremmin kuin esikoisesta. Mielenkiintoinen seikka tosin on, että painoa tuli esikoista odottaessa pikkasen vajaa 10 kg enemmän ja silti paino oli lähes grammalleen sama molemmissa jälkitarkastuksissa.

Kuva: nettitv.fi

En ole vielä läheskään siinä painossa, jossa olin, kun aloin odottaa lapsiani. Eepun ja Lyytin välissä ehdin kuitenkin tämän "vanhan" painon (onneksi) saavuttaa. En jaksa stressata siitä, että "kaikki raskauskilot eivät jääneet laitokselle", koska uskon, että niillä on tarkoitus. No miksikö? No ihan vaan siksi, että mä en syönyt odottaessani kahden edestä, vaan täysin normaalisti. Jossain puolivälin tietämillä tosin about yhden välipalan ylimääräistä, mutta yhtä kaikki - perusruokavalio oli terveellinen. Näin ollen laitokselta vielä jääneet reilu kymmenisen kiloa oli aikalailla hormonien aiheuttamaa. Aika fiksuja nuo hormonit, koska ruokin lastani omalla maidolla ja se vaatii ylimääräistä energiaa. Jälkitarkastuksen jälkeen painoni on tippunut 0,5-1kg/vkk. Jos painoni olisi ollut heti synnytyksen jälkeen sama kuin ennen raskautta, olisin luultavasti luuviulu ennen imetyksen päättymistä (about Lyytin 1v päivän tietämillä). Eepun jälkeen olin vanhassa painossa vajaa 9kk synnytyksestä, kuten olin ajatellutkin. 9kk meni aikaa kertyä ja 9kk on aikaa lähteä.


Vaikka noita kiloja siis edelleen on, en laihduta. (En ole muuten koko lähes 30 vuotisen ikäni aikana ollut varsinaisella laihdutuskuurilla kertaakaan, tarvittaessa riittää, kun katsoo minkä verran herkkuja syö). Luotan siihen, että nytkin luonto hoitaa ja lapsi syö ne kilot minusta. Tästä huolimatta haluan kiinteytyä ja saada kroppaa vahvistettua. Mun polvet esimerkiksi kipuilee ihan tuolille istahtaessa ja selkä meinaa muljahtaa portaita alas mentäessä. Nyt olenkin erään mammaporukan mukana ottanut haasteen vastaan ja tarkoitus olisi testata käytännössä Jillian Michaelsin 30 Day Shred. Tänään tein ekan kerran ja kyllä tuntui. Pääsenköhän huomenna sängystä ylös ;D


Mut hei - vaikka ei se vanha paino vielä takas ookaan, niin mulla menee vanhat kesähousut jo paria kireintä lukuunottamatta päälle! Sit ku vielä sais vihki- ja kihlasormukset mahtumaan. Ne kun tuli ostettua just-eikä-melkein sopivan kokosina...

Onnellisuus

Mä olen oikeastaan aika onnellinen.


Mulla on kaikki mitä mä tarvin. Semmonen elämän perussetti on koossa. Hyvä mies, kaksi ihanaa lasta, oma (pankin) talo, vakituinen työpaikka (josta nyt perhevapailla), sekä tukku unelmia, joista moni on toteuttamiskelpoinen. Yksi unelma alkaa toteutua syksyllä, kun aloitan opiskelemaan kauppatieteitä.

Kun mä tulin sunnuntaina kotiin, mulle näytettiin video, miten mun 2v oli oppinut itse polkemaan pyörää. Onnellisuus koostuu pienistä hetkistä. Nautitaan siis hetkistä ja pysähdytään fiilistelemään :)


maanantai 1. heinäkuuta 2013

Juhannus oli ja meni :)


Hehehe, viikko juhannuksesta, mutta silti meinasin kertoa, että meidän juhannus sujui loistavasti! Oltiin mökillä, nähtiin tuttuja (joskin tähän oli taas supervähän aikaa) ja syötiin hyvää ruokaa!



Käytiin katsomassa kokkoa! 
Tosin pieni miinus oli, että sinne oli laitettu jotain kipinöivää/lentävää ja molempien lasten vaatteisiin paloi reijät!! Pahiten paloi vauvan puvun puntti! Onneksi mieheni näki sen ja sammutti, ettei tullut palovammoja!
Mentiin kokolle veneellä ja molemmat tytöt tykkäsivät veneilystä. Tai isompi toki näytti tykkäämisensä ja oli innoissaan. Pienempi osoitti tykkäämisensä nukkumalla moottorin jylinässä :)


Mökin pihassa olen jo monena vuonna nähnyt lakan lehtiä ja kukkiakin, mutta nyt vihdoin todistetusti myös marjaa pukkaa :)


Pikaruokaa mökkityyliin. Vesi kiehuvaksi ja nakit veteen kuumenemaan, 5 min ja enjoy ;) Syötiin me kyllä ihan rehellistä grilliruokaakin jussitwistillä eli siis hieman paremmin. Meillä oli härän filettä, uusia perunoita, kanaa, täytettyjä herkkusieniä eikä tietenkään sovi unohtaa muurinpohjalettuja :)


Kukas arvaa, missä me oikein oltiin :)

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Ärsy, ärsympi, uhmis... (sillä jukkapoikasävelellä)

Mulla niin paloi käämit eilen, kun yritin tuota kaksveetä saada nukkumaan. Olin siis likkojen kanssa himassa kolmisin ja koska Lyyti oli hereillä Eepun käydessä nukkumaan, alkoi Eepu-show, jonka ainoa tarkoitus lienee nukkumisen lykkäämisen lisäksi äidin ajaminen hulluuden partaalle. Voi jumankekka mä kiehuin, kun yritän syöttää nuorimmaista, joka on nukahtamaisillaan ja sitten esikoinen hiippailee huoneestaan todeten, että nyt on kyllä pissimärkä vaippa ja äidin pitäis heti tulla auttamaan ja laittaa se jalkaan. No minä siihen erittäin ikääni sopivalla tavalla tiuskaisen, että laita ite vaippa jalkaan, kun osaat ja vanhankin osasit ottaa pois. Samalla esikoinen siinä hoki "ei tarraa" ja levitteli käsiään... Pokka piti, kun oli tuo v-käyrä tarpeeksi korkeella. Sitten tunnin taistelun jälkeen perheen isi tuli kotiin ja meni 20min niin likka oli unessa. Toki pakolliset vaeltamiset piti tehdä myös isin kotona ollessa. Mutta sitten nuorempi ei nukkunut vaan tapojensa vastaisesti kitisi äänekkäästi. Onneksi isi hoiti ja nuorempikin nukahti. Äiti sillä aikaa istui koneella ja naputti terapeuttisesti näppäimistöä etsien syytä sille, miksi nokkoskeitto mahdollisesti maistuu heinälle. Löysin selityksen. Oli siis hyödyllinen ilta kaikessa ärsyttävyydessään. Tartteeko mainita, että suututti myös se Laura-viis-vee -käytös, kun ei vaan jaksanut enää viidettä sadatta kuudettäkymmenettä kertaa laskea kymmeneen.

Tämä aamu alkoi sitten yhtä ihanasti, kun eilinen ilta päättyi. Nuorimmainen herää kitisten KUUDELTA eikä nukahda ruokailun jälkeen... Ainoa ajatus tässä vaiheessa on "tää ei v***u oo todellista". Ja toim.huom. mä en edes normaalisti kiroa tai ainakaan käytä tota v-sanaa... No joo... sitten esikoinen herää vartti nuorimmaisen jälkeen. Ei siis onnistunut mun loistava ajatus, että nuorimmainen makoilee mun viekussa ja minä tietysti torkun siinä vieressä. Seuraavassa hetkessä mulle tuodaan käteen Miina ja Manu -kirja. Meinasin oikeesti nukahtaa, kun luin sitä.

Onni oli aamukahvi.

Mutta vain hetkellinen. Lähdettiin kauppaan, jossa yks "minä ite" keräili kaikki turkoosit vaatteet kärriin ja minä tietysti samaan syssyyn laitoin niitä takaisin. Kun olin sitten keskittynyt katsomaan vaatteita, kuuluu "äiti, pissi"... ja joo, oltiin keskellä isoa markettia. Ja joo, olin kysynyt sekä kotona että kaupan vessojen kohdalla, että tartteeko mennä. Nyt se taas todistettiin, älä usko lapsen "ei":tä vessahädän kohdalla... Onneksi oli vain kaksi vaatetta kärrissä ja ei muuta kuin vaatteet info-tiskille hetkeksi ja vessaan. No lastenhoitohuone, jonne mahtuisi näppärästi kärreillä, oli varattu. Änkesin meidät semmoseen naisten normivessaan... Mahduimme ja saatiin asia hoidetuksi. Sitten takaisin kauppaan, jossa sain tosi monta kertaa pienestä nyrkistä ja kiellon jälkeen hän sitten kiljui ja kovaa. Hän ei olisi myöskään halunnut istua niissä kärreissä vaan meinasi kiivetä pois, kun silmä vältti. Makkarahyllyllä meinasi juhannuksen makkarapakettien määrä triplaantua, kun erehdyin asemoimaan kärrit "vähän" väärin.

Paras oli ehkä yksi vanhempi herrasmies, joka totesi rauhallisemmalla hetkellä, että "voi kuinka suloinen vauva ja isompikin niin reippaana"... JEPJEP! Pinnan alla kuohui edelleen aiemmat temppuilut.

Kotona sitten oli vuorossa ruokailu."Ei ei ei ei, en taho syödä tota, syön leipää". "Äiti syö tota, Eepu syö leipää"...No ei muuten syönyt vaan söi sitä kanawokkia, jota oli alunperinkin tarjolla. Ruokailun jälkeen hän on ennen mennyt reippaasti pesemään kädet. Nyt juoksee karkuun ja kikattaa, kun pesua ehdottaa ja jos vessaan asti pääsee, niin sitten "ei osata" pestä käsiä, vaan äidin pitää auttaa.

Sattumalta juuri ennen päikkäreitä anoppi soitti ja ehdotti, josko Eepu menisi heille yöksi viikonloppuna. Jotenkaan ei tullut mieleenkään kieltäytyminen.

Tänään molemmat likat nukahtivat päikkäreille tosi mukavasti. Liekö huomasivat, että äiskää taas vähän kiristää.

Toisaalta aika mukava nähdä, että ei tuo Eepu pelkästään miellyttää halua. Miten sitä osaisikaan kasvattaa lapsen niin, että tottelee silloin kun minä tahdon ja on tottelematta niissä vähemmän tärkeissä jutuissa ;D Elämässä kun ei selviä, jos aina haluaa miellyttää kaikkia.

Mä voisin haluta sellasen juhannustaian toteutuvaksi, että mä saisin pikkusen paremmat hermot. Ärsyttää jo itteäki ;)

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Sienisoppaa ja päikkärittömyyttä


Viikonloppuna olin Kuopion-seudulla kaverini polttareita juhlistamassa. Mulla oli Lyyti matkassa ja Eepu oli kotona kummitätinsä ja isänsä kanssa. Miekkonen oli viikonlopun töissä, joten päivät sujuivat Eepulta kummitädin hoivissa. Polttareissa oli hauskaa eikä tuo mukulan mukana olo omaa menoani haitannut eikä kovin pahasti kenenkään muunkaan. Kävimme mm. eräkokkikurssilla, josta käteen jäi ohjevihko, joka sisältää aivan järjettömän maukkaan punaviinikastikkeen ohjeen. Myös suppilovahverokeitto oli mielenkiintoinen kokkailla, koska itse olen vierastanut sieniä myös aikuisiällä. Mielelläni niitä kerään, mutta sitten ne jäävät tuonne pakastimeen. Nyt olen ihan fiilareissa odottamassa tulevaa syksyä. Mä nimittäin kuivatan ne sienet. Sitten mä murskaan niitä joka ruokaan, joten be aware, jos tulet meille joskus syömään ;) vihkosessa oli myös nokkoskeiton ohje ja nokkoset oli kuivattuja. Täytynee itsekin niitä kuivatella. Pienellä varauksella tuohon ohjeeseen suhtaudun, koska kokkaillessamme jokin meni ilmeisesti vikaan, kun se nokkonen jäi semmoseksi kuivahkoksi (kyllä sitä tietääkseni liotettiin, tjsp.). Itse en ollut nokkoskeittoryhmässä, joten en täysin tiedä mikä mätti. Syytetään ohjetta, koska eihän tuo porukka nyt ruuanlaitossa virheitä tee ;)



Viikonloppuna Eepu ei ollut nukkunut ollenkaan päikkäreitä. Eilen oli sitten työn ja tuskan takana koko päikkäreille käynti. Toista tuntia little miss E valvoskeli sängyssään. Piti laulaa viisi kertaa tiutautilhi ja sitten neiti vasta sammui. Tänään homma näytti samalta, mutta mukaan tuli sängystä sinkoilu ja minua karkuunjuokseminen. Laskin ehkä miljoonasti sataan tai ainakin kymmeneen. Sitten keksin sanoa, että jos ei nukuta niin ainakin pitää levätä. Lykkäsin hänelle pari kirjaa sänkyyn ja sanoin, että lueskelee niitä ja lepäilee. Hihihihhiihiii, nyt se nukkuu tuolla ;) Vähänkö olin ovela ;)

Sunnuntaina kotiintultuani halusin pistää heti pyykkikoneen pyörimään, jotta eräkokkikurssilla savustuneet vaatteeni urbanisoituisivat jälleen... Ja siis meillähän kävi se korjaaja viime viikolla ja käynnistäessäni koneen silloin sunnuntai-iltana, se näytti tältä:


Tänään kävi sitten korjaaja toistamiseen. Vaihtoi sen viallisen nukkasihdin ja PÄIVITTI pesukoneen OHJELMISTON!! Mä sitten siinä yritin läpällä heittää, että ei sentään vielä tartte ite lataa koneelle jotai ohjelmistoa ja sitten usb-piuhan kautta siirtää sitä pesukoneeseen. Kuulemma sellasiakin pesukoneita on jo!! Kohta noillakin vehkeillä varmaan on joku WLAN-ominaisuus ja päivittävät itse itsensä...



torstai 13. kesäkuuta 2013

Kukkahuumaa ja pinnejä väärässä paikassa

Kesä on kyllä niin ihana :) Tänään kävin tyttärien ja koiruuden kanssa lenkillä ja ai vitsit mikä ihanan huumaava tuoksu tuli, kun kuljettiin valtavan lupiinimeren vierestä! Huikeeta!


Meillä on ollut pyykkikoneen kanssa ongelmaa, kun se jättää välillä ohjelmaa jumiin ja pariinkin otteeseen meikäläinen on saanut olla pesemässä loppuun pyykkejä käsin. TIETYSTI nämä molemmat kerrat ovat olleet sellaisia, että koneessa on ollut lapsemme kestovaipat. Että hurraa vaan ja silleen. No viime viikolla sain aikaiseksi soittaa huoltoon, josko joku voisi tulla tuota katsomaan. Me otettiin koneelle ostopaikasta semmonen vakuutus, joka on voimassa 5 vuotta ja laajempi kuin takuu. Onneksi oli tuo, kun nyt sitten saatiin hyödynnettyä. Mulle sanottiin sieltä huollosta, että huoltomies soittaa alkuviikosta, miten olisi tulossa käymään.

No ei tullut soittoa maanantaina, eikä tiistaina. Sitten eilen puolen päivän jälkeen puhelimeni soi...
"Laura"
"Korjaaja X tässä, sulla oli se pesukone, jossa jää ohjelma jumiin"
"Joo, koska pääsisit kattomaan"
"No oon nyt tässä huoltsikalla (3km meiltä) että käviskö, jos kohta tulisin"
(meikäläinen on vessassa kestovärjäämässä ripsiä, alaluomissa on semmoset hassut suojapaperit ja homma oli vasta puolivälissä)

"Ööööööööööh, No tuu nyt sitten...(ajatuksena, että mitä jos siirtyy käynti, jos ei käykään... eihän sitä voinut kysyä et käviskö toinen aika..)" (Kauheella kiireellä homma loppuun ja ehdin täpärästi, ettei tarttenut esiintyä tarroja olevalla naamalla ;))

Mikä sitten oli diagnoosi... noh, jonkun nimeltämainitsemattoman henkilön hiuspinnejä oli vissiin viisi nukkasihdissä, jota ei oltu saatu ite auki. Ja auki ei saatu, kun sinne väliin oli tarttunut joku(?) valkoinen pieni muovitappi, joka oli lisäksi murtanut sen nukkasihdin tiivisteen. Onneksi oli toi vakuutus, niin saadaan veloituksetta uusi!


P.S. Ekaa kertaa kestovärjäsin ripsiä ja niistä tuli mielestäni tosi kivat :) Positiivinen ylläri oli, ettei se värjääminen ollut yhtään hankalaa!

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Kuivaksi opettelua tarrojen avulla

Vanhin tyttäreni on nyt jonkin aikaa opetellut kuivaksi ja vauvan syntymän jälkeen tuli pieni takapakki. Otimme käyttöön tarrataulun eli siis jokaisesta pottakäynnistä tulee tarra. Ensimmäinen taulu sisälsi 50 ruutua, joihin jokaiseen laitettiin yksitellen tarra ja joka 10. tarra toi jonkin palkinnon. Ensimmäinen 10 toi tarra-arkin, jonka tarrat sai laittaa tarrakirjaan. 20. tarrasta sai pikkukirjan (semmonen parin euron arvonen neliön mallinen...). 30. tarra antoi palkinnoksi uuden ämpärin ja lapion. 40. tarra retken metsään tai heppoja katsomaan ja 50. tarrasta sai sitten Ti-Ti -nalle DVD:n. Paitsi että kun tuo 50 tarraa oli kerätty, kaupasta ei löytynyt Ti-Ti DVD:tä, joten ostettiin sitten Muumi(pappa)-DVD. 


Ja kun vanha taulukko tuli täyteen, tein uuden Eepun avustamana. Tähän ei enää otettu joka 10. kohtaan palkintoa, koska huomasimme, että Eepulle palkintoa on jo siinä, että hän pääsee liimaamaan tarroja. Tehtiin siis taulukko, jonne Eepu kertoi mitä mihinkin ruutuun laitetaan. Yhteen piti kirjottaa kirjain K, toiseen Äiti-nalle, jne... ;) Ja niitä tarroja hän sai sitten laittaa mihin ruutuun tykkäsi ja kun kaikki ruudut oli täynnä, lupasimme hänelle DVD:n kaupasta. Meni joku tovi ennen kuin kaikissa ruuduissa oli vähintään yksi, sillä tyttäremme mielestä monet tarrakertut tarvitsivat ensin kavereita ennen kuin laitettiin tyhjään ruutuun kerttu :)

Eilen kävi katastrofi, sillä tarrat loppuivat. Edellisellä kauppareissulla yritimme etsiä, mutta tyttäreni asettama tiukka kriteeri "hämähäkki-tarra" ei täyttynyt, niin jäi ostamatta. Tänään yritimme uudella onnella, mutta ei niitä hämähäkkejä (äidin onneksi) taaskaan löytynyt, joten ostimme sydäntarroja (sekä Muumi-tarroja, jotka jo liimattiin tarravihkoon, kun eiliseltä jäi rästiin tarraliimaamisia ;)).


Tarraostosten lisäksi matkaan tarttui 250g suomalaisia mansikoita, jotka toki tässä vaiheessa vielä maksoivatkin mansikoita... Kunhan Eepu herää, päästään herkuttelemaan!



 P.S. Tyttäreni selvisi vaipatta ja kuivana päivän kauppareissusta - tarran paikka, eikös?

torstai 6. kesäkuuta 2013

It's getting hot in here...

On niin kuumaa, että on suorastaan synti asua paikkakunnalla, jossa ei ole kunnon järveä uimarantoineen lähellä keskustaa. On vain pari maauimalaa, johon tietysti änkee koko kaupunki näin lomien alun kunniaksi. Sitten reilusti kaupungin ulkopuolella automatkan päässä (pyörälläkin pääsisi, mutta tuota vauvaa ei oikein kuskata..) on semmonen pikkupikkujärvi ja vielä kauempana on vähän isompi ranta. Mutta pointti on siis, että ei tässä oikein viileästä järvituulesta pääse nauttimaan.

Eilen käytiin tyttöjen kanssa pakonsanelemana apteekkireissulla tuossa reilun parin kilsan päässä. Koira oli mukana ja voitte kuvitella mitä tuommonen suomenlapinkoira tykkäsi auringosta... Mutta tulipa käytyä ja Lyyti sai d-vitamiininsa. Oli noissakin etsiminen, kun yleensä ostan kauppareissulla nuokin, mutta tuolta vakkariapteekista nuo oli aina loppu, kun mä tarttin. Ja aina kuulemma oli "huomenna tulossa". Pöh. Täytyy kyllä hehkuttaa tota d-vitamiinia. On nimittäin sopinut molemmille meidän tytöille heti suoraan ilman vatsanväänteitä. Käytetään Vermanin Reladrops+D3 -vitskua.. Ja tämä ei ollut maksettu mainos, vaikka toki jos joku asianomainen lukee, voin ottaa vastaan vuoden vitskut ;D


Eilisellä apteekkireissulla en voinut olla huomaamatta sinisiä pieniä kukkia jalkakäytävän pientareella. Tuli lapsuuden kesät mieleen, kun olin äitini kanssa mökillä ja hän kertoi niiden olevan nimeltään äidinsilmiä. En tiedä minkä ikäinen olin, mutta muistan sen tilanteen. Koko pienen ikäni uskoin kukan olevan nimeltään äidinsilmä, kunnes pari vuotta sitten keksin googlata sillä nimellä... Ehkä pieni maailma romahti, koska ei sieltä mitään kukkaa sillä nimellä löytynyt. Syykin selvisi. Se mikään äidinsilmä ole vaan nurmitädyke! Kauheeta ku tollai mulle valehdeltu koko mun pikku ikä! ;)