torstai 31. tammikuuta 2013

Lastenvaatteita ja runebergin torttuja

Pidin tänään me&i-kutsut. Oli todella mukava nähdä kavereita ja katsella samalla vaatteita. Mä olen yleensä tosi pihi ostamaan mitään täyteen hintaan, mutta nyt Miekkosen myötävaikutuksesta tilasin yhden mekon ja yhden tunikan Esikolle. Mekko on se turkoosi pususammakko ja tunika turkoosi panda. Vauvalle ei oikein ollut mitään mielekästä. Minusta se sieni tuo lähinnä mieleen miehen sukuelimen. Tiedä sitten onko mun aivoissa vaan joku asetus pielessä. Seuraaville kutsuille jäi ostettavaksi traktori t-paita, kun se oli tytön suosikki.

Tarjoiluina oli pullavanukasta, jonka loihdin pakastimen pohjalle jääneestä raparperipiiraasta, mustapekkarullia ja runebergin torttuja. Nuo tortut olisivat kaivanneet mantelirouhetta tai sitten jotain kostuketta, mutta onneksi maistuivat silti. Esikko rakastaa mustapekkarullia, vaikka ne aika pippurisia onkin. Hyvä vaan, että mausteinenkin maistuu!

lauantai 26. tammikuuta 2013

Linssisoppaa Titi Nallen tahtiin...

(edit: Tämä on kirjoitettu muksun päikkäriaikaan, mutta sitten mukelo heräsi ja unohdin painaa "julkaise"-nappia)

Muksu nukkuu ja mulla soi päässä Titi Nalle. Ei mene kovin vahvasti!! Uu-aa-titi-taa-tiritiri-duidaa-u-aa... jos et tiedä biisiä niin ole onnellinen :D

Kokeilin tänään vanhassa Maku-lehdessä ollutta linssikeiton ohjetta ja ai vitsit, kun tuli hyvää!! Ehkä vähän liikaa valkosipulia mun makuun, kun me ei yleensä sitä kotona ruuassa käytetä. Miekkonen ei ole mausteen ylin ystävä ja sitten kun sitä ei itsekään tule käytettyä enää, niin pienikin määrä tuntuu suurelta, jne.

Tein ohjeen mukaan aika pitkälti, mutta ohjeen määrät kaksinkertaistin. Näin tuli yksi 5 litran kattilallinen ruokaa, joten tosta syödään hetki :D

Linssikeitto (neljälle, tuplaa määrät, jos haluat 5 litran kattilallisen ;)):

1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
2-3 porkkanaa
1 rkl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
3-4 aurinkokuivattua tomaattia
2 ½ dl punaisia linssejä
1 litraa vettä
1 tl timjamia
1 tl oreganoa
½ tl mustapippuria
1 tl suolaa
500g tomaattimurskaa
1 rkl hunajaa

Pilko sipuli ja valkosipuli, kuutioi porkkanat. Kuulota vihanneksia 5min tomaattiöljyssä. Laita vesi kiehumaan vedenkeittimeen. Huuhdo linssit siivilässä. Pilko aurinkokuivatut tomaatit. Lisää kuuma vesi kattilaan ja kun vesi kiehuu taas, lisää mukaan linssit ja aurinkokuivatut tomaatit sekä mausteet. Keitä miedolla lämmöllä 15min. Lisää tämän jälkeen tomaattimurska ja hunaja. Kiehauta ja maista. Mausta lisää, jos tarvis. Tarjoile maustamattoman jogurtin tai kuten meillä, raejuuston, kanssa.





 Maistuu paremmalta kuin näyttää. Tommonen tomaattimurska yhdistettynä porkkanaan näyttää minusta aina vähän kyseenalaiselta :D

Painavaa pulkkailua alakäyrällä

Pulkkailtiin eilen Esikon kanssa neuvolaan. Olin varannut meille tunnin aikaa, kun minä itekseni kävelen matkan reippaasti vajaaseen 30 minuuttiin. No hyvä, että olin varannut. Siinä 300m ennen neuvolaa sanoin likalle, että hän saa kyllä kävellä, jos haluaa, ettei tule kylmä. Hän halusi. Seuraavan 150 metrin kävelyyn meni meillä 15 minuuttia, kun joka lumikökkö piti tutkia ja parhaimmat lastata pulkan kyytiin. Onneksi Esikko  halusi tämän jälkeen taas pulkkaansa, niin kerittiin oikein hyvin neuvolaan. Neuvolan seinillä oli Titi Nallen kuvia ja likka oli ihan pähkinöinä :D Aina, kun päivän aikana mainitsin neuvolan, hän kyllä muisti kerrata ketä siellä kuvissa olikaan.

Neuvolassa oli kaikki ihan jees. Mitä nyt maman paino menee ihan omilla käyrillään. Jos neuvolatäti siitä kirjottaisi samaan tapaan kuin muksujen korteissa, niin mun kohdalla lukis varmaan "paino kehittyy omalla yläkäyrällään, 700g/viikko, ruoka maistuu, kurveissa löytyy ja jonkin verran turvottaa". Huvittavaa tässä oli se, että mä olin oikeesti yrittänyt tsempata painon kanssa ihan kokeilumielessä. Olin siis syönyt terveellisesti ja liikkunutkin jonkun verran. Mä olen selkeesti sitä porukkaa, jolle hormonit vaan kerryttää ne kilot. Onneksi esikoisenkin kohdalla ne kilot kyllä lähtivät ja pääsin vanhoihin mittoihini melko helposti. Nyt en kyllä enää mieti niin tarkkaan mitä syön, kohtuudella toki kaikkea, mutta kertyy nyt sitten, jos on kertyäkseen. Mulla nousi esikoisen kohdalla paino 25 kiloa. Nyt on noussut 12kg.

Raskaudessa kun on muita oikeita huolenaiheita kuin äidin paino. Meillä esimerkiksi tuo vauvan koko. Jouduttiin tosiaan siihen kasvukontrolliin. Ihmettelin neuvolatädille, että näinköhän oltaisi jouduttu, jos tuota istukanseurantaultraa ei olisi ollut. Hän totesi hieman vaivautuneena, että minun olisi pitänyt saada lähete sairaalaan jo edellisen neuvolakäynnin perusteella, kun sf-mitta ei ollut kasvanut. Silloin oli ollut sijainen, joka ei vielä ollut valmis terkkari. Erikoista, ettei tämä sijainen ollut käynyt pyytämässä jotain konkaria mittaamaan, kun huomasin, että hän oli hieman epävarma mitatessaan. Onneksi nyt oli sf-mitta noussut ja käyrä nousee nyt tasaisesti. Alakäyrällä mennään, mutta kumminkin.

Eilen lapsonen nukkui vain 45min päikkäreitä. Vähänkö minua syletti! En ehtinyt tehdä mitään, mitä olin suunnitellut. Asiaa ei toki auttanut se, että olin parkkeerannut itseni sohvalle koneen ääreen, kun ajatus oli tehdä viikkosiivous. Sitten lapsonen halusi tietysti osallistua kaikkeen ja sekös mun pinnaa sitten kiristi, vaikkei nyt sinänsä olisi ollut mitään syytä. Taisi äitiä rasittaa enemmän lyhyet päikkärit kuin lasta itseään!

Onneksi kaverit pyysivät meitä pulkkamäkeen ja lähdimme sitten reippailemaan! Ai vitsit miten kiva oli laskea yhdessä tuon muksun kanssa :) Meillä on ollut vain vauvapulkka eikä siihen mahdu aikuista mukaan. Nyt lainattiin kaverilta sellaista ns. normaalia pulkkaa. Kyllä nauratti sekä lasta että äitiä! Täytynee ostaa meillekin kunnon pulkka :)

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Tämän viikon ruokalista

Tällä viikolla meillä syödään seuraavia ruokia:

Ma: Lounaaksi pinaattikeittoa, Iltaruuaksi juustomakaronia Kaksplussan 1/13 ohjeen mukaan
Ti: Lounaaksi juustomakaronia, Iltaruuaksi kaalilaatikkoa ja jälkkäriksi puolukkakiisseliä kermavaahdolla.
Ke: Lounaaksi juustomakaronia, Iltaruuaksi kaalilaatikkoa
To: Lounaaksi mahdollisesti kaalilaatikkoa tai sitten syödään sekä lounaaksi että iltaruuaksi kanawokkia.
Pe: Lounaaksi kanawokkia ja iltaruuaksi jauhelihapihvejä ja perunoita
La: Lounaaksi jauhelihapihvejä ja perunoita, iltaruuaksi linssikeittoa vanhan Maku-lehden reseptin mukaan
Su: Lounaaksi linssikeittoa ja iltaruuaksi tortilloja

Tuossa on taas aika paljon ruokaa ja teen isoja satseja, joten osa ruuista saattaa siirtyä tehtäväksi vasta seuraavalle viikolle. Viime viikon ruuistakin siirtyi tuo juustomakaroni tälle viikolle ja tortilloita ei vielä viime viikolla tehty.

Torstaina ollaan aamupäivästä kaverin luona. Jos tuota kaalilaatikkoa ei tältä illalta enää jää Esikon lounastamisen verran, niin pitää hänelle joku lounas kehittää huomiselle. Ollaan kuitenkin päikkäreihin asti kylässä ja tullaan kotiin nukkumaan.

Tässä muuten jakoon aivan älyttömän helppo kalaruoka, jota meillä syötiin viime perjantaina:

400g pakasteseitä
1 pkt mustaa koskenlaskijaa
1 kalaliemikuutio
2dl ruokakermaa
1 sipuli, jos haluaa

lisäksi perunoita

Kala laitetaan vuokaan, voi laittaa myös jäisenä. Kattilassa kuulotetaan sipuli ja lisätään kalan päälle, kattilaan lisätään tilkka vettä ja kun vesi kiehuu, laitetaan sekaan paloiteltu Koskenlaskija ja liemikuutio. Kun juusto on sulanut, lisätään mukaan ruokakerma. Tämän jälkeen kastike kaadetaan kalan päälle ja laitetaan uuniin. 175 astetta ja joku 30-45min, riippuu vuuan koosta. Ruoka on valmista, kun pinta on saanut jonkun verran väriä.

Tämän ruuan voi valmistaa myös niin, että tuplaa kalan määrän. Tällöin voi olla hyvä lisätä yksi purkki ruokakermaa vielä mukaan. Toisin sanoen, tämän voi valmistaa myös, jos kaapista löytyy ainoastaan puolikas Koskenlaskija-paketti... Menikö hankalaksi? ;D

Some shopping done!

Koska siis eilen illalla kävin salilla, niin enhän mä nyt MILLÄÄN tänään aamusta voinut uudestaan mennä ;) Jouduin siis menemään kahvillaan juomaan rauhassa lattea ja mussuttamaan croissanttia marmeladilla. Saatoin jopa lukea jotain akkainlehteä siinä samalla. Ja kun kello tuli 10, lähdin kiertämään kauppoja.

Tuli ostettua vauvalle vaatteita, jotka menee sitten kaverille, jos mun vaistoni sukupuolesta menee ihan metsään.


Po.p:lta 68 kokoa olevat tunika ja leggarit, tunika oli -50% ja leggarit -40%

Samasta paikasta kokoa 50 oleva body, jossa nuo resorit on niin pitkät, että menee myös kokona 56. Body oli -50% alessa.


Esikolle KappAhlista paita ja leggarit kokoa 98/104, nämä menevät vielä kaappiin odottamaan kasvua. Molemmat olivat 5€/kpl.

Ja vielä Lindexistä vauvalle raitabody kokoa 56. Tämäkin oli -50% alessa.

Kivasti sai uutta vaatetta edullisesti ja saa näistä myydessä vielä jonkun verran rahaa, että käyttöhinnaksi ei kovin suurta jää :)

tiistai 22. tammikuuta 2013

Painoja kolisuttamassa

Oli aika mukavaa päästä tänään illalla salille! Miekkonen tuli kotiin sen verran ajoissa, että ehdin salille ja vielä kotiin ennen tytön nukkumaankäyntiä. Tuolla neitokauno vieläkin mölisee, kun iltatoimet alkoivat myöhässä. Tuli huomattua, että myös miehet voivat unohtaa ajantajun jutellessaan kaverin kanssa. Meillä oli naapuri käymässä, kun tulin :) Eipä tässä muuten olisikaan mitään huolta, mutta huomenna olisi kerhoaamu ja pitäisi olla ysiltä jo kerholla. Tänään herättiin 8:15 juuri samanlaisen illan jälkeen. Pitää siis laittaa kello soimaan!

Salilla maha keräsi vaivihkaisia katseita, mutta se lienee ihan normaalia tässä vaiheessa. Mun piti hetki odotella, että pääsin lämmittelylaitteisiin. Mulle kun käy enää vain istualtaan käytettävät eli siis kuntopyörät. Viimeksi ajoin normaalin pyörän oloisella ja siitä takamus ja nivuset ei tykänneet. Nyt kokeilin semmosta, missä istutaan kuin tuolilla ja polkimet on edessä. Siinä olo pysyi hyvänä koko ajan. En toki isoilla vastuksilla tehnytkään vaan 1-2 tasolla :)

Ja koska tänään kävin salilla, niin huomenna muksun kerhon aikana voin käydä kahvilla ja kiertämässä viimisiä aleja, josko vauvalle tarttuis nyt mukaan kivoja juttuja, kun sain tietää sukupuolenkin <3

Käytiin siellä pulkkamäessä tänään. Lapsonen tykkäs! Kotiin piti lähteä, kun toinen ilmotti, että oli vessahätä. No sitten mentiin! On toi aika supertyttö, kun vaippa oli vielä kuiva, kun tultiin kotiin! Piti vähän tuulettaa :)

Ei väisty sektiouhka, ei kohtaa kasvukäyrä, mutta "piffi" maistuu

Eilen kävin ultrassa ja jäi vähän ristiriitaiset fiilikset... Istukka oli aiemmin etuseinässä, osittain kohdunsuun päällä. Totta kai olimme ajatelleet, että se siitä nousee eteenpäin. No eipä noussut vaan lähti taaksepäin. Oli se jo onneksi yli kohdunsuun, mutta ei kuitenkaan vielä niitä kriittisiä 2cm vaan vasta 0,8cm. Ei siis vieläkään poistunut sektiouhka meikäläisen päältä!

Tämän lisäksi alkoivat puhua vauvan olevan vähän pieni... syntymäpainoarvioksi sain 3300g. Ei tuo minusta liian pieneltä vaikuta, mutta toki jos vertaavat esikoiseen, joka oli 4196g, niin onhan tuo pienempi. Pääsen/joudun (en ole vielä keksinyt miten asennoidun tähän) kasvukontrolliin kahden viikon päästä. Samalla tsekataan tuo istukan paikka taas. Laittavat minut myös käyrille makoilemaan. Älkääkä kysykö miksi. Mä en tiiä enkä tajunnu kysyä. Noihin ylimääräsiin ultriin pitäis aina sisältyä semmonen lääkärille soittoaika tunnin päähän. Voisi sitten kysyä ne kaikki askarruttavat asiat, jotka tuli mieleen vasta käynnin jälkeen.

Olin ultrassa yksin ja sen jälkeen soitin itkuparkupuhelun miehelleni, jossa paruin tota istukan paikkaa ja mahdollista sektiota ja sitä et vauva on pieni ja pitää seurata ja ja ja ja ja.... Voi mies parkaa. Tais luulla seuraavat pari tuntia, että vauvalla on oikeasti joku hätä. Laitoin parin tunnin päästä viestiä, että ei se tilanne mikään ylihuolestuttava ole, vaikka puhelusta "saattoi" sen kuvan saada...

Aloin nimittäin pähkäillä, että näinköhän tuota koko kokoasiaa olisi huomattu, jos en olisi tässä ultrassa käynyt. Kuitenkin ihan normaali tuo syntymäpainoarvio...

Perjantaina olisi sitten neuvola. Katotaas miten on tää rouva taas massaa kasvattanu! :P

Esikoinen oli ultran aikana kaverilla hoidossa ja siellä on samanikänen  tyttö. Olivat ilmeisesti leikkineet keittiöleikkejä, kun kotona ennen kauppareissua tyttö keksi, että seuraavana päivänä syödään "Piffiä", joka lausuttiin myös "pihvinä" aina välillä. Ei ollut aikasemmin likka tota sanaa suustaan päästänyt. Vähänkö olin hilpeenä, ku toinen niin nohevana hokee "piffi". Sitten illalla syötiin pastaa, niin sekin oli hänestä piffiä... Halvaks tulee hänen pihvisyönnit, jos pasta riittää ;D



Tänään aamupäivä leikittiin legoilla ja iltapäivällä nähdää kavereita pulkkamäessä. Siellä onkin just ihana auringonpaiste! Ihana päästä haukkaamaan raitista ilmaa ja tankkaamaan aurinkoenergiaa :) Tosin näinköhän tota valoilmiötä enää silloin näkyy, kun me päästään ulos :D


Esikko opetteli ottamaan valokuvaa äipän puhelimella :)

maanantai 21. tammikuuta 2013

Unettomuutta peiton alla

Asensinpa huvikseni kännyyn Blogger-sovelluksen ja piti heti testata.

Viime yönä heräsin puoli viiden kieppeissä, kun Esikko lähti omasta sängystään juomaan. Piti käydä täyttämässä hänelle se muki ja samalla tuli tehtyä pakollinen vessareissu. Ärsytti sitten, kun uni ei meinannut millään tulla uudestaan. Viideltä katsoin vielä kelloa. Sain sitten onneksi vielä unen päästä kiinni.

Äsken havahduin ihan itekseni, kun monena aamuna likka on herännyt lähempänä puoli seiskaa kuin puoli kasia. Tänään on ultra, joten ei voi nukkua miten pitkään huvittaa. Liekö sanomatta selvää, että jälkikasvu vielä koisii tuolla!! Olis kelvannu ekstrsunet mulleki!!

Ei se auta kuin kammeta itsensä lämpösen peiton alta ja mennä laittamaan auto lämmityspiuhan päähän. Ärsyttää ajatuskin!

On tätä päivää ja ultraa odotettu 10 pitkää viikkoa! Heh, tajusinpa et suht saman verran matkaa on nyt laskettuun päivään :D Jänskättää nyt, että onko istukka siirtynyt. Toivon niin sydämestäni, että saan synnyttää normaalisti!!

perjantai 18. tammikuuta 2013

Aikavarkaan kukistamista ja itseään niskasta kiinniottamista

Yritän muuttaa itseäni hieman. Tuntuu siltä, että istun likan päiväuniajasta ihan liikaa netissä. Surffaan toki hirveän tärkeillä sivuilla, kuten alemyynneissä, fb:ssä, etsin uusia seurattavia blogeja ja sitten vielä viitisen kertaa joka välissä fb:ssa. Aloin tuossa päässäni tehdä päivittäin "aikasyöppöpäiväkirjaa" vrt. ruokapäiväkirja. No tuo nettailuhan se saa ajan katoamaan ja to do -listan kasvamaan. Nyt päätin, että päikkyaikana se on se puolituntia, jonka olen koneella ja muu aika sitten muuta. Voitte uskoa, miten tällanen näky inspiroi laittamaan koneen kiinni:

Pitäisi siis silittää kauhea kasa vaatetta. Yleensä tuo silityspino ei kasva läheskään noihin mittoihin, mutta tuolla on pestynä kaikki vauvan bodyt koosta 50 kokoon 68 plus housut päälle. Olisi ehkä pitänyt pestä niitä vauvakuteita vähän enempi osissa...

Toinen, mikä huutaa mun nimeä on tämän näköinen:
Pääsykoekirja. Eilen piti lukea, mutta joku nimeltämainitsematon aikavaras vei koko päikkäriajan... OHO!

Tänään lapsukainen heräsi kunnioitettavaan 5:45 aikaan. Eikä hemmetti vieköön nukahtanut takasin, vaikka viereen otin. Halusi isin kanssa aamupalalle, kun isi päätti nousta, koska kello ois herättäny 6:00. Hitto että minuu väsytti! Muksu söi isin kanssa ja sit oli mun vuoro käydä aamupalalle, kun olin saanut itseni hilattua pystyyn. En meinannut saada ruokarauhaa, kun ois pitäny lähteä leikkimään. Sanni-ohjelma ei voinut jälkikasvua vähempää kiinnostaa, joten tämä mama vetäisi Titi Nalle -kortin taskusta. Tadaa! Sain syödä rauhassa... ja sen jälkeen hakea saunaan puita, tehdä viikkosiivouksen ja sen semmosta. Onneks oli näin kauhea pakkanenkin, niin ei tullut morkkista siitä, ettei lähdetty ulos :D Kaveri tuli sit vähän ennen ysiä muksunsa kanssa meille, niin lapset sai leikkiä ja väsyttää itteään. Hirveen kiva aamu kuitenkin loppupeleissä, vaik silloin heräämishetkellä ei tod. tuntunut siltä... Toi Titi Nalle -kortti pitää muistaa jatkossakin. Ai vitsit se pelasti paljon :D

Iltapäivällä voiskin mennä alemyyntejä vielä kiertämään. Tossa lähikauppakeskuksessa ois viel kaiken lisäksi semmonen lasten leikkipaikka, jossa likka vois käydä pomppimassa energioita tasasemmiksi. Mun pitäis ainakin käydä hakemassa vihko itelleni sekä uusi purkki Bio-oilia mahaa varten. Jotain lastenvaatetta saattaa vahingossa tarttua matkaan, kun monesti "on niin halpaa"...

torstai 17. tammikuuta 2013

Olin tekemässä lapsen synttäreitä varten nettiin lahjalistaa sukulaisien ja tuttujen lahjapohdintoja helpottamaan. Olin jo saanut kivan listan tehtyä, mutta sitten tajusin vasta katsella listan käyttöehtoja - lahjoja voit varata vain, jos rekisteröidyt. No eihän se toimi, kun kaikilla ei välttämättä ole intressejä rekkaroitua sinne. Jatkan huomenna siirtämällä jo tekemäni listan jonnekin muualle. Tällä hetkellä väsyttää liikaa ja ärsyttää.

Mahavauvalla alkaa ilmeisesti tila loppua, kun siihen malliin tulee monoa. Hipheijakkaa, vielähän sitä ois pari kuukautta aikaa nauttia tosta mylläyksestä!! Maanantaina ois ultra istukan paikan tsekkausta varten. Mä niin toivon, että saisin tietää kaverin sukupuolen. Voisin vielä viimiset pennoset tuhlata alemyyntiin. Tietäis vaan tosiaan että ostaako mekkoja vai samettihousuja :D

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Tekemättömyydestä tekemiseen...

Tiedätkö sen tunteen, kun muksu herää päikkäreiltä ja et ole saanut mitään järkevää tehtyä unien aikana. No mulla oli sellanen päivä tänään. Mun piti lukee niihin pääsykokeisiin, järjestellä vauvanhuoneeseen tilaa, suunnitella muutenkin säilytysratkaisuja täällä kotona. No mitä tein? Istuin tässä hiton sohvalla ja naputtelin konetta. Join toki kahvia ja söin yhden kolme keksiä... Sain mä sen verran aikaseksi, että lähetin miehelle mun cv:n sähköpostilla, jotta hän voi tulostaa sen, jotta mä voin huomenna laittaa hakupaperit viimein menemään. Tai ehkä se jää perjantaille, kun huomiselle on äksöniä kerrakseen. Mennään Tikkurilaan kaverille aamupäivällä. Kivaa!!

No vähän sisuunnuin sitten tosta saamattomuudesta ja järjestin Esikon huoneen uusiksi. Sain sinne lisää tilaa, kun raahasin sieltä pois hoitopöydäksi muutettavan lipaston. Näin raskaana ollessa kun ei saa pahemmin nostella raskaita juttuja, niin siirto tapahtui käyttämällä villahuivia :D


Tolla tyylillä raahasin lipaston jopa vauvan huoneeseen asti. Innostuin sitten pesemään yhden koneellisen vauvan vaatteita, kun juuri eilen fb:ssä avauduin, kuinka en ole tehnyt rattaita isompia järjestelyitä vauvan eteen. Ja sain taas paremman fiiliksen, kun teki edes jotain... se kun on niin iso ponnistus pestä pyykkiä ;D

Eilen tein taas pitkästä aikaa Maku-lehdestä löytämääni reseptiä hieman mukaillen (alunperin ilmeisesti Martoilta tuo ohje..) juustosarvia. Noi on superhyviä!!


Tällä ohjeella tulee 18 kappaletta:
2 ½ dl vettä
25g hiivaa (ite käytin kuivahiivaa puoli pussia)
½ dl öljyä
½ tl suolaa
2 dl neljänviljanhiutaleita (alkup. ohjeessa kaurahiutaleita)
3 dl vehnäjauhoja
½ dl leseitä
½ dl ruisjauhoja
(alkuperäisessä ohjeessa oli 4dl hiivaleipäjauhoja)
½ dl juustoraastetta

Täyte:
1dl juustoraastetta
1 muna

Voiteluun 1 muna

Lämmitä vesi hiivalle sopivaksi, joko kädenlämpöinen tai 42 (kuivahiiva). Sekoita veteen hiiva, öljy, suola ja hiutaleet. Anna turvota hetki. Sekoita mukaan jauhot/leseet sekä juustoraaste. Anna turvota lämpimässä paikassa jonkin aikaa.

Sekoita täyte. Jaa taikina kolmeen osaan. Kauli taikinasta pyöreät levyt ja jaa levy kuuteen sektoriin/"kolmioon". Laita täytettä pieni nokare sektorin leveään päähän ja rullaa leveästä päästä alkaen ja käännä sarveksi. Voitele kananmunalla ja anna kohota. Paista 225 astetta 12 minuuttia.

Tuolla ohjeella täytettä tulee aika vähän, mutta jos sen säännöstelee, niin riittää kyllä kaikkiin sarviin. Noin 1 tl/ sarvi, jos sitäkään.




tiistai 15. tammikuuta 2013

Muovailua ja vauvan koon pohdintaa


Aloin tuossa eilen pohtia, että pitää varmaan itse ottaa vauvan kokoasia puheeksi neuvolassa tai sairaalassa. Sairaalaan menen ylimääräiseen ultraan ensi maanantaina, kun istukka oli rakenneultrassa osittain kohdunsuun päällä. Esikko oli syntyessään viikolla 40+2 jo 56cm ja painoi 4200g. Minua vähän hirvittää ajatus, jos tämä kaveri menee yli vaikka sen pari viikkoa, että minkä kokoista muksua sitä pitäisi puskea ulos. Hyvin tuo Esikkokin sieltä sitten syntyi, mutta silti...

Mun kännykän raskaussovellus kertoi, että nyt on juuri oikea aika tehdä synnytyssuunnitelma. No en ollut tekemässä :D Ei se koskaan mene niinkuin suunnittelee :D

Tänään aamusella Esikko herätti jo vartin yli kuusi. Oli ilmeisesti havahtunut isänsä aamutohinaan keittiössä. Siinä oli sit ihmeissään, kun telkkarista ei tullutkaan vielä Pikkukakkosta saati Ni hao Kai Lania :) Toi viiminen on muuten aivan ihana lastenohjelma opetuksineen. Se tulee aamulla ennen seiskaa sekä arkena että viikonloppuna Foxilta. Aamupalan jälkeen neiti katteli hetken Pikkukakkosta ja sitten palikkaleikkien jälkeen käytiinkin muovailemaan muovailuvahalla. Ehdittiin vielä ennen lounasta ulkoilemaan. Se oli hyvä se. Pitänee nyt vissiin ulkoilla paljon, kun loppuviikolle on kuulemma luvattu järkkyjä pakkasia, jopa -25 astetta!

Näin hieno sieni muovailtiin aamulla :)


Mahavauva tykkää nyt tökkiä tonne kohdunsuun tietämille... aivan järkkyjä "sukkapuikkokipuja" muutamia kertoja tunnissa. Auts!

maanantai 14. tammikuuta 2013

Tämän viikon ruokailua

Tykkään yrittää parhaani säästämisessä. Ostan vaatteet mieluusti alennusmyynneistä ja viikon ruuat kerralla, jottei tule tehtyä pahasti heräteostoksia. Ruuat on helppo ostaa, kun laadin etukäteen osviittaa antavan ruokalistan seuraavalle viikolle. Usein kuitenkin ruokaa tulee sen verran paljon, että syödäänkin niistä viikon ruuista varmaan puolisentoista viikkoa.

Tälle viikolle ruokalistamme näyttää tältä:

Ma: Lounaaksi uunimakkaraa vihannesjuustokastikepedillä ja kermaperunoille (eilisen lounaan jämät) ja iltaruuaksi kanaa pippurisessa kastikkeessa ja riisiä (eilisen iltaruuan jämät)
Ti: Lounaaksi loput uunimakkarat, iltaruuaksi vihreitäpapuja ja jauhelihaa riisin kanssa
Ke: Lounaaksi eilisen iltaruuan jämät, iltaruuaksi siskonmakkarakeittoa
To: Tämä päivä syödään pelkästään siskonmakkarakeittoa
Pe: Lounaaksi siskonmakkarakeittoa, iltaruuaksi juustoista uuniseitiä perunamuussilla
La: Lounaaksi eilistä iltaruokaa, iltaruuaksi nakkiperunamuussilaatikkoa
Su: Lounaaksi eilistä iltaruokaa, iltaruuaksi tortilloja

Yleensä en tee kuten eilen, että kokkaisin kahdesti päivässä. Se vie mielestäni liikaa aikaa muilta jutuilta. Eilen kuitenkin näin, koska ei huvittanut syödä kahdesti samaa ruokaa ja kanoissa oli parasta ennen eilen.

Pavut olin ostanut jo viime viikolle, samoin kilon naudanjauhelihaa. Nämä olin ajatellut viime viikolla tuohon papuruokaan ja tortilloihin. Ei sit tullut tehtyä, kun tuli muista ruuista niin isot satsit, että syötiin monta kertaa. Muihin ruokiin ostin ainekset eilisellä kauppareissulla. Ns. ei ruokatarviketta oli vanish-purkki, joka taisi olla kympin sekä ostin soda streamiin colauutetta, joka oli myös muuta kuin ruokaa. Niin ja tytölle ostettiin kylpyvaahto:) Jos näiden hinnan vähentää kauppalaskusta, niin viikon (tai vähän reilun) ruokien hinnaksi tuli 60 euroa. Ei paha. Viikon aikana joutunee hakemaan kaupasta lisää leipää ja mahdollisesti maitoa.

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Jäätymisiä ja suuria iloja kauppareissulla

Kävin tänään lapsosen kanssa kaupassa ja kassatäti sai minussa aikaan totaalisen jäätymisen. Hän totesi tervehtiessään, että "anteeksi, pakko kommentoida, mutta sulla on tosi ihana maha".... Siis toki ymmärrän, että välillä noita kommentteja tulee - tutuilta. Nyt oli paikka ja kommentoija jotenkin aivan "väärät" enkä oikein osannut kommentoida mitään järkevää :D

Mä oikeasti toivon, että pääsen sinne kouluun (jonne pitäisi edelleen postittaa ne hakupaperit, jotka lojuu pöydällä). Tänään tuolla kaupassa mun suuri ilon aihe oli, että laareissa oli ISOJA perunoita sekä kiinteinä että jauhoisina. Pääsen siis helpolla sekä keitto- että muussiperunoiden kuorimisessa. Jos siis ilot ovat tätä luokkaa, niin olisiko aika tehdä jotain. Vai pitäisikö mun olla vaan iloinen, että olen oppinut iloitsemaan niistä paljon puhutuista pienistä asioista.

lauantai 12. tammikuuta 2013

Meillä on vaunut!!

Hiphurraa! Saatiin tänään aikaiseksi käydä koko perheen voimin katsastamassa tuplarattaita esikolle ja tulokkaalle.

Olin alunperin täysin sitä mieltä, että meille ei mitään peräkkäin istuttavia tule. Piti olla vierekkäin istuttavat, silti mahdollisimman kapeat, vauvan koppa piti saada kiinni ja niin, että vauvan naama on minuun päin. Omat kuomut piti toki olla ja jalkaosia piti saada säätää erikseen. Olin vakaasti menossa hankkimaan Easywalkereita.

Ei tullut Easywalkereita, ei Mountain Buggyja eikä varsin Carenaa. Ehei, ei tullut myöskään Phil&Tedsiä. Tuli Britaxin B-Dualit.

Miksi moinen takinkääntö? No ihan siksi, että nuo vierekkäin istuttavat oli jumalattoman kokoiset kokoontaitettuna. Johan ne ois vieneet meidän auton (farkku) takakontista leijonaosan. Loput ois jääneet koiran käyttöön. Kukapa niillä matkatavaroilla enää mitään tekisi. Takapenkillehän niitä ei enää jatkossa voisi sijoittaa, kun siellä tulee istumaan meidän rakas jälkikasvu. Aijai mä olin taivaissa, kun myyjä taittoi noi Britaxit kasaan. Nehän meni yhtä pieneen tilaan kuin mein matkarattaat (Graco Mirage). No ehkä mä vähän liioittelen, saattaa noi Britaxit olla vähän korkeammat, kun on kuitenkin kaksi istuinta.

Katsottiin myös Babyjoggerin City Selectejä. Niistä puuttui kokonaan jousitus, jota me tarvitaan metsälenkeillä. Muuten voisi lapsosilla (meinaan koko ajan kirjoittaa tytöillä, vaikkei tulokkaan sukupuolesta ole mitään tietoa) olla hieman rytkyttävää menoa.

Vanhoihin Teutonioihin hommaan kirpparilta halvalla seisomalaudan, saan sen parilla kympillä. Ja kävipä jopa mielessä, että luopuisin kokonaan noista Teutonioista. Noi Britaxit saa kuitenkin yhden lapsen vaunuiksikin. Niihinkin voisi hommata sen seisomalaudan. Ehkä mä katson miten noi Britaxit kulkee talvikelillä. Kai ne ihan ok, kun lukitsee pyörät eikä ole pahasti irtolunta tiellä. Meidän kotitie kyllä aurataan viimisenä varmaan koko kylässä. Pikkuvikoja.

Jalkapeite ja kantokassi olivat päässeet liikkeestä loppumaan, mutta saadaan ne sitten helmikuun lopulla. Meillä kun ei niin kiire ole, kun vasta maalis-huhtikuun vaihteessa odotan äksönin alkavan....

perjantai 11. tammikuuta 2013

Raskautta ja uhmaa

Yksi asia, mikä esikoista odottaessa ei vaivannut näin paljon, on uudelleen nukahtamisen vaikeus. Tämä tietysti nyt korostuu, kun esikoisen kanssa joutuu välillä öisin heräämään vessareissuille, juomaan tai lohduttamaan pahan unen näkijää. Viime yönä kävin esikoisen luona pariin otteeseen ja sen jälkeen päässä pyöri niin paljon asioita, ettei uni meinannut millään tulla. Se oli todella turhauttavaa.


Esikoinen taas yllätti viime yönä. Havahduin puoli kolmen tietämissä ensin huuteluun "kakka kakka kaakkaaa", sellaista hyväntuulista ja pirteää, tiedättehän. Sitten ilmeisesti nukahdin takaisin ja havahduin uudelleen, kun kuului kolinaa ja perään lorinaa. Menin sitten katsastamaan tilannetta ja mun rakas esikoinen oli ihan itse mennyt vessaan, saanut housut pois ja asiansa toimitettua pottaan. Siellä hän istui pimeässä :) Oliko vähän herkkä hetki :) Puhuttiin sitten aamulla miehen kanssa, että pitänee pitää vessassa valoja öisin, niin muksu pystyy halutessaan ne tarpeensa siellä toimittaa. Vähän kyllä hirvittää, jos hän yksinään vaan toimii, että miten hän saa vaipan takaisin kunnolla paikoilleen. Toisaalta eipä oppia voi muuten kuin treenaamalla. Yöllä näköjään onnistuu tuo vessahädän tunnistus, vaikka jalassa olisi housut ja vaippa. Päivisin on ilmeisesti liikaa tekemistä, kun hätä muistetaan vain, jos hän on ilman vaippaa. Jos on pikkarit tai vaippa, ei nähdä tarpeelliseksi mennä vessaan.

Tänään heräsin kuudelta, ajatuksena siis lukea niihin kokeisiin. No mukelo heräsi, tällä kertaa pirteänä, puoli seiska. Eipä luettu tänäkään aamuna. Nuo aikaiset aamut on kyllä siinä mielessä kivoja, että oikeasti ehtii sitten aamupäivälläkin tehdä asioita. Me käytiin tänä aamuna pitkästä aikaa puistoilemassa (aamupuistoilemassa, you know) ja oli kyllä mukava happihyppely. Tosin takaisin päin pulkassa istui pikku uhmaraivaroija, joka olisi halunnut jäädä puistoon vieterikiikkuun, vaikka ei siinä kauaa viihtynytkään silloin, kun olimme siellä puistossa. Hän taisi testata, että kääntyisiköhän äiti itkemällä takaisin puistoon tai muuta mukavaa. No, arvata saattaa, että hän joutui nyt pettymään. Kotipihaan päästyämme hän valitti varpaitaan, kysyin onko niillä kylmä, mennäänkö sisään. Vastaus oli myönteinen ja avasin oven. Lapsi juoksee pois itkien vielä kovempaa. Ei muuta kuin ovi kiinni ja jatkamaan terassin harjausta. Jos olisin juossut lapsen luo, olisi huuto vain yltynyt, kun hän ei tuossa tilanteessa halua, että kukaan koskee tai juttelee hänelle. Lopulta harjattuani terassin nappasin muksun syliin ja kannoin sisään. Kauhea venkoilu edelleen. Kun sitten saatiin kaikki ulkovaatteet pois ja olin menossa vessaan, lapsi juoksee perään ja haluaa syliin halaamaan. Kaikessa ärsyttävyydessään ihana pikku uhmis :)



Pupun jälkiä ehdittiin ihailla ennen uhman voittoa...

torstai 10. tammikuuta 2013

Puuhapäivä ja katkoyö

Olikohan se joku mr. Murphy tai sen veli, joka aiheutti lapsoselle katkonaisen yön, kun äiti laittoi oman herätyskellonsa soimaan 06:00? Siis oikeasti! Ei siinä mitään, jos havahtuu juomaan ja menee samoin tein nätisti nukkumaan, mutta kun ei. Ensin oli jano - juotiin vettä. Sitten piti päästä vessaan, mutta ei osannut toinen päättää käydäkö potalla vai pöntöllä. Lopulta ei sitten tullut kummallakaan istumisesta mitään, kun piti jostain syystä X vetää kauheat itkupotkuraivarit. Ei muuta kuin lapsi kainaloon ja sänkyyn palautus. No eihän siitä sitten mitään tullut. Toinen huutaa selkä kaarella kakkaa, joka siis tyttäreni kielessä tarkoittaa kaikkea mahdollista vessatuotosta. Totesin vain, että hänellä oli mahdollisuus käydä, mutta hän itse halusi pois. Ja volyymi nousi entisestään. Sitten kysäisin haluaako hän, että äiti lähtee ja vastaus oli joo. No lähdin ja taas karjuminen vaan yltyi. Tosin se kyllä sitten vaimeni melko pian. Odotin sängyssäni pelonsekaisin tuntein, että pitääkö vielä nousta taaperopulttaajan seuraksi. Hän taisi nukahtaa, joten niin minäkin. Mutta vain hetkeksi, kun kohta taas kuului raivarointi, kakan hokeminen ja kuulinpa myös, että huoneessa touhuttiin jotain. Menin katsomaan, niin hän oli hakenut uuden puhtaan vaipan hyllystä. Kysyessäni, että vaihdanko vaipan hänelle, vastaus oli tiukka EI. Hän puristi vaipan syliinsä kuin unilelun ja otti uniasennon. Kysyin lähdenkö pois, vastaus oli joo. Lähdin ja sen jälkeen sain nukkua siihen, kun kello herätti. Pikkusen kyllä väsyttää, kun uniaika kokonaisuudessaan olisi ollut 7h nukahtamisesta kellon soittoon, mutta nuo pari herätystä välissä sai kyllä kivat katkot aikaan.

Aamulla ajattelin olevani tehokas. Herään, laitan puuron, pistän pyykkikoneen päälle ja alan lukea pääsykokeisiin. No kolme ekaa toteutui, mutta kun olin käymässä aamupalalle, pikku ärripurri herää karjuen. Liian aikaisin päätti nousta ylös. Piristyi kyllä siinä syliin päästyään ja olihan se hauska, että näki aamusesta isäänsä. Yleensä kun isi on lähtenyt töihin ennen meidän heräilyjä.

Mentiin ennen lounasta käymään kaupassa pikapäivityksiä hakemassa ja samalla reissulla hain kirjastosta varaamani kirjan. Pitihän sitä käydä myös PO.P:n lisäalet katsastamassa ja tytär saikin kolme uutta vaatetta. Tosin katsotaan koska ne mahtuu, kun ostin tarkoituksella jo kokoa 98, vaikka vielä hän käyttää kokoa 86/92. Pelkkä 92 on monesti vielä liian suuri.

Aleostot tyttärelle PO.P:ltä ja Me&I:lta (tytön Miikkari-suosikki oli tuo autopaita :) )






keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Ja kuinkas sitten kävikään..

Aamulla vein lapsosen kerhoon ja ilolla katsoin, kuinka hän jäi sinne hymyssä suin lähtien itse muiden seurassa kerhohuoneeseen. Meillä oli tuossa jonkun aikaa niin, että oltiin kyllä reippaina, jos minä vein kerhohuoneelle asti. Jos olisi pitänyt muiden kanssa lähteä, niin parku tuli.

Yleensä olen käynyt kerhon aikana salilla vahvistamassa lihaksia. Muutahan ei oikein näin paksuhkossa olotilassa pysty tekemäänkään. Tai tietysti vähän crosstraineria vemputtamaan :D Tänään oli kuitenkin poikkeus. Olin päättänyt, että käyn ostamassa pari lapsiaiheista lehteä kaupasta ja jumitun niiden kanssa sitten kahvilaan siksi aikaa kunnes kello on kymmenen ja kaupat aukeaa. Menin kyllä ostamaan ne lehdet, mutta sitten mukaan tarttui tämmöinen:


Että "Hups" vaan :D Oltiin tuosta kyllä miehen kanssa puhuttu aiemmin, kun hän tykkää juoda energiajuomia ja ne on aika tyyriitä tölkkejä. Itse hoitovapaalla ollessa on tullut opittua entistä saiturimmaksi ja pidemmän päälle tällä laitteella säästää pitkän pennin. Tämä oli kaiken lisäksi tarjouksessa, ei maksanut kuin enää 60 euroa. Että hirrrween hyvä ostos kaikin puolin!!


Kyllä mä sinne kahvilaankin asti pääsin. Oli pakko päästä säästämään sinnekin, kun aamulla ennen klo 11 latte maksaa "vain" 2,9 euroa ;) Tuossa uusimmassa Kaksplussassa oli muuten mielenkiintoisesti kirjoitettu, että asuinpaikan mukaan usein lokeroidaan ihmisiä... lähiössä asuu tavikset, keskustassa hipsterit ja maaseudulla maanviljelijät tai ekohipit. Mielenkiintoista sinänsä, että tällä hetkellä asutaan kyllä lähiössä, mutta tulevaisuudessa tullaan asumaan maalla. Tuleeko meistä taviksista sitten ekohippejä? ;)

Alennusmyynnistä tarttui mukaan myös body vauvalle. Huomenna alkaa kuulemma lisäalet ja melkein kaikki on -50%. Pitää vissiin mennä heti aamulla pyörähtämään...



Nyt lapsi on ollut unilla jo tunnin verran ja mä olen ihmetellyt nettiä, vaikka sovin itseni kanssa korkeintaan lukevani noita aamulla ostettuja lehtiä, jos en jaksa kouluhommia väsäillä. Olipa ylläri. Mutta nyt tämän julkaisun jälkeen netti kiinni ja kouluhommia (tai niitä lehtiä)...

Ai niin, Pakko ihan hehkuttaa, että kuivaksi opettelu sujuu melko mukavasti!

Monesti kotona ollessa annan mukelon olla ihan ilman housuja ja tällöin lähes poikkeuksetta (98% varmuus) kaikki tuotokset tulee pottaan tai vessanpönttöön. Sitten kun vielä tuo neitokauno oppisi, että jos housut on jalassa, voi silti mennä tekemään tarpeensa vessaan. No ehkäpä sekin hetki koittaa. Harjoitus tehnee mestarin tässäkin asiassa :)

tiistai 8. tammikuuta 2013

Opiskelujuttuja

Olipas tylsä otsikko. No oli miten oli...

Tuossa keittiönpöydällä odottelee pinkka papereita, että saisin aikaiseksi etsiä tarvittavat liitteet ja lähettää ne eteenpäin hakeakseni yliopiston maisteriohjelmaan. Hurjia suunnitelmia, ottaen huomioon, että meille tulee keväällä kuopus, jonka luonteesta, nukkumisesta tai muusta ei ole vielä mitään hajua. Kovasti olen ajatellut, että ehdin kyllä opiskella sitten lasten nukkuessa (eriaikaan?) ja sitten iltaisin. Nyt olen myös vakaasti yrittämässä herätä ennen esikoistani, jotta kerkiäisin vähän lueskella pääsykokeeseen ennen hänen aamutoimiaan.

Noiden opintojen lisäksi otin tähän keväälle vapaa-ajan puhteekseni avoimen yliopiston kvantitatiivisen tutkimuksen ja tilastollisten menetelmien perusteet. Olen niitä tehtäviä nyt tässä väkertänyt parhaani mukaan. Välillä on vaan vähän hakusessa, että kuinka syvällisesti sitä pitää pohtia ja riittäisikö vähempikin. Usein huomaan miettiväni, että voiko ratkaisu kysyttyyn kysymykseen olla oikeasti näin helppo. Tuossa helppousasiassa vertaan siihen, että kyseessä on kuitenkin yliopiston kurssi. No katsotaan, mitä sitten tulen myöhemmin arvosteluja saamaan. Sittenpä tiedän olisiko pitänyt olla syvällisempi ja kuinka metsään olen itseni saanut!

maanantai 7. tammikuuta 2013

10 ilon aihetta vuoden 2013 alkuun

1. Meille tulee tänä vuonna uusi perheenjäsen ja tällä hetkellä hän on todella toimeliaana tuolla mahassa.

2. Olen saanut makuuhuoneeseen jo verhot, keittiöön on jo ostettuna (odottaa verhotankojen kiinnitystä), eihän siihen mennytkään kuin kolme vuotta ;) No siis en ole viitsinyt hommata verhoja, kun meillä on ollut remontti käynnissä. Mutta tulee kyllä paljon kodikkaampaa, kun saa nuo verhot ikkunoihin :)

3. Remontti on hyvässä mallissa. Oikeastaan enää tuo keittiö on laitettavana. Joulun välipäivinä mieheni laittoi vessaan ja puku-/kodihoitohuonetilaan lattiamatot. Taisi se matto löytää tiensä myös vaatehuoneeseen. Vielä sisustuselementtejä sinne tänne, valokuvia, tauluja ja sen sellasia.

4. Esikko opettelee puhumaan ja joka päivä kuulee ihania uusia höpötyksiä!

5. Tässä raskaudessa ei ole läheskään niin kipeät liitokset kuin esikkoa odottaessa.

6. Ollaan koko perhe oltu suht terveenä ja molempien puolien suvuissakin on ollut terveitä aikoja eikä onneksi ole kuolinuutisiakaan kuulunut.

7. Lähdetään koko perhe ensi kuussa risteilylle Tukholmaan. Me ei olla käyty perheenä missään ns. lomalla pariin vuoteen eli sinä aikana, kun meillä on muksu ollut. Mun äiti lähtee mukaan, niin saadaan ehkä pieni hetki omaa aikaa miehenkin kanssa.

8. Sain joululahjaksi kasvohoitoon lahjakortin ja odotan innolla, että pääsen sen käyttämään.

9. Viime lauantaina pääsin viettämään tyttöjen päivää kaverini kanssa. Molemmat jätettiin lapset isiensä hoiviin ja käytiin kiertämässä kirppareita ja Jumbon alemyyntejä. Tietysti myös syötiin hyvin ja kahviteltiin ajan kanssa :)

10. Mulla on yksi täysin oma viikonloppu tuloillaan maaliskuun alussa. Mä en ole ollut yksin kotona lapsen syntymän jälkeen yhtään yötä, joten odotan todella suuresti! On meillä muksu hoidossa ollut, mutta ollaan sitten oltu muualla miehen kanssa. Viiminen hetki viettää tällanen oma viikonloppu, kun sitten taas on ainakin vuoden verran tiedossa pelkkää lapsellista aikaa :)

Ja jottei semmonen yleinen positiivisuus pursuis yli, niin mun viime syksynä tehdyt omenasoseet on homeessa!!!

Kävin tänään hakemassa kellarista aamupuurolle uutta omenasosepurkkia, mutta sain todeta, että KAIKKI isot purkit olivat pintahomeessa. Joistain pilttipurkeista saattaa vielä olla syötäväksi. Kyllä nimittäin ÄRSYTTÄÄ! Olisin voinut mielelläni käyttää niitä tässä vuoden mittaan, kun tuo tytärkin tykkää aamupuuroon omppusosetta laittaa. Kannet oli kyllä ihan napsahtaneet, mutta ilmeisesti kellarissa oli liian lämmin tai sitten ne purkit oli tässä sisällä liian pitkään lämpimässä ennen kuin laitoin ne kylmään. Tuolla ne purkit nyt odottaa tyhjentämistä...

Sanojen pyörtämistä


Joutunen pyörtämään puheeni siitä, että mikään ei tehoa jo tulleisiin raskausarpiin.

Esikoista odottaessani raskausarvet tulivat vasta viimeisen kuukauden aikana ja vatsani tosiaan muistutti Lontoon metrokarttaa. Kovin seksikästä noin niinkuin vaikkapa rantalomailua ajatellen. Ei sillä, että me missään rannoilla pahemmin aikaa vietettäisi, mutta kuitenkin.

Tämän toisen raskauden aikana ajattelin, että ihan turhaa edes nähdä arpien muodostumista vastaan mitään vaivaa, kun niitä kuitenkin on jo entisestää. Vähän niin kuin tyyliin "ei tunnu miltään enää tässä konkurssissa". Olin jo miehellenikin ehtinyt moneen kertaan todeta, että tätä rouvaa ei enää bikineissä nähdä julkisella paikalla. (pakko todeta tähän väliin, että raskausarvet kehossani kertovat kannetusta elämästä ja olen ylpeä, että olen äiti. Silti minussa asuu se pieni turhamainen naikkonen, joka tietysti on vähän harmissaan vatsansa ratkeilusta)

(Kuva napattu: Terveysmarket.fi)

Tuossa joulunpyhinä kuulin apteekista saatavasta Bio-oil öljystä, jota pitäisi kahdesti päivässä hieroa vatsanahkaansa pyörivin liikkein ja kolme kuukautta pitäisi jaksaa tätä rutiinia pyörittää. Tämä siis jo olemassa olevien arpien kadottamista varten. Raskausajalle oli omat ohjeet. Minua kun eniten tietysti harmittaa nuo olemassa olevat arvet, niin ajattelen hoitavani niitä tällä öljyllä. Olin TODELLA skeptinen ainetta kohtaan ja ajattelin kokeilla, kun ei siitä varmaan mitään haittaakaan ole. Olen nyt reilun viikon verran käyttänyt tuota öljyä ja olen todella hämmästynyt, kuinka arvet ovat jo nyt paljon paremman näköiset kuin aiemmin. Harmittaa, kun ei tullut otettua "ennen" kuvaa :) Jatkan kyllä rutiineja sen kolme kuukautta ja ainakin tällä hetkellä odotan innostuneella mielellä miltä vatsani näyttää myöhemmin.

Toki minua kiinnostaa myös, että miltä vatsani näyttää sitten, kun vaikka rusketun. Uskon, että arvet kyllä haalenevat, mutta eiköhän ne tule näkyviin sitten ruskettuessa. Mutta jos tuosta on yhtään apua epäseksikkääseen metrokarttamahaani, niin olen kyllä iloinen!