keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Haastattelukutsua pukkaa

JEE!!! Onnistuin pääsykokeessa sen verran hyvin, että sain kutsun haastatteluun. Vähän alko jänskättää. Kämmään yleensä aina kaikki pääsykokeet, joihin pitää lukea, niin kerrankin onnistuin. Nyt eniten jännittää se, päättääkö vauva syntyä niin, että en pääse haastatteluun. Vauva tietysti menee täysin kaiken muun edelle, mutta silti haluaisin katsoa kortit loppuun tuon koulun osalta.

tiistai 26. helmikuuta 2013

Sairaalakäynti ja sairaalakassipohdintaa

Tänään oli viikon 36 lääkärineuvolan korvannut ultra sairaalassa. Viikkoja kasassa tänään tasan 36.

Kaikki oli hyvin, vauva kasvoi hyvin omalla käyrällään ala- ja keskikäyrän välissä. Hän oli jo kiinnittynyt lähtökuoppiin, joten sitten vain odotellaan koska hän haluaa tulla :) Ultralla nähtynä paikat olivat vielä kiinni. Alatutkimusta ei jostain syystä tehty, joten en tiedä onko paikat pehmenneet vai ei.

Sairaalakassin meinasin pakkailla tänään, niin onpahan sitten valmiina. Laitan myös vauvalle tavarat valmiiksi hoitolaukkuun, niin riittää, että mies ottaa ne sitten mukaansa, kun tulee Esikon kanssa hakemaan. Ei ole kyllä mitään hajua, mitä sinne sairaalakassiin pakkaisi itselle. Ruokaa en ainakaan pakkaa, kun sieltä osaston jääkaapista saa hakea niin paljon kuin sielu sietää. Viimeksi mulla oli tuoremehutetroja ja ne oli vissiin vielä puolen vuoden jälkeenkin meidän jääkaapissa.

Sairaalakassiin ainakin:
- imetysliivit
- kertakäyttöliivinsuojat (kestoja käytän sitten kotona)
- hygieniatarvikkeet
- alushousut kotiinlähtöä varten
- hiusnauha

Lukemista saa kanttiinista tai kaupasta. Mies voi sitten hakea joko synnytystä ennen tarkkailuhuoneeseen tai synnytyksen jälkeen osastolle. Sairaalassa käytän sairaalan vaatteita, kun ne voi vaan likaannuttua heittää sairaalan pyykkiin. Ei tarvitse viedä minkäänlaista eritepyykkiä minnekään ;D Enkä mä noita hygieniatuotteita kyllä vielä voi pakata. Tarttenhan mä niitä joka päivä :D

Hässäkkäviikko

Onpas taas ollut pieni hiljainen tovi. Viime maanantaina olin vielä ruumiin ja sielun voimissa ja tiistainakin päästiin kunnialla neuvolat läpi, mutta sitten illalla ystävämme Yrjö tuli kylään. Esikolla oli ollut se su-ma yönä. Itselle tuli tietysti flashback syksyltä, kun tuota ihanuutta kesti viisi päivää. Onneksi tällä kertaa selvisin about 18h oireilulla. Mikä onnen tunne, kun jäiset mansikat ei tuu heti paluupostina :D

Menin sitten tytön kanssa mun äidin luo tuonne tunnin ajomatkan päähän. Oli aika tuskanen autokyyti, kun tuon ykäilyn vuoksi välillä vähän supisti ja vauva tuntui valahtaneen alaspäin. Äippä oli luvannut leipoa kakkupohjan, kun itse olin puolikuntoinen. Samalla sain vähän levätä, kun mummu vietti aikaa tytön kanssa. Alunperin oli pitänyt mennä äipälle vasta torstaina, kun mulla oli varattuna kampaaja-aika. Mentiin siis jo keskiviikkona. No jotta mun synttärijärkkäilyt (niin lapseni siis täytti 2v ja juhlat oli viime vklp) ois menneet just niin kuin strömsössä, niin kampaajani laittoi keskiviikkoiltana viestiä, että on sairastunut. ONNEKSI hänellä oli vapaa-aika perjantaina aamupäivällä ja ONNEKSI Miekkonen oli ajelemassa anoppilansa ohi ja pystyi tuomaan mulle kakunkoristelutarvikkeet. Esikko halusi muumimammakakun ja sen hän sai. Pikkasen jänskätti ekaa kertaa piirrellä elintarviketussilla ja maalata pastavärillä. Ensi kerralla muistan, etten ala työstää vasta kaulittua sokerimassalevyä. Ihan vaan vähän antoi periksi ;D

Perjantaina kävin siellä kampaajalla ja sain ihanan tukan taas. Ai että mä tykkään mun luottokampaajasta. Aina annan vapaat kädet ja jälki on mitä parhainta! Tää on just sellanen tukka et menee kotiäiteillessä ja pesunkin jälkeen on laittamatta kiva. Vähän otsista pitää kääntää, ku on muuten ihan piikkisuora.

Menin äippäni luokse syömään ja jälkkärikahvia aloittaessani sain puhelun kahvinkeitinhuollosta, että meidän keitin olisi korjattu. Ei muuten mitään, mutta liike oli menossa kiinni vajaan parin tunnin päästä ja meillä oli tavarat levällään ja tyttökin oli vasta herännyt päikkäreiltä välipalalle. Mut niin vaan selvittiin ja saatiin juhliin keitin. Oltiin jänskätetty sitä, että joudutaanko naapurista lainailemaan keitintä vai nou. Sit vielä osoitin huimaa organisaatiokykyä ja pystyin leipomaan tarjoilut ja täyttämään kakun ollessani itsekseen kotona hereillä olevan lapsosen kanssa. Organisaatiokyvyn toinen nimi on Titi Nalle.

Juhlat menivät loistavasti! Tyttö nautti ja alkoi ymmärtääkin jo lahjojen saamisen päälle. Vähän harmitti, ettei hän malttanut avata lahjaa, jos toinen paketti oli jo tulossa. Kaikki toki avattiin ja kaikki lahjat oli tosi mieluisia. Varsinkin Titi Nalle -dvd:n katoaminen näköpiiristä oli katastrofi. 

Note to self: ensi vuonna munavoita tehdessä älä katso googlesta. 20 henkilölle riittää hyvin 4-5 munan munavoi, ei tuplaten, mitä netti neuvoi.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Viikonlopun meininkejä

Perjantaina mentiin Lappeenrannan suuntaan, kun mulla oli siellä lauantaina pääsykoe ja sitten Miekkosella oli luokkakokous samaisena päivänä. Meidän oli Esikon kanssa tarkoitus mennä lauantai-sunnuntaiväliseksi yöksi mun kaverille, joka on raskautensa kanssa vajaa pari viikkoa minua edellä, mutta ikäväksemme heille oli tullut vatsatauti ja eipä sitten menty.

Perjantai-ilta sujui tosi rattoisasti edelleen lukien pääsykokeeseen. Olinkin Miekkoselle kironnut aiemmin, että aloitin lukemaan ihan väärin. Tuossa kirjassa on joka kappaleen jälkeen semmoset kysymykset, joihin vastaamalla saa aika kattavan kuvan kappaleen asioista. Olisi ollut fiksua aloittaa lukeminen vastaamalla suoraan niihin kysymyksiin. Itse aloitin lukemalla tekstiä itsessään, joka ei ollut helpoin homma, kun ei ollut pitkään aikaan lukenut tieteellistä tekstiä ja opus oli kaiken lisäksi englanniksi. Onneksi lauantain kokeessa esseekysymys oli semmoisesta aiheesta, josta osasin kertoa jonkunlaisia faktoja ja antaa käytännön esimerkkejä. Olin siis ehtinyt niihin kysymyksiin jo vastailla muutamien kappaleiden osalta. Sitten monivalintatehtävissä oli osa aika helppoja, mutta muutaman kohdan jätin vastaamatta, kun siitä ei sakotettu. Väärästä valinnasta tippui yksi piste.

Esikko oli kokeeni ajan papan luona Miekkosen kanssa ja myöhemmin lähtiessäni kaverilta hakemaan vauvalle kestovaippoja, tyttö jäi papan kanssa ihan kahdestaan. Se oli loistojuttu, kun monesti papalla on työkiireitä (yrittäjä) ja ei ehditä nähdä kuin ohimennen.

Meillä on muuten jo pikkumustis täällä kotona. Jos aloitan puhumaan "sitten kun tulee vauva" saan vastauksen samantien "ei ei ei vauvaa ei vauvaa". Samoin Esikko on pohtinut useaan otteeseen papan, mummun ja äidin kohdalla "pappa/mummu/äiti ei vauvan, Esikon joo". Ja tätä pohditaan välillä myös öisin, kun sängystä kuuluu "ei vauvan, Esikon!"... voi toista :)

tiistai 12. helmikuuta 2013

Tukholman reissua

Käytiin ensimmäisellä lomalla sitten lapsettumisen. Tämä loma oli oikein perinteinen Ruotsin risteily niinkin legendaarisella paatilla kuin Mariella! Lähtö oli lauantaina ja paluu maanantaiaamuna. Mukana oli itseni, tyttäreni ja mieheni lisäksi äitini, joka mahdollisti yhden vapaaillan minulle ja miehelleni.

Voin kyllä suositella tuota Viikkaria yhtiönä lapsiperheen reissulle. Mulle kerrottiin suoraan kysymättä, että halutessamme voimme saada lapselle matkasängyn tai sitten erillisen laidan varsinaiseen sänkyyn ja muutenkin oli todella tervetullut olo tuon taaperon kanssa. Olen kuullut myös, että toisella laivayhtiöllä ei matkasänkymahdollisuutta edes tarjota yli 1-vuotiaalle.

Buffassa käytiin syömässä sekä aamuisin että iltaisin. Aamupala oli tosi loistava siitäkin huolimatta, että toisena aamuna ei ollut croissantteja ainakaan enää siinä vaiheessa, kun me sinne ennätimme. Tokana yönä nimittäin meidän neitokauno oli viimeinen herääjä hytissä. Olimme kaikki luottaneet, että hän kyllä herättää meidät sen verran aikaisin, ettei mitään herätyskelloja tarvita. No olimme vähän jälkeen 9 syömässä, kun laiva oli satamassa 10:10 :D Iltabuffa oli ihan ok, ehkä olisi saanut rahoille enemmän vastinetta, jos itsekin olisin ruokajuomana nauttinut punkkua. Naudan entrecote oli oikein maukasta ja sopivan punertavaa. Muuten olisin ehkä kaivannut vähemmän ruokalatunnelmaa. Ymmärrän kyllä, että annospalat on siistejä, mutta jotenkin lämminsavulohi kuuluu minusta ottaa isosta lohifileestä. Nyt ne olivat vähän kuivahtaneita annospaloja. Kyllä se maistui, mutta silti. Ehkä olisin saanut enemmän irti, jos mieliruokiini kuuluisi mädit ja kalat noin yleensäkin. Kranttu mikä kranttu :D Jälkkäribuffa oli oikein mainio, mutta kahvi oli kuraa. En tiedä oliko se seisonutta vai mikä oli vialla, mutta ei se herkkua ollut. Terminaalin kahviossa kerroksessa 4 (Katajanokka) sen sijaan kahvi oli tajuttoman hyvää ollakseen kanttiinikahvia. Saisi kaikki huoltsikat ja muut käydä siellä vähän tutkimusreissulla!! Pienistä puutteista huolimatta ruokakokemus jäi plussan puolelle, arvosana sekä aamu- että iltabuffalle yhteensä voisi olla 8+ :)

Lasten leikkipaikka laivalla oli viime vuonna uusittu ja se oli HopLop -tyyppinen pallomeri yhdistettynä kiipeilyteline-/liukumäkihässäkkään. Joskus isommat lapset unohtivat pikkuset eikä oikein varoneet. Tuolla oli ikäraja 3-8v, mutta kyllä meidän 2v meni siellä ihan näppärästi. Tietysti kun itellä oli "alaikäinen" niin ei voinut sitten huomauttaa kenellekään näistä 10-12v leikkijöistä... Leikkipaikka oli vähän hankalasti löydettävissä. Se oli erään kahvion "takana". Oli siinä paikassa sitten etunsakin, kun ei lapset juoksennelleet kulkukäytävillä tms. Leluja oli ihan vauvaikäisille alkaen, joten pientenkin kanssa sieltä löytää jotain, jos ei vielä pallomeri ole ajankohtainen. Ville Viking nähtiin viimisenä iltana ja meidän tyttö ihastui ihan kympillä :) Hän pääsi toki myös yhteiskuvaan Villen kanssa ja se kuva on nyt meillä matkamuistona :) Ei yhtään arastellut isoa pehmohahmoa, vaikka ensin näin ajattelin :)

Tukholmassa oli minulla ajatuksena etsiä kulttuuritalo ja siellä se lasten tila, mutta lopulta päädyimme kävellen vanhaan kaupunkiin ja koska pirpana nukahti rattaisiin, me suuntasimme viluissamme kahville. Oli aika kylmä tuuli ja mun ainoat tähän tilaan sopivat kengät oli mokkaiset korottomat saapikkaat, jotka tietysti loskassa kastuivat alta aikayksikön. Kävimme sitten tosiaan kahvilla höpisemässä samalle laivalle sattuneen serkkuni ja hänen miehensä kanssa. Meni se aika rattoisasti niinkin :)

lauantai 2. helmikuuta 2013

Perhepäivää pitkästä aikaa

Meillä on tänään ihana päivä. Tai toivon, että se sujuu yhtä rattoisasti kuin on alkanutkin. Miekkonen on juuri eilen saanut 3 viikon vapaattoman työputken päätökseen ja tänään vietetään aikaa perheen kesken. Mitään suuria suunnitelmia ei olla tehty tai ladattu mitään odotuksia. Ihanaa vaan, kun saa olla yhdessä.

Aamulla mä heräsin Esikon kanssa seiskan jälkeen ja annettiin Miekkoselle mahdollisuus nukkua vielä, kun kerrankin sai. Kyllä se nousi ylös jo puoli ysin tietämissä, kun ei vaan saanut nukuttua. Voin vaan kuvitella, miten voi turhauttaa. Sais nukkua, mutta ei sit nukutakaan.

Oli ajatuksena lähteä heti aamupalan jälkeen uimaan, mutta onneksi katoin aukioloajat netistä, sillä paikka aukesi vasta 10:30. Siellä oli vauvauimareita aamulla, niin ei ollut yleisölle auki. Mentiin sitten heti puoli 11, jotta ehdittiin puljata ennen Esikon väsähtämistä ja nälkiintymistä.

Voi vitsit miten oli ihana katsoa kuinka toinen nautti vedellä läträämisestä, käsipohjauinnista, kellukkeiden kokeilusta ja varsinkin isin kanssa sukeltamisesta! Kävipä he isossa liukumäessäkin :) Ekalla kerralla tuli vaan närkästys, kun ei sukellusta tullut mäen loppumisen jälkeen. Piti sitten laskea uudestaan sukelluksen kanssa!

Tyttö oli isänsä kanssa miesten puolella, joten mä sain rauhassa käydä saunassa. Pieni oma hetki äidille :) Kyllä huomaa, että Esikolla on ollut isiä välillä ikävä, kun Miekkonen on tehnyt pitkää päivää. Nuo tuollaiset äidittömät yhdessäolohetket on varmasti tytölle tärkeitä ja Miekkoselle tietysti myös.

Kunhan Esikko herää päikkäreiltä, lähdetään porukalla tohon läheiseen kauppakeskukseen tuhlaamaan Miekkosen vaatelahjakortit. Tämän jälkeen oli tarkoitus suunnata Amarilloon tai vastaavaan hamppareille.  Nam nam!!

Nyt jos sitten käyttäisi hetken taas pääsykoekirjan seurassa. Ehkä se KTM -tutkinto olisi sitten taas piirun verran lähempänä :D