Viime viikonloppu oli ainutkertainen kahden vuoden ajanjaksolla tarkasteltuna. Olin ensimmäistä kertaa (eh, säälittävää) yksin kotona kokonaisen viikonlopun. Toki olin ollut lapseni kanssa kahden viikonloppuja kotona ja sitten muualla tietysti myös, mutta aina, poikkeuksetta, lapsi oli siellä missä minäkin. Ja ei, minusta ei ole ikävää olla lapseni kanssa, mutta nautin omasta seurastani myös.
Havahduin tuossa vuoden alussa, että kohta meillä on taas pieni ihminen talossa, joka vaatii täyden huomioni lähestulkoon koko ajan. Tämä siksi, että pyrin imettämään myös häntä vuoden verran, kuten esikoista. Toivon, että tulokas oppii syömään pullostakin, jotta voin välillä jättää häntä hoitoon ja käydä itse vaikka yksikseni jossain. Onneksi Miekkonen ymmärsi toiveeni ja saimme haaveeni omasta viikonlopusta yksin kotona toteutettua.
Mitä sitten tein? Lepäsin? Söin hyvin? Latasin akkuja? No jaa :D
Raivasin vauvan huonetta, joka oli toiminut varastona ja laittelin muutenkin paikkoja kuntoon. Kävin Ikeassa hakemassa uuden tietokonepöydän ja kasailin sitä sitten iltasella lauantaina. Sen jälkeen taas järjestelin lastenvaatteita ja muita meidän tavaroita uusille paremmille paikoille, yrittäen organisoida kaiken niin, että arjen pyöritys on sitten mahdollisimman helppoa.
Molempina iltoina valvoin puoli kahteen ja molempina aamuina heräsin puoli yhdeksältä. Ei vaan nukuttanut. Ja mä kun niin yritin, että oisin voinut sanoa nukkuneeni edes kymppiin :D
Multa kysyttiin, että koska mun akunlatausaika alkaa (päivittelin siis ahkeruusstatuksia facebookkiin muiden iloksi) ja jouduin toteamaan, että periaatteessa toi mun puuhailuaika oli samalla myös sitä latautumista. Sain kerrankin tehdä asioita kerralla alusta loppuun keskeytyksettä. Monesti sitä iltaisin huomaa, että on monta asiaa kesken, kun aina tulee jotain ja sitten unohtaa mitä oli tekemässä ja aloittaa uuden, jne...
Sunnuntaina kävin ystäväni kanssa brunssilla ja oli kyllä kivaa taas höpötellä :) Ystävien kanssa saa aina semmosen pikalatauksen akuille, kun pääsee juttelemaan. Varsinkin kun kummallakaan ei ollut mitään liian raskasta puhuttavaa, niin tunnelma pysyi kepeänä ja hilpeänä, vaikkei niitä brunssiin kuuluvia skumppia vielä voitu ottaakaan ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti