maanantai 29. huhtikuuta 2013

Keväisiä pomppuja ja unipöhnää

Aamu alkoi tosi loistavasti; lapset nukkuivat pitkään. Nuorempi heräsi 8:15 ja vanhempi 8:30. Tämä on harvinaista. Mutta vanhemman pitkään nukkuminen oli varmaan myöhästyneen nukkumaanmenon syytä. Miekkonen kävi eilen ostamassa meille trampoliinin, jonka kasaus myöhästyi ja Eepulle oli luvattu testipomput, niin lupaushan piti pitää. About pari tuntia (eli sen kasausajan) hän kävi säännöllisesti ehdottamassa, että pääsisi jo hyppimään. Aina oli vastaus "ihan kohta"... varmaan tuo lausahdus koki eilen pienen inflaation. Sisälle tuli kiukkuinen pikkuipana, kun eihän sieltä pomppimasta olisi malttanut lähteä nukkumaan. Hän nukahti 22:30. Tosi hyvä nukahtamisaika tommoselle kaksveelle. No nuorempi sitten kävi yöunille jo kasilta, niin mähän jänskätin 23:00 mennessäni nukkumaan, että varmaan vajaan tunnin sisään saan herätä. No enpäs saanut! Hän heräsi ekan kerran vasta kahdelta eli nukkui 6h pätkän. Sitten seuraava pätkä oli about neljä tuntia ja viiminen sitten parisen tuntia.

No en tiedä johtuiko liian pitkistä yöunista, niin mennessäni vaihtamaan vauvalle päivävaatteita, puin itselleni housut väärinpäin. Kotiäidin peruslookista johtuen huomasin tämän vasta istuessani syöttämään lasta. Ihmettelin miten housun kaulus valahtaa istuessaan niin alas... Verkkareiden etuja. Varmaan en ois huomannut tota pitkään aikaan, jos en ois istumaan käynyt. Ehkä vasta ulos mennessä, kun verkkareiden punttivetskarit ois jääneet kengän päälle eikä taa. Ja kenkiä laittaessa ois taas puol pyllyä näkynyt. Pahoittelen mahdollista syntynyttä mielikuvaa. Tässä keväinen kuva tältä päivältä pihalta, ajattele ennemmin tätä:


Aamulla suunnattiin tietysti heti pihalle, kun vain kerettiin. Pari tuntia hurahti nopeasti pomppiessa ja haravoidessa. Eepu totesi pomppiessaan, että hän on Tikru :) Sain tuon Tikruni jopa heti sisälle, kun syömäpuuhat kutsui. Yleensä on tultu itkupotkuraivaroiden, kun ei olisi vielä maltettu tulla sisälle. Vauvelsson nukkui koko ulkoilun ajan ja heräsi hänkin syömään juuri, kun oltiin sisälle menossa.

Tämän päivän to do -listalla on talvivaatteiden pesua ja kaupassa käynti. Niin, ja käyn hakemassa yhden fb-kirpparioston. Löysin 6 eurolla Eepulle mekon ristiäisiin. Jos mekko on yhtä hyvä livenä kuin kuvassa, niin on kyllä kiva löytö. Yritin nettikaupoista bongailla kivoja, onneksi en vielä ehtinyt tilata. Pomp de Luxilta olisi tosin muutamia potentiaalisia löytynyt :) Just äsken myin pari bodyä 6 eurolla, niin menee plusmiinusnolla nuo kirpparoinnit tälle päivälle :) Vielä pitäisi päivänsankarille itselleen löytää kiva mekko, jonka laittaa kastemekon jälkeen päälle. Joo ja pientä kokoa oleva valkoinen body pitäisi myös löytää. Esikoinen oli kokoa tai kahta isompi omana kastepäivänään, niin ei voi samaa laittaa.

Meidän raparperipenkki antaisi ymmärtää, että tulevana kesänä saa raparperisoppaa ja -piirakkaa!! JEI!



lauantai 27. huhtikuuta 2013

Hirveen fiksu veto...

... oli mennä eilen nukkumaan vasta puolilta öin, kun lapsoset olivat nukkuneet molemmat jo pari tuntia. Mutta kun piti saada sitä omaa aikaa edes se hetki. Jonka piti ensin olla max. tunti, sitten puolitoista ja sitten hups, oli puhtaat petivaatteet laittamatta (vanhat oli kyllä otettu pois ja pesty, luulin saavani ne kuivausrummusta puhtaina takaisin sänkyyn, mutta ne olikin vielä kosteita. Piti siis ottaa kaapista silitetyt lakanat. Nyt silittämistä odottaa noi vihdoin kuivuneet lakanat - "ihanaa") ja piti tietysti tehdä iltahommat ja sitten huomasin (olin kyllä EHKÄ huomannut jo aiemmin) leluröykkiöt pitkin lattioita ja ne piti siivota.... No kaksi tuntia nuorimman nukahtamisesta olin sitten itsekin peiton alla.

Ja koska nuorimmainen oli mennyt jo kymmeneltä unille, herättiin yöllä kahdesti; 1:30 ja 5:50. Jotta kaikki menisi putkeen, hän ei tietenkään halunnut enää nukahtaa tuon 5:50 jälkeen. Tai torkahti hän. Olin jo takaisin sängyssä 6:05, mutta 6:15 päätin hakea vaativasti huutelevan pikkuneidin viereeni, jospa hän nukahtaisi taas ruuan ääreen. No ei oikein nukahtanut. 6:40 tuli sitten Eepu iloisena sanomaan huomenta.... Ilme meni mutruun heti, kun näki siskon äitin vieressä. Ei halunnut enää tulla viereen... Kyllä se sitten hetken päästä tuli, mutta taisi olla epämiellyttävä ylläri hänelle. Myöhemmin kävimme keskustelun (yksinpuhelun, johon vastaus oli lopuksi joojoo), että vaikka vauva olisi siinä vieressä syömässä, hän on tervetullut siihen viereen köllimään ja juttelemaan.

Ei siinä sitten mitään... hitsin pirteenä kahvia keittämään ja leipää koneeseen. Esikoinen katteli piirrettyjä ja kuopus makoili leikkimatolla. Mulla oli sitä omaa aikaa ;) Tulipa testattua miltä se sitten tulee tuntumaan maanantaista alkaen. Note to self: mene hitossa viimeistään 23 nukkumaan, jos se on mahdollista. Mielellään jo aiemmin!! Mutta olin mä vähän ylpeä itestäni, kun sain kaikkien aamuhommat kunnialla läpi ennen ysiä ja samoin oli pyykkikone jo päällä ja astianpesukone tyhjennetty ja tiskipöytä siivottu. Suunnattiin puistoon keinumaan, kun eilen oli keinut tulleet takaisin. Voi sitä riemua, kun Eepu huomasi keinut :)

Eilinen päivä oli elämyksellinen esikoiselle. Hän kävi kahdestaan isänsä kanssa Lapsimessuilla katsomassa Ti-ti Nalle -konserttia. Sieltä oli tarttunut mukaan myös ilmapallo ja olipa päässyt pomppulinnassa käymään ja sählyäkin oli testattu :) Oli pikkasen tohkeissaan oleva säihkysilmä, kun palasi kotiin :)

torstai 25. huhtikuuta 2013

Päiväsuunnitelmia



Miekkonen lähti isomman neitosen kanssa uimaan, joten itselleni jäi vauvan nukahtamisen jälkeen aikaa vaikka kotihommille. Näppärästi tämä blogin kirjottaminen on vissiin se tärkein kotihomma, kun tätä aloin tehdä ensimmäisenä... Ei kerrota kenellekään!

Koirataloudessa imuria pitäisi varmasti näyttää tähän vuodenaikaan joka päivä. Ihan jumalaton määrä karvaa ja HIEKKAA lattialla. Sitten on mukavaa, kun hiekka menee tuolien jalkojen alle ja raapii parkettiin näppärät viirut! Tuo meidän koiruus on vielä kaiken huipuksi tuommoinen superkarvainen hiekkakuski - suomenlapinkoira.

Tämän aamupäivän to do -listalla siis:
- imurointi
- lattian pesu (tämä on hyvä tehdä nyt, kun on yksikseen vauvan kanssa kotona ja vauva nukkuu)
- silitys
- ruuanlaitto (en muuten eilen tehnyt sitä minestronekeittoa, kun oli vielä muussia ja mureketta jäljellä. En tee nytkään, kun pitää saada nopeeta pöperöä ja vihannesten pilkkominen vie aikaa. Teen spagettia ja jauhelihakastiketta! Jauheliha - mikä ruokavaliomme peruspilari!)

Onneksi iltapäivällä saa kotihommat unohtaa toviksi, kun mennään tyttöjen kanssa kaverille kylään. Esikoinen saa ikäistään seuraa, vauvat nyt ei paljoa vielä toisistaan ymmärrä ja me mamat päästään länkyttämään mistä nyt sattuu huvittamaan, taaperofiltterillä tosin ;)


Kuvamateriaali eiliseltä vaunureissulta ja kotipihan kukkapenkistä! Kevät <3


keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Uskomuksia tulevan lapsen sukupuolen ennustamiseen...



Usein raskaanaolevan olemuksesta yritetään tehdä päätelmiä tulevan vauvan sukupuolesta. Ajattelin verrata viimeisintä raskauttani terveys.fi -sivustolta löytämääni listaukseen. Tuon listauksen lisäksi löysin vielä vau.fi-sivuston artikkelista muutamia uskomuksia, joita vertaan myös. Hauska näillä on raskaana ollessa leikitellä, varsinkin silloin, kun sukupuoli ei vielä ole tiedossa :)


Jos vatsasi on kovin ylhäällä, vauva on todennäköisesti tyttö. Jos taas alhaalla, tulossa on poika.
- Vatsani oli aika ylhäällä (myös ensimmäisessä) raskauden aikana ja vielä synnärilläkin näytti, että se ei ole mihinkään tippunut. Tyttövatsa siis tämän mukaan ja tyttö tuli. Joku uskomus lisäksi sanoo, että jos raskaus ei näy takaapäin, tulee poika. Minulla ei näkynyt ja mustan paidan ollessa päällä ei edestäkään nähnyt, kun mulla oli vyötärö näkyvissä. Sivuprofiilista sitten kyllä ;) Eli tämä viimeisin uskomus ei meidän kohdalla kyllä pitänyt paikkaansa.
Legendan mukaan yli 140 sykettä minutissa tarkoittaa tyttöä ja alle 140 poikaa. 
- Meidän vauvalla oli välillä syke 145-165, mutta varsinkin lopussa syke oli lähes poikkeuksetta alle 140. Ei siis syke ainakaan antanut minkäänlaista tietoa sukupuolesta...
Himoitsetko jäätelöä joka päivittäin? Jotkut uskovat, että se tarkoittaa tyttölasta. Jos mielit taas kaikkea suolaista ja hapanta, tulossa on poika.
- Himoitsin jäätelöä ja sitä tuli tuhottua kiitettävästi. Osaksi siksi, että maitotuote neutralisoi närästysfiilistä. Tämä piti siis meidän kohdalla paikkansa.
Legendan mukaan Maya-intiaanit määrittelivät vauvan sukupuolen äidin iästä synnytyshetkellä ja synnytysvuodesta. Jos molemmat luuvt ovat joko parillisia tai parittomia, tulossa on pikku-prinsessa. Jos toinen luvuista on parillinen ja toinen pariton, luvassa on pikku-prinssi. 
- Itse olin synnyttäessä 28 ja vuosi oli 2013. Ei tullut poikaa. Ei ole Maya-inkkareihin tässä uskomista...
Jos naamasi kukkii kuin kevätniitty, voit syyttää siitä tulevaa tyttö-vauvaa. Uskomuksen mukaan tyttö vie äidiltään kauneuden, joten siitä finnit. 
- Eipä ollut finnejä, eikä tullut poikaa...
Ota kihlasormuksesi (tai muu sormus) ja pujota se naruun. Roikota sormusta narussa vatsasi päällä. Jos sormus pyörii ympyrää voit odottaa poikavauvaa, edes-taas -liike ennustaa tyttövauvaa.
- En kokeillut, mutta eikös sitä sanota, että tuo maanvetovoimaan tai muuhun tommoseen liittyy tuo sormuksen liike... Se siis alkaa pyöriä automaattisesti sitten tietyn ajan päästä. Tiedä häntä...
Olitko todella pahoinvoiva ensimmäisen kolmanneksen aikana? Tai oletko vielä? Merkit viittaavat tyttölapseen. Vähäinen tai olematon pahoinvointi viittaa taas poikaan.
- En ollut todella pahoinvoiva, mutta etoi samoin kuin ekan kohdalla... Mahdollisesti pitää siis paikkansa. Ehkä.

Ylimääräisten raskauskilojen kertyminen viittaa poikalapseen 
- Itselleni tuli ensimmäisessä raskaudessa 25kg ja toisessa 16kg. Tyttöjä tuli. Miten lasketaan ylimääräiset kilot? Molemmissa raskauksissa kilot karisivat ja karisevat imetyksellä... Jos ei olisi tullut yhtään kiloja vauvan painon lisäksi, olisin luuviulu imetyksen päättyessä.
Saat pojan, jos jalkakarvat kasvavat tavallista nopeammin 
- Ei varsinaisesti kyllä kasvanut, joten liekö sitten paikkansapitävä meidän kohdalla ;)
Jos sinua yrjöttää aamuisin, saat tytön; jos sinua yrjöttää päivällä, saat pojan
- Minulla oli 24/7 etova olo. Tuli, jos ei syönyt säännöllisesti. Ei voi siis sanoa, että meidän kohdalla olisi pitänyt paikkansa.
Sitten pari uskomusta vauvan ulkonäöstä:
Närästys raskaana viittaa siihen, että lapsella on tuuhea tukka syntyessään 
- Tukka oli päässä, samoin kuin esikoisellakin. Tosin tuosta alhaalla olevasta lähdelinkistä näkee, että ei tuo uskomus kyllä oikeasti paikkaansa pidä. Mutta kyllä minua närästi. Rennie oli ystävä ;)
Jos sinulla on raskaushimoja, mutta et toteuta niitä, lapsellasi on syntymämerkki 
- Kyllä mä jätskiä söin. Muita himoja ei oikeastaan ollut. Paitsi punaviiniä välillä teki mieli, mutta eipä sitä voi tuossa tilassa litkiä. Ja molemmilla lapsilla on syntymämerkit. Esikoisella silmien välissä nenän yläpuolella "kastimerkki" ja kuopuksella silmäluomissa haikaranpuremat, samoin niskassa. Mutta tämäkin uskomus torpataan tossa linkissä...






Pohdintaa arjesta

Tämä on mieheni viimeinen isyyslomaviikko. Hän piti kaikki kolme viikkoa putkeen heti vauvan syntymästä. Ensin olimme miettineet, että hän pitäisi viikon nyt alkuun ja sitten viikot kesäloman molemmin puolin. Sitten onneksi tajusimme, että vauvan syntymä mullistaa paitsi meidän myös varsinkin esikoisen elämän. Näin ollen pidimme lopulta tärkeänä, että esikoinen saa pehmeän laskun vauva-arkeen isin ollessa kotona ja pitäessään hänelle seuraa, kun äiti hoitaa vauvaa.

Ja onko vähän ollut ihanaa, kun Miekkonen herää esikoisen kanssa ja minä saan nukkua vauvan rytmissä. Sitten välillä aamulla minua on odottanut kattilassa aamupuuro ja illalla minulle (ja koko perheelle) on tehty leipiä, joskus jopa lämpösiä sellasia <3

Ensi viikolla alkaa sitten meidän perheen tyttöjen opettelu uudenlaiseen arkeen. Isi palaa töihin ja äitin pitäisi pystyä pyörittämään koko kotipaletti taas päivisin. Se kysyy hermoja sekä äidiltä, isiltä että lapsilta.

Meidän vanhempien pitää hyväksyä, että omaa aikaa ei oikeastaan enää ole. Itselläni omaa aikaa on ennen ollut aina päikkäriaikaan, mutta nyt voi olla, että lapset nukkuvat eriaikaan. Jos sitten nukkuvat samaan aikaan, niin päikkäriaikaan pitäisi valmistella iltaruoka, jotta sitten heräämisen ja välipalan jälkeen voidaan lähteä ulos purkamaan energiaa ja tulla syömään, kun nälättää. Illalla Miekkosen tullessa kotiin, syödään iltaruoka kuten tähänkin asti ja sitten olisikin toivottavaa, että vietetään iltaa lasten kanssa eikä niin, että toinen viettää ja toinen möllöttää koneella. Tohon viimiseen syyllistytään molemmat. Voisi vaikka yrittää ottaa tavaksi käydä perheen kesken iltalenkillä. Esikoinen voisi vaikka pyöräillä, kun siitä tykkää. Ei mitään superihmeellistä, mutta jotain tekemistä niin, että jos sitten kotona haluaisimme jotain tehdä itsekseen, vaikka lukea sähköpostit, se onnistuisi, eikä joku koko ajan vaatisi huomiota. Sitä paitsi koneella istuminen on typeryyttä varsinkin nyt, kun kevät tulee ja ulkona on ilma mitä ihanin! Yleensä ulkoilu myös tuo paremmat yöunet - itsekullekin.

Sitten kun lapset nukahtaa illalla, on sitä omaa aikaa. Jos on. Jos menee ranttaliksi ja lapset nukahtavat vaikka 21-23 niin ei siinä enää pahemmin omaa aikaa jää. Pitää mennä nukkumaan, jotta on sitten virkeänä aamulla, kun lapset herää. Tai minunhan pitää herätä myös yöllä syöttämään Lyytiä. Mutta elämä on valintoja ja meidän valinta on ollut nuo lapset :)

Mua ei niinkään arveluta, että miten arki lähtee sujumaan. Kyllä se lähtee, ei se nyt rakettitiedettä ole. Lähinnä mietityttää, että osaako olla fiksu ja mennä ajoissa nukkumaan ja tehdä asioita oikeassa järjestyksessä päivällä, ettei menetä hermojaan ja alennu käytöksessään taaperon tasolle. Siitä kun ei tunnetusti seuraa mitään rakentavaa. Varmasti siperia opettaa, mutta tarttee toivoa, ettei montaa kertaa siellä siperiassa tarvitsisi käydä. Ja niinä päivinä kun meikäläinen seikkailee siperiassa, Miekkosta odottaa tooosi kiva ilta. Onneksi toi ulkoilu yleensä helpottaa. Vissiin siellä on helpompi hengittää, jos sisällä seinät meinaa kaatua päälle. Note to self: Muista nyt hitossa se ulkoilu yksin ja varsinkin yhdessä!

Eniten mua arveluttaa toi mun nukkuminen. Mä tartten unta, mut mä olen älyhuono menemään ajoissa nukkumaan. Aina aamulla kiroan huonoja valintoja illalla. Koskakohan sitä sitten oppii... eläkkeellä?

Nyt esikoinen nukkuu ja kuopus vetelee vieläkin sikeitä tuolla terassilla. Pitää siis mennä valmistelemaan tämän päivän iltaruoka. Minestronekeittoa vai jauhelihapastavuokaa?! (toim. huom. tota ensimmäistä, kun tajusin juuri, että pastavuokaan tarvittavat rehut jäi kauppaan...)

Taaka kukkaa

Tuo esikoinen on nyt pidemmän aikaa osannut tuon päikkärivetkutuksen eli siis ei nukahdeta päikkäreille kuin ehkä tunnin päästä päikkäreille menosta. Noh, jottei mua liikaa hermoa kiristäisi just nyt, niin ajattelin ihan huvikseni kirjotella mitä hän tuolla höpöttää...

Taaka kukkaa, paha kukkaa... (jalka kurkkaa, maha kurkkaa)

Tii tii tiihi, äitii maaha... (tiu tau tilhi, äidin ryytimaassa)

Eepu tyttö, vauva, äiti, isi...

Peepee Eepu tyttö... (Kiipee Eepu tyttö)

Titin jaaka kukkaa... (Titin jalka kurkkaa)

Anna äiti hohho... (Anna äiti viinirypäle)

Muumipappa kukkuu... (Muumipappa nukkuu)

Paras:

Eepu kukkuu kukkuu... Ei Eepu kukkuu.. Ei ei ei ei eiiiii.


tiistai 23. huhtikuuta 2013

Lyytin neuvola

Kävimme eilen neuvolassa Lyytin kanssa. Ikää 2,5 viikkoa.

Mitat olivat:
Pituus: 52cm
Paino: 3650g
Pää: 36,6cm

Meillä oli nyt sijainen neuvolatätinä. Hän kirjoitti seuraavaa:
Suloinen ja virkeä tyttövauva! D-vitamiini aloitettu. Paino upeasti nousee täysimetyksellä. Syöntiväli 3-4h välein. Yöllä herää kahdesti. Napa parantunut, vähän kellertävää eritettä, tarv. septidin. Muutoin vesipesu+kuivaus. Heijasteet näkyvillä, nenän vatsamakuulla avaa.

Toi viimeinen lause on aika mielenkiintoinen. Enpä ole ennen huomannut, että tuommoista nenän avaamista missään tutkittaisiin.

Sijainen oli mukava. Tuli höpöteltyä lähes tunnin verran siellä :D

Vasemman hauiksen kasvatusta ja pottaopetusta Titi Nallelle

Aika kulkee nyt jotenkin luvattoman nopeasti, kun on mies isyysvapaalla ja kaksi tyttöä päiviä ilostuttamassa. Vielä suuremman vaihteen ajankulku saa niinä päivinä, kun lapsoset nukkuvat päikkärit eriaikaan. Pääasiassa vauvan kanssa on mennyt mukavasti - eihän se muuta vielä tee kuin syö ja nukkuu. Tosin nyt eilen ja tänään hän on ollut hyvin itkuinen. Mietin ensin, että näinköhän ne d-vitamiinit... Sitten tajusin, että tämä rouva oli oikein hyvällä ruokahalulla kiskonut kaalilaatikkoa eilen iltaruuaksi ja tänään sitten lounaaksi. Epic fail! No jospa pirpana nyt sitten huomenna olisi jo pirtsakka itsensä, kun mama vetää lounaaksi lihamureketta ja muussia :D Viime yö oli aika mielenkiintoinen. Tähän mennessä yleensä yöt menevät parilla syötöllä. Eilen noiden mahavaivojen vuoksi valvottiin ensin 1:30 asti, ennen kuin kävimme nukkumaan. Ajattelin, että nyt sitten nukutaan ainakin se muutaman tunnin pätkä... Hah, herätys oli puoli neljältä... Thanks hey! Ja sen jälkeen sitten puol seiskalta... Thanks again! No tänään sitten kiitos ton mun lounaan, ollaan lasta sylitetty koko ajan. Mulla on varmaan toi vasen hauis tuplannut kokonsa päivässä. Ehkä pienesti liiottelen, mutta vain pienesti. Hermoa on kiristänyt tänään ihan huolella, kun ei ole hetkeä saanut rauhassa olla. Joko on pieni sylissä itkua vääntäen tai sitten Miekkosen sylissä itkua vääntäen. Ja eikä tarvitse kenenkään moralisoida, että olkaa onnellisia, että on se pieni sylissä. Tottakai ollaan. Mutta silti nyt ärsyttää ja mä siitä tässä omassa blogissa kirjotan. Mut se fiilis, kun se pirpana sitten lopulta nukahtaa siihen syliin, väläyttelee refleksihymyjään ja inisee kuin marsunpoikanen... se on semmonen fiilis, että eipä sitä oikein voi sanoin kuvata. Nyt hän siis tuolla sängyssään nukkuu ja pitää itsekin suunnata omaan petiin asap. Piti vaan tulla tänne päivittämään, kun taas tovi edellisestä oli. Esikoinen on nyt muutamana päivänä ottanut "sisäsiisteydessä" takapakkia. Se tosin oli odotettavissa. Tänään oli taas hieman valoa tunnelin päässä, kun hän ihan itse meni useamman kerran vessaan. Joskus toimii, että otetaan lukemista mukaan. Joskus toimii, että mennään jollekin lelulle opettamaan miten potalla ollaan. Joskus toimii, ei siis mikään. Joskus kysyessä vessahädästä, sanotaan ei oo. Seuraavassa hetkessä saa äiti todeta, että näköjään oli... Kuitenkin hyvällä mallilla noin yleisesti ottaen. Ollaan nyt sitten yritetty Eepun kuullen puhella muille, kuinka hän osaa käydä potalla ja samoin puhellaan vauvalle, että "joskus sitten sinäkin osaat käydä yhtä hienosti potalla kuin Eepu". Ehkä nuo puheet toimivat... katsotaan. Pyykin lisääntyminen minua ei haittaa. Kukaan ei opi hetkessä ja meillä on kaikki aika. Toki se meitä vanhempia välillä ärsyttää, kun pitää useamman kerran peräkkäin vaihtaa toiselle vaatetta, vaikka juuri on puhuttu mihin se hätä pitikään tehdä (potta). Tällä hetkellä yritämme ymmärtää pientä hämmentynyttä mieltä. Ei ole varmasti helppo käsittää, miksi hän ei saisi tehdä vaippaan ja siskolle kehutaan, kun vaippaan jotakin tulee... Olipa vähän valivalipostaus, mutta väsynyt mieli jy nou... Nyt sinne unille! Esikoisella on huomisaamuna kerho ja mulla on siis pienet tsäänssit, että vauva nukkuu silloin ja minä nukun myös. Mies vie kerhoon, vielä kun kotona on.

lauantai 13. huhtikuuta 2013

Ceraci arpoo

Käykääs osallistumassa, jos pipot kiinnostaa :)

Synnytyskertomus

Varoituksena, seuraava teksti sisältää materiaalia, joka saattaa heikottaa herkimpiä. Ja koska kyse on synnytyksestä, niin tiedätte varmaan mitä tarkoitan...

 3.4. kävin neuvolassa, kun viikkoja oli 41+1. Tarkoitus oli rutiinitarkastuksen lisäksi sopia aika yliaikaiskontrolliin sairaalalle. Mainitsin terkalle viikonloppuna koholla olleista paineista ja koska proteiini oli plussalla, terkka päätti samantien soittaa sairaalaan. Hän myös ihmetteli, miksi minua ei oltu otettu sairaalalle tsekkiin jo viikonloppuna. Kuulemma ruuhka ei ole riittävä syy, kun nuo on kuitenkin niitä raskausmyrkytysoireita. Mulla oli siis lisänä päänsärky ja ajoittain silmissä näkyvät "tähdet". Sairaalalta sitten pyysivät laittaa päivystyslähetteellä siihen ya-kontrolliin. Kävin kotona sanomassa serkulleni ja tyttärelleni, että lähden sairaalalla käymään. Söin kotona, kun en tiennyt yhtään kauanko sairaalalla menee. Mullahan oli niitä supistuksia ollut aina silloin tällöin ihan napakoitakin. Mutta ne oli yksittäisiä eikä lainkaan säännöllisiä. Monesti alkoivat illalla ja hiipuivat yötä kohden.

Ensin kävin taas vessassa antamassa näytteen purkkiin ja tämän jälkeen kävin makoilemassa käyrällä eli se tarkottaa sitä, että mahan ympärille kiinnitettiin semmoiset kuminauhat ja niihin anturit, jotka mittaavat vauvan sydämensykettä ja mahdollisia supistuksia. Sitten pitikin hetki odotella, kun lääkäri oli ruokiksella... no yli tunnin vartuin!! Lääkäri teki astetta kovakouraisemman tutkimuksen, jossa samalla totesi, että kohdun kaula oli lyhentynyt siitä raskauden aikaisesta 3cm jonkun verran, mutta ei tarpeeksi, että olisi kalvot voitu puhkaista. Mä sain tässä kohdassa hervottoman itkunaurun, kun en ollut yhtään varautunut, että olisin tuolle matkalle jäänyt synnyttämään. Sovittiin, että koska synnärillä oli edelleen täyttä tarkkailuhuoneita myöden, niin ei aleta vielä tableteilla käynnistää. Päätettiin, että 4.4. aamulla käynnistetään, jos ei ala itsekseen illalla/yöllä. Usein tuo astetta rajumpi sisätutkimus saa synnytykseen vauhtia. Niin mulla kävi esikoisenkin kohdalla.

 No niinhän siinä kävi, että puoli seiskan aikaan illalla alkoi vähän säännöllisempi supistelu ja aika kivuliaskin. Kivut yltyi yötä kohden. Panadolista ei ollut apua ja kaurapussi toimi loppuvaiheessa vain, jos oli lähes tulikuuma. Soittelin synnärille, että mitä jos tulisin vähän aikaisemmin kuin aamulla. Ajatus oli mennä siksi, että mulla oli niin kovat kivut etten olisi kotona saanut nukutuksi ja aamulla olisi käynnistys kaikesta huolimatta. Oli siis pieni pelko, että jos kipuilisin koko yön kotona, en jaksaisi sitten enää seuraavan päivän rumbaa. Mentiin puolenyön jälkeen synnärille. Koska siis eihän sinne voinut aiemmin mennä, kun ois pitänyt maksaa yksi ylimääräinen vuorokausi... Tsekattiin tilanne ja kohdun kaula oli taas lyhentynyt ja oli nyt vajaa 2cm ja muuten oli sen parisen senttiä auki. Kätilö sanoi, että jos yöllä ei ala itsekseen tapahtua, niin nyt on sen verran paikat antaneet periksi, että saadaan puhkastua kalvot eikä tartte tablettikäynnistystä. Mua vähän oli ärsyttänyt ajatus tablettikäynnistyksestä, kun ne on kuulemani mukaan aina rankempia, kun keho ei itse ole täysillä mukana. Päästiin jo saliin, kun löytyi tyhjänä semmonen, jossa oli parisänky. Miekkonen pääsi myös nukkumaan, kun kotiin ei kannattanut mennä, jos alkaisikin tapahtua. Sain kipupiikin enkä enää tuntenut supistuskipua. Sain jopa lepäiltyä.

Aamulla aloin taas tuntemaan supistukset, mutta samantien, kun miekkonen lähti kotiin katsomaan Eepua, supparit loppuivat. Ai hitto, että turhautti!! No sitten klo 09:.00 tuli lääkäri, joka oli sitä mieltä, että ei aleta odottelemaan supistuksia vaan puhkastaan kalvot (09:20). Sen jälkeen meni taas ihan pirun kauan, että ne supistukset alkoi. Tai noh, tuli paria supistusta puoleen tuntiin, mutta eipä se mieltä lämmittänyt. 11:20 alkoi oikeasti kipeät supistukset, mutta en edes pyytänyt ilokaasua vaan pystyin keinuttelemalla ja tanssimalla lievittämään kivun siedettäväksi. Kaikesta huolimatta supistusväli pysyi 8 minuutissa, joten kahden maissa päätettiin aloittaa oksitosiinitipalla supistusten vauhdittaminen. Esikoisen kohdalla sain myös oksitosiinia, kun vedet meni eikä supistukset olleet tarpeeksi tehokkaita. Silloin en saanut epiduraalia tarpeeksi nopeasti ja olin ihan sekaisin; itkin ja tärisin ja olin ihan paniikissa. Aika pelottava fiilis oli. Luulin silloin, että se johtui siitä, että en saanut sitä epiduraalia ja kivut ehtivät yltyä pahoiksi. Noh, nyt selvisi, että minulle tuon paniikkiolon aiheutti tuo ystävämme oksitosiini. Samantien, kun tippa oli laitettu, kivut kapusi potenssiin sata ja aloin taas itkeä ja täristä ihan yhtäkkiä. Olin onneksi kätilöille jo painottanut, että saatan haluta sen epiduraalin ihan älynopeesti. Minulle oli tarjottu vaihtoehtoa, että ensin puudute ja sitten tippa. Olin halunnut kokeilla ensin ilokaasulla, mutta siitä ei ollut enää tässä vaiheessa apua. Plus että supistuksia mittaava anturi antoi hassuja lukemia enkä pystynyt ruudulta seuraamaan supistuksen tuloa. Ruudulla olevan luvun pitäisi lähteä nousuun, kun supistus tulee ja kun tämän nousun huomaa, pitää alkaa sitä ilokaasua ottaa, että sen kivun kärjen saa katkaistua. No mulla näytti kyllä kun supistus alkaa, mutta pahimman kivun aikaan luku oli jo takaisin normaalissa.

Kätilön kanssa jälkikäteen puhuimme, että jos joskus kolmatta kertaa olen synnyttämässä ja pitää oksitosiinilla vauhdittaa, otan ensin epiduraalin ja sitten vasta laitetaan tippa. Tällä kertaa onneksi sain epiduraalin ihan vajaassa 5 minuutissa. Ja voi mikä taivas aukesikaan :) Kolme tosi kipeetä supistusta tuli vielä ja sitten helpotti. Sain nukuttua, luettua lehteä, jne. Ainoa hassufiilis oli, että se aine pisti kutittamaan, mut ei onneksi pahasti :D Kätilö kävi vähän väliä kyselemässä, että tuntuuko ponnistuksen tarvetta. Hän vertasi siihen, että tuntuuko että onko isompi vessahätä... No ei tuntunut. Sitten jossain vaiheessa ymmärsin sanoa, että pienempi vessahätä kyllä on, että kohta halkee rakko. Tämä kätilö oli vielä harjoittelija, joten hän kävi kysymässä lupaa vessareissulle toiselta kätilöltä. No ei tullut lupaa, kun supistuksia tuli minuutin välein. Kello oli jotain vähän vaille neljä ja epiduraalin teho oli vähän alkanut heiketä, mutta en mä vieläkään kipeästi supistuksia tuntenut. Yritettiin hoitaa tuo vessatarve alusastialla, mutta mä mitään sellasta pystynyt käyttää. Ei pysty ei kykene. Sitten tää kätilö päätti tsekata tilanteen ihan vaan todetakseen, että paikat täysin auki, rouva on hyvä ja saa alkaa ponnistaa...

Eepun kohdalla ponnistusvaihe meni sumussa, kun olin itkutärissyt tunnin verran kivuissani. En siis tiennyt yhtään, että miten sitä sit rupeis ponnistamaan. Tai kyllä mä asennon tiesin, puoli-istuvassa asennossa se Eepukin oli hyvin syntynyt. Mutta siis et miten siihen asentoon sais ittensä ni se oli homma toinen. Onneks ne kätilöt jeesas :D Enpä ollut ekasta synnytyksestä muistanut edes mitään venymiskipuja tai muita... nyt olin vähän enemmän tolkuissani, niin kyllä tunsin kaikki. Epiduraalikin näppärästi lopetteli vaikutusta. Ei se mikään mukava fiilis ollut, mutta eipä tarvinut mitään leikkelyitä tehdä minnekään. Muutama tikki, kun vähän repesi. Täytyy näin jälkikäteen sanoa, että nopeammin parantui nuo haavat kuin ekan synnytyksen epparihaava. Ponnistusvaihe kesti 6min ja kokonaisuudessaan synnytys kesti säännöllisistä suppareista syntymään about 5h.

Törkeen hyvä kanapasta

Mun isä tuli eilen käymään meillä pitkästä aikaa ja ajattelin tehdä ruuaksi semmosta sitruunaista kanapastaa. Olin sitä tehnyt kerran aiemmin, mutta silloin sitruunaa tuli liikaa eikä se sitten oikein ollut mun makuun. Nyt laitoin pikkusen vähemmän sitruunaa ja voi vitsit, että tuli hyvää. Tässäpä ohjetta... SITRUUNAINEN KANAPASTA 600g broilerin maustamattomia suikaleita (tai sitten filettä, jonka viipaloi) 1 isohko sipuli 1 iso valkosipulin kynsi 1 sitruuna 200g maustamatonta tuorejuustoa 2,5dl ruokakermaa 100g grana padano -juustoraastetta n. 1tl mustapippurirouhetta 1 tl chilijauhetta Ruskistukseen öljyä ja voita Ota kana huoneenlämpöön n. 30min ennen paistoa. Pilko sipuli ja lisää pannulle, johon on sulatettu reilusti voita öljyn sekaan. Kuori valkosipulin kynsi ja tee siihen pieniä reikiä/viiltoja. Lisää mukaan pannulle. Lisää sipuleiden joukkoon porisemaan myös chilijauhe. Kun sipuli on vähän kuulottunut, lisää mukaan kanasuikaleet ja paista kypsiksi. Paistamisen aikana tee tuorejuustosta ja kermasta tahna. Sekoita tahnaan puolikkaan sitruunan kuori sekä vajaan sitruunan mehu. Säästä sitruunan puolikkaat, koska niistä voi halutessaan lisätä makua vielä myöhemmin. Kun kanat ovat kypsiä, lisää juustokermatahna pannulle. Anna kiehahtaa hetki. Lisää mukaan mustapippurirouhe ja grana padano -juustoraaste. Maista ja mausta tarvittaessa suolalla ja sitruunalla. Tarjoa kastike penne-pastan kanssa. Pastan voi myös sekoittaa kastikkeeseen, jotta maku tarttuu myös siihen.

Vauva!

4.4.13 klo 16:16 syntyi meille toinen tytär! Tästä syystä blogi hiljeni vajaaksi pariksi viikoksi. Koko perhe on todella onnellinen uudesta jäsenestä. Myös tuo pieni uhmistaapero, vaikka välillä muuta väittää <3 Strategiset mitat neitosella oli 49cm ja 3224g.

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Paineita?

Eipä tullut maalisvauvaa, mutta kevätvauva sitten kumminkin. Edelleen yhdes koos ;)

Viikonloppuna mulla tuli tosi ikävä olo, semmonen nuhjunen. Päätä särki ja väsytti vaan. Sain onneksi naapurista verenpainemittarin lainaan ja alapaineet huiteli pahimmillaan 106 lukemissa. Soittelin synnärille, mutta eihän sinne ketään ylimääräistä haluttu pääsiäispyhinä. Sanoivat vaan, että pitää levätä enkä saa tehdä mitään ylimääräistä. "Saan" syödä, maata, istua sohvalla ja käydä vessassa. Muut saavat ulkoilla ja leikittää esikoista. Nyt ne paineet on tasaantuneet alapaineiden osalta sinne 80-85 tietämille. Sairaalaan pitää mennä vasta, jos ne paineet jämähtää yli 100. Jännä juttu, kun mun terkka sanoi aikanaan, että se 30 pinnaa lähtöpaineeseen on se raja. Mulla se ois 88. Mutta ei ne sairaalaan halunneet, kun ei ollu turvotusta. Päänsärkyä löytyi ja ikävää oloa... mut siihenhän auttaa panadol. Ihmettelin lähinnä, että eivät pyytäneet testaamaan proteiineja. Toisaalta toista kautta kuulin, että tuolla kättärillä oli samaan aikaan sulku päällä, joten eivät vissiin halunneet tarkkailuhuoneita turhaan liata, jos vaikka joku oikeasti synnyttävä tarvitsisi paikkaa. Sulku on siis semmonen, että ko. sairaalaan ei pääse ja pitää lähteä muualle synnyttämään.

Ei oo oikeastaan edelleenkään mitään oloja, jos ei harkkasuppareita lasketa mukaan. Niitä saattaa tulla säännöllisestikin, mutta "no pain, no gain". Odotan nyt sit sitä "salamaa kirkkaalta taivaalta", kun ne synnytykset usein kuulemma sillai käynnistyy ;D Ei oo muuta kärsimättömyyttä, mutta mun äiti on torstaina lähdössä pohjoseen ja ois kiva et syntyis ennen sitä. Muuten ei oo nopeeta hoitajaa tuolle esikoiselle ja voi tuon isukin saliin pääsy viivästyä. Ylihuomenna ois sit neuvola, jossa ilmeisesti varataan aika myös yliaikakontrolliin sairaalalle.