keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Ärsy, ärsympi, uhmis... (sillä jukkapoikasävelellä)

Mulla niin paloi käämit eilen, kun yritin tuota kaksveetä saada nukkumaan. Olin siis likkojen kanssa himassa kolmisin ja koska Lyyti oli hereillä Eepun käydessä nukkumaan, alkoi Eepu-show, jonka ainoa tarkoitus lienee nukkumisen lykkäämisen lisäksi äidin ajaminen hulluuden partaalle. Voi jumankekka mä kiehuin, kun yritän syöttää nuorimmaista, joka on nukahtamaisillaan ja sitten esikoinen hiippailee huoneestaan todeten, että nyt on kyllä pissimärkä vaippa ja äidin pitäis heti tulla auttamaan ja laittaa se jalkaan. No minä siihen erittäin ikääni sopivalla tavalla tiuskaisen, että laita ite vaippa jalkaan, kun osaat ja vanhankin osasit ottaa pois. Samalla esikoinen siinä hoki "ei tarraa" ja levitteli käsiään... Pokka piti, kun oli tuo v-käyrä tarpeeksi korkeella. Sitten tunnin taistelun jälkeen perheen isi tuli kotiin ja meni 20min niin likka oli unessa. Toki pakolliset vaeltamiset piti tehdä myös isin kotona ollessa. Mutta sitten nuorempi ei nukkunut vaan tapojensa vastaisesti kitisi äänekkäästi. Onneksi isi hoiti ja nuorempikin nukahti. Äiti sillä aikaa istui koneella ja naputti terapeuttisesti näppäimistöä etsien syytä sille, miksi nokkoskeitto mahdollisesti maistuu heinälle. Löysin selityksen. Oli siis hyödyllinen ilta kaikessa ärsyttävyydessään. Tartteeko mainita, että suututti myös se Laura-viis-vee -käytös, kun ei vaan jaksanut enää viidettä sadatta kuudettäkymmenettä kertaa laskea kymmeneen.

Tämä aamu alkoi sitten yhtä ihanasti, kun eilinen ilta päättyi. Nuorimmainen herää kitisten KUUDELTA eikä nukahda ruokailun jälkeen... Ainoa ajatus tässä vaiheessa on "tää ei v***u oo todellista". Ja toim.huom. mä en edes normaalisti kiroa tai ainakaan käytä tota v-sanaa... No joo... sitten esikoinen herää vartti nuorimmaisen jälkeen. Ei siis onnistunut mun loistava ajatus, että nuorimmainen makoilee mun viekussa ja minä tietysti torkun siinä vieressä. Seuraavassa hetkessä mulle tuodaan käteen Miina ja Manu -kirja. Meinasin oikeesti nukahtaa, kun luin sitä.

Onni oli aamukahvi.

Mutta vain hetkellinen. Lähdettiin kauppaan, jossa yks "minä ite" keräili kaikki turkoosit vaatteet kärriin ja minä tietysti samaan syssyyn laitoin niitä takaisin. Kun olin sitten keskittynyt katsomaan vaatteita, kuuluu "äiti, pissi"... ja joo, oltiin keskellä isoa markettia. Ja joo, olin kysynyt sekä kotona että kaupan vessojen kohdalla, että tartteeko mennä. Nyt se taas todistettiin, älä usko lapsen "ei":tä vessahädän kohdalla... Onneksi oli vain kaksi vaatetta kärrissä ja ei muuta kuin vaatteet info-tiskille hetkeksi ja vessaan. No lastenhoitohuone, jonne mahtuisi näppärästi kärreillä, oli varattu. Änkesin meidät semmoseen naisten normivessaan... Mahduimme ja saatiin asia hoidetuksi. Sitten takaisin kauppaan, jossa sain tosi monta kertaa pienestä nyrkistä ja kiellon jälkeen hän sitten kiljui ja kovaa. Hän ei olisi myöskään halunnut istua niissä kärreissä vaan meinasi kiivetä pois, kun silmä vältti. Makkarahyllyllä meinasi juhannuksen makkarapakettien määrä triplaantua, kun erehdyin asemoimaan kärrit "vähän" väärin.

Paras oli ehkä yksi vanhempi herrasmies, joka totesi rauhallisemmalla hetkellä, että "voi kuinka suloinen vauva ja isompikin niin reippaana"... JEPJEP! Pinnan alla kuohui edelleen aiemmat temppuilut.

Kotona sitten oli vuorossa ruokailu."Ei ei ei ei, en taho syödä tota, syön leipää". "Äiti syö tota, Eepu syö leipää"...No ei muuten syönyt vaan söi sitä kanawokkia, jota oli alunperinkin tarjolla. Ruokailun jälkeen hän on ennen mennyt reippaasti pesemään kädet. Nyt juoksee karkuun ja kikattaa, kun pesua ehdottaa ja jos vessaan asti pääsee, niin sitten "ei osata" pestä käsiä, vaan äidin pitää auttaa.

Sattumalta juuri ennen päikkäreitä anoppi soitti ja ehdotti, josko Eepu menisi heille yöksi viikonloppuna. Jotenkaan ei tullut mieleenkään kieltäytyminen.

Tänään molemmat likat nukahtivat päikkäreille tosi mukavasti. Liekö huomasivat, että äiskää taas vähän kiristää.

Toisaalta aika mukava nähdä, että ei tuo Eepu pelkästään miellyttää halua. Miten sitä osaisikaan kasvattaa lapsen niin, että tottelee silloin kun minä tahdon ja on tottelematta niissä vähemmän tärkeissä jutuissa ;D Elämässä kun ei selviä, jos aina haluaa miellyttää kaikkia.

Mä voisin haluta sellasen juhannustaian toteutuvaksi, että mä saisin pikkusen paremmat hermot. Ärsyttää jo itteäki ;)

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Sienisoppaa ja päikkärittömyyttä


Viikonloppuna olin Kuopion-seudulla kaverini polttareita juhlistamassa. Mulla oli Lyyti matkassa ja Eepu oli kotona kummitätinsä ja isänsä kanssa. Miekkonen oli viikonlopun töissä, joten päivät sujuivat Eepulta kummitädin hoivissa. Polttareissa oli hauskaa eikä tuo mukulan mukana olo omaa menoani haitannut eikä kovin pahasti kenenkään muunkaan. Kävimme mm. eräkokkikurssilla, josta käteen jäi ohjevihko, joka sisältää aivan järjettömän maukkaan punaviinikastikkeen ohjeen. Myös suppilovahverokeitto oli mielenkiintoinen kokkailla, koska itse olen vierastanut sieniä myös aikuisiällä. Mielelläni niitä kerään, mutta sitten ne jäävät tuonne pakastimeen. Nyt olen ihan fiilareissa odottamassa tulevaa syksyä. Mä nimittäin kuivatan ne sienet. Sitten mä murskaan niitä joka ruokaan, joten be aware, jos tulet meille joskus syömään ;) vihkosessa oli myös nokkoskeiton ohje ja nokkoset oli kuivattuja. Täytynee itsekin niitä kuivatella. Pienellä varauksella tuohon ohjeeseen suhtaudun, koska kokkaillessamme jokin meni ilmeisesti vikaan, kun se nokkonen jäi semmoseksi kuivahkoksi (kyllä sitä tietääkseni liotettiin, tjsp.). Itse en ollut nokkoskeittoryhmässä, joten en täysin tiedä mikä mätti. Syytetään ohjetta, koska eihän tuo porukka nyt ruuanlaitossa virheitä tee ;)



Viikonloppuna Eepu ei ollut nukkunut ollenkaan päikkäreitä. Eilen oli sitten työn ja tuskan takana koko päikkäreille käynti. Toista tuntia little miss E valvoskeli sängyssään. Piti laulaa viisi kertaa tiutautilhi ja sitten neiti vasta sammui. Tänään homma näytti samalta, mutta mukaan tuli sängystä sinkoilu ja minua karkuunjuokseminen. Laskin ehkä miljoonasti sataan tai ainakin kymmeneen. Sitten keksin sanoa, että jos ei nukuta niin ainakin pitää levätä. Lykkäsin hänelle pari kirjaa sänkyyn ja sanoin, että lueskelee niitä ja lepäilee. Hihihihhiihiii, nyt se nukkuu tuolla ;) Vähänkö olin ovela ;)

Sunnuntaina kotiintultuani halusin pistää heti pyykkikoneen pyörimään, jotta eräkokkikurssilla savustuneet vaatteeni urbanisoituisivat jälleen... Ja siis meillähän kävi se korjaaja viime viikolla ja käynnistäessäni koneen silloin sunnuntai-iltana, se näytti tältä:


Tänään kävi sitten korjaaja toistamiseen. Vaihtoi sen viallisen nukkasihdin ja PÄIVITTI pesukoneen OHJELMISTON!! Mä sitten siinä yritin läpällä heittää, että ei sentään vielä tartte ite lataa koneelle jotai ohjelmistoa ja sitten usb-piuhan kautta siirtää sitä pesukoneeseen. Kuulemma sellasiakin pesukoneita on jo!! Kohta noillakin vehkeillä varmaan on joku WLAN-ominaisuus ja päivittävät itse itsensä...



torstai 13. kesäkuuta 2013

Kukkahuumaa ja pinnejä väärässä paikassa

Kesä on kyllä niin ihana :) Tänään kävin tyttärien ja koiruuden kanssa lenkillä ja ai vitsit mikä ihanan huumaava tuoksu tuli, kun kuljettiin valtavan lupiinimeren vierestä! Huikeeta!


Meillä on ollut pyykkikoneen kanssa ongelmaa, kun se jättää välillä ohjelmaa jumiin ja pariinkin otteeseen meikäläinen on saanut olla pesemässä loppuun pyykkejä käsin. TIETYSTI nämä molemmat kerrat ovat olleet sellaisia, että koneessa on ollut lapsemme kestovaipat. Että hurraa vaan ja silleen. No viime viikolla sain aikaiseksi soittaa huoltoon, josko joku voisi tulla tuota katsomaan. Me otettiin koneelle ostopaikasta semmonen vakuutus, joka on voimassa 5 vuotta ja laajempi kuin takuu. Onneksi oli tuo, kun nyt sitten saatiin hyödynnettyä. Mulle sanottiin sieltä huollosta, että huoltomies soittaa alkuviikosta, miten olisi tulossa käymään.

No ei tullut soittoa maanantaina, eikä tiistaina. Sitten eilen puolen päivän jälkeen puhelimeni soi...
"Laura"
"Korjaaja X tässä, sulla oli se pesukone, jossa jää ohjelma jumiin"
"Joo, koska pääsisit kattomaan"
"No oon nyt tässä huoltsikalla (3km meiltä) että käviskö, jos kohta tulisin"
(meikäläinen on vessassa kestovärjäämässä ripsiä, alaluomissa on semmoset hassut suojapaperit ja homma oli vasta puolivälissä)

"Ööööööööööh, No tuu nyt sitten...(ajatuksena, että mitä jos siirtyy käynti, jos ei käykään... eihän sitä voinut kysyä et käviskö toinen aika..)" (Kauheella kiireellä homma loppuun ja ehdin täpärästi, ettei tarttenut esiintyä tarroja olevalla naamalla ;))

Mikä sitten oli diagnoosi... noh, jonkun nimeltämainitsemattoman henkilön hiuspinnejä oli vissiin viisi nukkasihdissä, jota ei oltu saatu ite auki. Ja auki ei saatu, kun sinne väliin oli tarttunut joku(?) valkoinen pieni muovitappi, joka oli lisäksi murtanut sen nukkasihdin tiivisteen. Onneksi oli toi vakuutus, niin saadaan veloituksetta uusi!


P.S. Ekaa kertaa kestovärjäsin ripsiä ja niistä tuli mielestäni tosi kivat :) Positiivinen ylläri oli, ettei se värjääminen ollut yhtään hankalaa!

lauantai 8. kesäkuuta 2013

Kuivaksi opettelua tarrojen avulla

Vanhin tyttäreni on nyt jonkin aikaa opetellut kuivaksi ja vauvan syntymän jälkeen tuli pieni takapakki. Otimme käyttöön tarrataulun eli siis jokaisesta pottakäynnistä tulee tarra. Ensimmäinen taulu sisälsi 50 ruutua, joihin jokaiseen laitettiin yksitellen tarra ja joka 10. tarra toi jonkin palkinnon. Ensimmäinen 10 toi tarra-arkin, jonka tarrat sai laittaa tarrakirjaan. 20. tarrasta sai pikkukirjan (semmonen parin euron arvonen neliön mallinen...). 30. tarra antoi palkinnoksi uuden ämpärin ja lapion. 40. tarra retken metsään tai heppoja katsomaan ja 50. tarrasta sai sitten Ti-Ti -nalle DVD:n. Paitsi että kun tuo 50 tarraa oli kerätty, kaupasta ei löytynyt Ti-Ti DVD:tä, joten ostettiin sitten Muumi(pappa)-DVD. 


Ja kun vanha taulukko tuli täyteen, tein uuden Eepun avustamana. Tähän ei enää otettu joka 10. kohtaan palkintoa, koska huomasimme, että Eepulle palkintoa on jo siinä, että hän pääsee liimaamaan tarroja. Tehtiin siis taulukko, jonne Eepu kertoi mitä mihinkin ruutuun laitetaan. Yhteen piti kirjottaa kirjain K, toiseen Äiti-nalle, jne... ;) Ja niitä tarroja hän sai sitten laittaa mihin ruutuun tykkäsi ja kun kaikki ruudut oli täynnä, lupasimme hänelle DVD:n kaupasta. Meni joku tovi ennen kuin kaikissa ruuduissa oli vähintään yksi, sillä tyttäremme mielestä monet tarrakertut tarvitsivat ensin kavereita ennen kuin laitettiin tyhjään ruutuun kerttu :)

Eilen kävi katastrofi, sillä tarrat loppuivat. Edellisellä kauppareissulla yritimme etsiä, mutta tyttäreni asettama tiukka kriteeri "hämähäkki-tarra" ei täyttynyt, niin jäi ostamatta. Tänään yritimme uudella onnella, mutta ei niitä hämähäkkejä (äidin onneksi) taaskaan löytynyt, joten ostimme sydäntarroja (sekä Muumi-tarroja, jotka jo liimattiin tarravihkoon, kun eiliseltä jäi rästiin tarraliimaamisia ;)).


Tarraostosten lisäksi matkaan tarttui 250g suomalaisia mansikoita, jotka toki tässä vaiheessa vielä maksoivatkin mansikoita... Kunhan Eepu herää, päästään herkuttelemaan!



 P.S. Tyttäreni selvisi vaipatta ja kuivana päivän kauppareissusta - tarran paikka, eikös?

torstai 6. kesäkuuta 2013

It's getting hot in here...

On niin kuumaa, että on suorastaan synti asua paikkakunnalla, jossa ei ole kunnon järveä uimarantoineen lähellä keskustaa. On vain pari maauimalaa, johon tietysti änkee koko kaupunki näin lomien alun kunniaksi. Sitten reilusti kaupungin ulkopuolella automatkan päässä (pyörälläkin pääsisi, mutta tuota vauvaa ei oikein kuskata..) on semmonen pikkupikkujärvi ja vielä kauempana on vähän isompi ranta. Mutta pointti on siis, että ei tässä oikein viileästä järvituulesta pääse nauttimaan.

Eilen käytiin tyttöjen kanssa pakonsanelemana apteekkireissulla tuossa reilun parin kilsan päässä. Koira oli mukana ja voitte kuvitella mitä tuommonen suomenlapinkoira tykkäsi auringosta... Mutta tulipa käytyä ja Lyyti sai d-vitamiininsa. Oli noissakin etsiminen, kun yleensä ostan kauppareissulla nuokin, mutta tuolta vakkariapteekista nuo oli aina loppu, kun mä tarttin. Ja aina kuulemma oli "huomenna tulossa". Pöh. Täytyy kyllä hehkuttaa tota d-vitamiinia. On nimittäin sopinut molemmille meidän tytöille heti suoraan ilman vatsanväänteitä. Käytetään Vermanin Reladrops+D3 -vitskua.. Ja tämä ei ollut maksettu mainos, vaikka toki jos joku asianomainen lukee, voin ottaa vastaan vuoden vitskut ;D


Eilisellä apteekkireissulla en voinut olla huomaamatta sinisiä pieniä kukkia jalkakäytävän pientareella. Tuli lapsuuden kesät mieleen, kun olin äitini kanssa mökillä ja hän kertoi niiden olevan nimeltään äidinsilmiä. En tiedä minkä ikäinen olin, mutta muistan sen tilanteen. Koko pienen ikäni uskoin kukan olevan nimeltään äidinsilmä, kunnes pari vuotta sitten keksin googlata sillä nimellä... Ehkä pieni maailma romahti, koska ei sieltä mitään kukkaa sillä nimellä löytynyt. Syykin selvisi. Se mikään äidinsilmä ole vaan nurmitädyke! Kauheeta ku tollai mulle valehdeltu koko mun pikku ikä! ;)



maanantai 3. kesäkuuta 2013

Juhlaa ja hellettä

Huhhuijaa, tulipa näköjään tahaton blogitauko. Kävin täällä lueskelemassa seurannassa olevia blogeja ja kun oli aika alkaa päivittää omaa - tadaa! jompikumpi tytöistä heräsi... sitten ei enää päivitettykään.

Toukokuussa tapahtui kaikennäköistä. Vauveli sai nimen - täällä blogimaailmassa olkoon hän Lyyti :) Äitienpäivää vietettiin oman äitini kanssa hieman etukäteen, kun hän lähti varsinaisena äitienpäivänä Kreetalle. Joku Laura oli ihan vaan piiiikkasen kateellinen. Tosi vähän vaan... Minä sain äitienpäivänä nukkua pitkään ja lahjaksi kasvohoitoon lahjakortin. Omaa aikaa - kyllä tuo lasten iskä tietää :) Eepu oli tehnyt kortin kerhossa, pikkasen ihanaa saada eka lapsen tekemä kortti
<3 Takana on teksti: "Kerro kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin? Äitihän se on tietenkin!"


Juhlimme myös isäni 60-vuotisjuhlia ja oli aivan ihanaa nähdä pitkästä aikaa sukulaisia :) Eepusta kivointa koko matkalla taisi olla lampaiden syöttäminen. Ihan harmittaa, ettei siitä tullut otettua kuvaa. Muuten hänellä oli hieman epäonnea, kun keksi leikkiä keinulla (jonka lauta oli filmivaneria o.O) ja keinutti sitä ja pukkasi (kuin jalkapalloa) lautaa päällään. Tai siis nenällään. "Hieman" tuli verta, mutta onneksi sitten tyrehtyikin nopsaan. Ja tää huippumutsi oli ostanut tytölle liian suuret kangaskengät ja ne sitten aiheutti jonkin verran sukkasillaan juoksua ja muuta röntyilyä. (Note to self: kokeile kenkää jalkaan ja jos mahdollista, laita lapsi kävelemään ne jalassa). Miksi muuten lasten kengät on jotkut sidottu siimalla yhteen, niin ei voi testata kävellen sitä kokoa. Ihan syvältä.

Nyt on ollut aivan huikeet kelit. Harmikseni asumme kylässä, jossa ei ole järveä kävelymatkan päässä. Odotan niin, että päästään edes hetkeksi mökille tai paikkaan, jossa on uimaranta eikä pelkkä maauimala... Olemme olleet kotipihalla, jonne on hankittu tramppa ja uima-allas (semmonen lasten kokoa oleva puhallettava...). Nämä ovat pitäneet taaperon tyytyväisenä. Itse olen yrittänyt huolehtia kukkapenkeistä ja kasvimaasta.

Kasvimaa on vaan vähän säälittävä juttu. Sitä ei ole vielä nimittäin edes perustettu. Ehkä mä pinaattia sieltä kerkeän saada. Se kun tulee nopsaan :D

Seuraavassa kuvia meidän kirjastoreissun kukkabongailusta...