keskiviikko 21. elokuuta 2013

Metsäretkeilyä

Tässä eräänä päivänä kävimme ennen lounasta tunnin kävelyllä metsässä. Olin ihan yllättynyt, että Eepu jaksoi kävellä koko sen reissun.

Näimme kaikenlaista jännää.

Käpyjä, joita oli sekä männystä että kuusesta. Erään kuusen juurella oli kauheasti oravansyömiä käpyjä. Tässä kuitenkin kuva ihan männyn käpysistä.


Mustikoita, joita oli myös tosi kiva syödä!

Joku oli tehnyt majaa...


Ja tämän puun tyttäreni tiesi kuuseksi.


Joku muukin oli tiennyt kuusipuun ja hakenut ilmeisesti jouluksi koristeen itselleen.

Näimme myös kanttarelleja, joita kävin seuraavana päivänä hakemassa kotiin asti.

En tiedä johtuiko tunnin kävelystä, mutta tutuksi tullut parin kolmen tunnin päikkärinukutussessio ei toistunut. Eepu nukahti puolessa tunnissa... Jee!!

torstai 8. elokuuta 2013

Kasvissosekeittoa

Tuli taas testailtua kasvissosekeittoa hieman erilaisella variaatiolla kuin yleensä... Maistui!! Näyttää tomaattikeitolta sisältämättä ollenkaan tomaattia. Sopisi aika hauskasti illanistujaisiin, jossa tarjolla olisi ruokia, jotka näyttää joltain olematta ja maistumatta siltä... jos tiedätte mitä tarkoitan.

Punainen kasvissosekeitto:

2 isoa bataattia
1 purjo
5 keskikokoista porkkanaa
1 nyrkin kokoinen punajuuri
1 kukkakaali
1 rkl Provencen yrttiseosta
2 rkl kasvisfondueta
1 pkt Perinteistä Koskenlaskijasulatejuustoa
1 tl suolaa
öljyä
vettä

Kuumenna vettä vedenkeittimessä. Kuutioi ja pilko kasvikset. Kuumenna öljy isossa kattilassa (itsellä 5 litraa). Lisää purjo kattilaan, pyörittele hetki. Lisää bataatit ja punajuuri sekä yrttiseos, pyörittele hetki. Lisää vettä ja porkkanat kattilaan ja anna kiehua hetken aikaa. Kun juurekset ovat melkein kypsiä, lisää kukkakaali. Lisää vettä tarvittaessa. Anna porista niin kauan, että kaikki rehut ovat pehmeitä. Soseuta keitto. Pilko juusto pieniksi kuutioiksi. Laita kattila levylle, joka on n. 1-2. Sekoita koko ajan, kunnes näet, että alkaa kiehua. Ota hetkeksi pois levyltä. Sekoita keittoon fondue ja juusto. Laita takaisin levylle ja sekoita juusto joukkoon. Lisää suolaa, jos tarvitsee.

Itselleni kävi klassiset. Laitoin keiton soseutettuna levylle ja jäin odottamaan kiehahtamista... Tuli semmonen tulivuorenpurkausefekti, kun se eka kupla taisteli itsensä pinnalle. Tota voisi hyvin käyttää jonkin perheriidan aloittajana, jos on vaikka jotain hampaankolossa, mutta ei keksi miten sen tuo esille. Laittaa puolison vahtimaan kattilaa siksi aikaa "että pulpahtaa" ja pyytää sekoittelemaan. Kun sitten se eka pulpahdus tulee ja koko hella näyttää teurastamolta, voi hyvin kärähtää ja pistää mäkättäen. Tai sitten ei ;)

Tätä tuli ihan hirveesti - koko kattilallinen. Pakastan osan, sitten varmaan syödään pari päivää ja lopun käytän sitten pohjana sämpylätaikinalle. Keittopäivien jälkeen syödään kanakastiketta ja riisiä. Sitten seuraavana päivänä tästä tulee iltaruuaksi - pastapaistosta! Jee! Ehkä ihan vakiojuttu "tuunata" vanhasta kastikkeesta pastapaistos :D

tiistai 6. elokuuta 2013

Mommy is available

Kännyn sovellukset on syvältä. Sitä vähän kuin katoaa niiden syövereihin. Kirjasin itseni ulos fb:stä. Alkoi ärsyttää, kun oli koko ajan "saatavilla". Kännykkä kilkatti, vaikka ilmoitukset oli otettu pois käytöstä. Minua ei harmita se, että kaverit haluaa mulle jutella. Mua vaan alkoi häiritä, että piippaus kuului kun vähiten odotti. Ja sitten kun joku laittoi monta viestiä, niin kuului "tididintididintididintididin"... Se on harvinaisen ärsyttävää silloin, kun yrittää nukuttaa kaksveetä... "Äiti, mikä toi ääni oli"... (ja just kun luulin, että mukelo nukahti). Muutenkin. Yksi ilta vedin palkokasvin nenään miehelleni, kun meillä oli juttelu kesken ja hänellä soi puhelin. Kaverinsa soitti ja sitten hän puhuikin puoli tuntia puhelimessa. Istuin sitten mielenosoituksellisesti koneelle ja istuin puoleenyöhön asti. Vaikka väsytti.

Jännä juttu miten tommonen pieni esine koukuttaa. Samalla, kun jää sen pauloihin, unohtaa sen elämän, mitä tapahtuu ympärillä. Kuinka monesti havahdunkaan kaksveen leikkiinkutsuun... siihen viidenteen. Ja kuinka sen puolison kanssa voisi keskustella ennemmin kuin tsättäillä puhelimella kavereiden kanssa. Toki kavereihin tulee pitää yhteyttä ja tsättäilläkin voi, mutta hei - se puoliso on siinä parin metrin päässä ja ois kiva pysyä kärryillä senkin kuulumisista.

Näin ollen YRITÄN KOVASTI pitää fb-sovelluksen pois päältä puhelimestani ja olla "saatavilla" perheelleni. On se hyvä elää sitä elämääkin vähän, niin on sitten mistä päivittää sinne naamikseen - korulauseiden mekkaan.

Kaverit, mulle saa kyllä edelleen viestitellä. Ihan perinteinen sms tai on tuossa luurissa vielä tuo whatsuppikin käytössä. Tämä ei siis ole nootti ystävilleni vaan ihan tällainen avautuminen omasta addiktiosta. Moi olen Laura - some-addikti.

maanantai 5. elokuuta 2013

Kesäisissä maisemissa lomailua

Vietettiin tyttöjen kanssa ihana viikonloppu isäni vaunulla Keski-Suomessa. Lähdettiin perjantaina ajelemaan niin, että likat nukkuivat päikkärit autossa. Vaajakoskella oli hyvä pitää huoltotauko ja jatkaa vielä noin tunti ajelua. Piti ajaa vähän pidemmän kautta, kun nuo rallit vähän haittasivat liikennettä.




Suomen kesä kyllä näytti parastaan. Oli lämmintä ja aurinkoista. Mentiin heti illasta Eepun kanssa käymään saunassa ja uimassa. Mikä vesipeto mulla onkaan kotona! Hän teki syöksyjä veteen kuin vanha tekijä. Kellukkeetkin halusi käsistä pois vähän ennen kuin palailtiin saunalle. Yritin toki hurjasti painottaa, että ei sitten kelluta yhtään, kun ei ole niitä käsissä. No ei näyttänyt haittaavan. Aina tuli naama pinnalle komeesti. Kupliakin innokkaasti puhalteli naama veden alla :)

Seuraava päivä valkeni harmaana ja sateisena aurinkoisesta sääennusteesta huolimatta. Tarkoitus oli lähteä veneilemään Keiteleelle. Päätettiin odotella hetken aikaa, josko se sää siitä paranisi ja paranihan se. Aurinko porotti täydellä teholla siniseltä taivaalta :) Oli ihan parasta kyllä päästä veneilemään noihin maisemiin.

Pysähdyimme eväitä syömään eräälle tutulle mökille. Maisemat oli kuin postikortista!


Loppukevennyksenä kuva isoista "mämämäkeistä"... Tyttäreni näitä minulle säikkynä osoitti..



torstai 1. elokuuta 2013

Kaverin kyläilyä uhmaikäisen tahdittamana

Kaveri kävi eilen moikkaamassa ja oli kyllä meikäläinen varmaan hehkeetä seuraa.

Ensinnäkin koko päivä oli mennyt kaksveeuhmaa sietäessä. Aamupäivällä satoi, joten pihalle ei menty. Sen seurauksena hypeltiin hieman seinille tai ainakin sohville. Ja minä kiellän. Sitten vähän hörskötettiin vesimukia sohvalla ja muutamassa paikassa lattialla. Ja kun otin vesimukin pois, fiksu tyttäreni haki lelukopasta lelumukin ja kävi näppäränä täyttämässä sen vessassa ja taas vahingossa hups vaan läikky. Ja pikkusisko, se vasta onkin ärsyttävä kaksveen mielestä. Ei saa sisko katsoa ei varmasti saa ja sitten jos isosisko menee pikkusiskon viereen köllöttämään lattialle ja pikkusisko koskee häneen, niin auta armias. Toim.huom. pikkusisko ei vielä varsinaisesti liiku, joten...

Kaverin sitten saavuttua esikoinen oli intopinkeänä, koska olin sanonut, että kun kamu tulee, käydään kahville (eli siis syömään). Kaveri ei ollut ehtinyt edes sisälle, niin alkoi syömään-syömään -hokeminen. Kahvihetki sitten taas oli aikas mielenkiintoinen ja sujui jotenkin. Yritettiin fiksusti keskustella jotain aikuisten juttuja, niin joko tuli pissahätä, kakkahätä tai muuten vaan äitin piti lähteä jonnekin tekemään jotain. Lyytikin oli parahiksi herännyt ja piti siinä sitten ruokkia tietysti. Yhtäkkiä huomaan tosi suvereenisti selittävän ystävälleni kuopuksen maidontilauksesta, siitä johtuvasta ylettömästä puklailusta ja meikäläisen superläntikkäistä vaatteista. "Joo, joo" vastaili kaveri tosi myötätuntoisesti ;) Sanomattakin selvää, että välttämättä kaverini suurimpiin mielenkiinnon kohteisiin ei kuulu miten rinnat toimivat vauvaikäisen kanssa ja mitä seurauksia maidon hetkellisellä ylituotannolla on... No tulipa selitettyä...

Kun sitten päästiin jopa sohvalle istumaan, alkoi esikoisen show. Hänhän oli alunperin mennyt isänsä kanssa pihalle, mutta tullut jo takaisin. Piti heitellä lehtiä pöydältä, piti kiusata pikkusiskoa, levitellä tavaroita, repiä koiraa ja mitäköhän vielä.

Kaverini lähdettyä totesin miehelleni, että saa nyt viedä Eepun pihalle ja riehuttaa sitä vähän, kun tuntuu käyvän kierroksilla, mikä sitten näkyy tommosena käytöksenä. Meidän tuuria, että tramppa oli sitten märkä. Ei muuta kuin housuja vielä sitten vaihtamaan.

Jos ei tommosen meiningin näkemisestä tule vauvakuumeen laskua, niin ei sitten mistään :D (En tosin tiedä miten tommonen hymyilevä vauva sitten vaikuttaa asiaan..)

Katsoessani illalla peiliin, oli naama väsynyt, tukka lätässä ja otsis pinnistä puoliks rötsähtänyt, mustissa housuissa pukluja ja valkoraidallisen paidan pukluja en onneksi nähnyt. Kunnon kotiäiti-look. Aamen.

Mutta siis kaverini S, kiitos ja anteeksi :D Oli kuitenkin tosi ihanaa nähdä! Nyt varmaan ymmärrät, miksi viimeksi halusin nähdä kahvilassa ilman mukeloita ;)