perjantai 28. maaliskuuta 2014

Kirja herätti ajattelemaan..

Menin viime viikolla kirjastoon ajatuksena lainata "Hyvän mielen vaatekaappi"... tsekkasin aineistohakukoneelta hyllypaikan ja sanan "saatavilla" vilahdettua suunnistin kohti annettuja koordinaatteja. Alkoi hieman hymyilyttää, kun siellä oli samassa hyllyssä sulassa sovussa liikuntaan, ulkonäköön ja seksiin liittyvät opukset... tiesittekö muuten, että on olemassa opaskirja miten rakentaa itse omia seksileluja. No en minäkään tiennyt ennen tuota kirjastoreissua. Jäi kyllä vielä hyllyyn tuo kirja. Eikä löytynyt tuota etsimäänikään kirjaa, kun tuskastuneena menin tarkastamaan uudestaan sitä sijaintia, niin tajusin sen olevan saatavilla ihan eri kirjastossa. Tuolta "mun" kirjastosta kaikki oli lainassa. Käteeni osui kuitenkin jo vuosi pari sitten mielenkiintoni herättänyt "Marjoja ja maskaraa" Noora Schingleriltä.


Aloin lueskelemaan sitä kotosalla ja täytyy myöntää, että hyvin paljon heräsi ajatuksia. Olen tosin vasta lukenut sen ravinto-osuuden. En taida uskaltaa lukea tuota kosmetiikkaosiota, sillä kosmetiikka-asioissa en ole tällä hetkellä läheskään niin valveutuneessa tilassa kuin olen ollut ravinnon suhteen. Kaikenlaisia parabeenejä varmasti mun purkit ja purnukat täynnä... Ruokaa olen sentään yrittänyt ostaa puhtaana ja luomuna (Niissä tapauksissa, kun ei oo kilohinnoissa ei-luomuun verrattuna hirveesti eroa. Ehkä sit ku menee töihin voi ostaa vähän vähemmän hintalappua tuijottaen..)

Minusta oli erittäin huolestuttavaa lukea, että Suomessa saa possuille syöttää geenimuunneltua soijaa rehuna ilman, että siitä ilmoitetaan missään. Plus tietysti se, että soijaa viljellään rehuksi ihan jumalattomia määriä (kirjassa oli tarkat luvut, en jaksa tarkastaa) ja siinä samalla maa-alueella voisi viljellä ihmisille suoraan jotain kasviksia. Onneksi yhden lihatuottajan löysin, joka mainostaa tuotteiden olevan GM-vapaita. Tsekkasin myös saako mistään kanaa, ei siis broileria ja löysin yhden luomutilan, josta voi käydä ite leikkaamassa lihoja, kun vaihtavat kanakantaa. Saa nähdä jaksanko hifistellä. Kuitenkin uskon, että myös broilereille syötetään mitä sattuu, jos possuillekin. Kananmunat meille ostetaan luomuna ja olen huomannut, että niistä esimerkiksi tulee kuohkeampia munakkaita kuin "vapaan kanan" -munista.

Lisäksi kirjassa kerrottiin lihan lisäksi neljästä muusta "pahiksesta" ihmiskeholle, näitä olivat sokeri, vilja, hiiva ja valkoinen jauho. Kirja pohjautuu kirjoittajan kokemuksiin, kuinka hän löysi em. aineet ruokavaliostaan jättämällä hyvän olon itselleen. Kirjassa mm. esitetään, että aikuinen ihminen ei tarvitse maitotuotteita. Itse asiassa suurin osa maailman väestöstä ei kestä laktoosia. Tänne meille pohjolaan on vain "pesiytynyt" geenimuutos, joka aiheuttaa laktoosin sietämisen. Mä olen tällanen geenimuunnostapaus sitten, koska sen lisäksi, että siedän maitoa, pidän siitä myös. Minusta oli oivaltavaa, kun kirjassa huomautettiin miten on erikoista, että yleensä allergikkojen pyydetään olla käyttämättä tätä allergiaa aiheuttavaa tuotetta, mutta laktoosi-intolerantikoille, jne. tuodaan koko ajan muokatumpia maitotuotteita kaupan hyllyille.

Kirjassa oli fiksusti kerrottu lisäaineista, joita ruokiin laitetaan. Kirjoittaja oli mm. tehnyt testin, että oli ostanut muutamaa eri leipää kaappiin ja katsonut kauan pilaantumiseen menee. Siinä sanottiin, että leivän sisältäessä lisäainetta E200, leipä ei homehdu. Itse en tätä allekirjoita, sillä (tietysti) tsekkasin meidän leipäpaketin ja sieltä tuo E-koodi löytyi. Kuitenkin välillä olen joutunut heittämään kyseistä leipää pois pilaantumisen vuoksi. Tosin muistaakseni kirjottaja ei koskaan avannut pussia, jolloin sinne ei päässyt ilmasta mitään... Ajatuksia tuo silti herätti. Oli pakko kauppareissulla katsoa noita ainesosaluetteloita vähän tarkemmin. Säilöntäaineita ja muutenkin lisäaineita olen pyrkinyt aiemminkin välttämään, mutta nyt tuolla esitettiin noita ns. "vakiolisäaineita" ja siitä syystä tuo tarkempi tsekkaus :)

Aloin sitten ajattelemaan meidän perheen ruokailuita.. harvoin syödään valkoisia jauhoja, sillä riisi on tummaa, samoin pasta. Pulla leivotaan vehnäjauhoihin ja letut tietysti myös... ja kakut. Eli vissii kaikki makeat leivonnaiset ;) Leipiin käytän kyllä muitakin. Maitoa juodaan, ei kylläkään luomua. Saadaan siis lehmien kautta antibiootteja yms. Mun mielestä oli ihan hyvä vertaus ottaa tähän ihmisestä - äiti joutuu miettimään mitä syö, ettei siirrä vääriä aineksia maitonsa mukana lapselleen. Mulla ei ole mitään hajua mitä ne ammut napostelee. Lisäksi mua eläinrakkaana ihmisenä alkoi harmittaa, kun niillä lehmillä ei välttämättä ole aina niin mukavat oltavat. Verrattuna siis luomulehmiin... No joo, mietitään luomumaidon ostelua kun löydän työpaikan lastenhoidon jälkeen... Lihoja olen ostanut luomuna ajoittain. Nyt meinasin kokeilla, että vähennän lihan määrää ja sijoitan säästyneet pennoset luomuun. Miekkonen tykkää (not.) Kasvikset meillä ostetaan kaupan vihanneslaareista, joskus harvoin pakasteena. Ainoastaan perunasipulisekoitus tulee ostettua säännöllisen epäsäännöllisesti pakasteena. En nimittäin voi olla koskaan varma ehtisinkö suikaloimaan perunoita vai pitääkö esim. olla erotuomarina. Meillä on perunapelto ja sitä perunaa on tarpeeksi. Pitää siis yrittää käyttää sitä. Paljon. Mutta takaisin asiaan. Leipää meillä syödään paljon, hiiva ei ole (ainakaan vielä) kenellekään aiheuttanut oireita (kirjailijalle oli tullut jos jonkinlaisia). Karkkia ja lisäaineita niiden mukana mennee kiitettävästi sekä minulla että varsinkin Miekkosella. Ainoa, jonka tiedän olevan sopimaton mulle, on maissi (josta ei taidettu mainita kirjassa). Silti on välillä saatava popcornia - Love it!

Tästä tulikin superpitkä postaus... Suosittelen lukemaan "Marjoja ja maskaraa" (ainakin tuon
ruokaosion), mukavan soljuvaa ja humorististakin tekstiä. Kirjoittajan blogi on muuten osoitteessa www.kemikaalicocktail.fi

Kokeilin muuten kasvisruokareseptiä yhdestä kirjastani. Tuli aika mielenkiintosen makusta. Menee varmaan heti jos toinenkin, että teen uusiks; pinaattia, paprikaa, sipulia, pippuria, suolaa ja maapähkinälevitettä. Lisäkkeeksi ohraa.
Kovin on keväistä vai mitä...

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Metsässä samoilua ja askartelua

Tänään tuntui, että aamu alkoi taas liian aikaisin, vaikka todellisuudessa se alkoi puoli tuntia myöhemmin kuin viimeiseen viikkoon - kuudelta. Tai noh, kymmentä vaille. Ihana auringonpaiste helli meitä aamupäivällä ja käytiinkin lasten kanssa metsässä ihmettelemässä. Yhden kiviröykkiön kolon suulla oli hurjasti karvatuppoja ja jäin pohtimaan, että kukakohan siellä asuu. Kenties mäyrä, kenties supi. Paljonkohan riistakamerat maksaisi...



Kun L meni nukkumaan, askarreltiin Eepun kanssa pääsiäisruoho. Tai sillä aikaa, kun E hapsutti pahvikaistaletta, joka liimattiin maitotölkkiin, askartelin pieniä kukkasia (tai mitälie) koivunoksiin, jotka haettiin tuolla aamuisella metsäreissulla. Pari viikkoa sitten Miekkosen kanssa tehdyissä metsänraivaushommissa tuli kaadettua pari koivua, niin niitä oksia nappasin maljakkoon. Saas nähdä kasvaako noista silmuista lehdet vai oliko jo kaato tehnyt tehtävänsä ja risukimppu pysyy risukimppuna. Eepun pääsiäisruohosta pyrin laittamaan kuvaa, kunhan ruoho kasvaa :)

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Mettähommii


Miekkonen osti mulle uudet popot ja asusteen. On kuulkaa hienot työkengät. Ei murskaannu varpaat, jos pölli tippuu päälle eikä uppoo naula jalkapohjaan... Ja tuota vesuria piti myös päästä heti testaamaan. Mikäs sen kivempaa, kun raivailla metsää itekseen :)


Positiivista, että näkyy jo läpi :) Jäi sinne vielä paksuhkoja leppiä/haapoja pystyyn, mutta ne sitten pitää katkoa vähän järeämmillä työkaluilla. 

Me ollaan nyt pari kertaa pyydetty mummoa kattomaan lapsia ja menty itse metsään heilumaan. Oikein parisuhdeaikaa parhaimmillaan :D Se on kyllä ihan aikuisten oikeesti (kuin typerä ilmaus) mukavaa, kun näkee tekemisensä jäljen. Tuon metässä heilumisen kun ajattelee yhteisenä projektina, jossa saa raitista ilmaa ja treeniä, niin siitä ei tule niin kauheeta pakkopullaa mitä se vois olla.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Iltaa istumassa

Kävin luokkakavereiden kanssa viime perjantaina syömässä Wanhassa Makasiinissa. Oli aika hilpeää meininkiä, kun kaikki tuntui olevan loppu. Mojitoja ei voinut tehdä, kun jäämurska ja lime puuttui. Kaveri tilasi jotain (oisko ollu jo ruokaa tilatessa) ja sitäkään ei ollut. Sitten toiset kaverit tilasi peurapateeta, joka oli liian suolaista eikä sitä haluttu (ihan hyvä, että ilmoittivat) tarjota. Pääruuaksi moni meistä tilasi ankkaa ja tryffeliä, mutta tarjoilijan kuullessa tilauksen, kuului jo tutuksi tullut lausahdus "Meil ei oo...". Onneksi ankka oli korvattavissa ja saimme sitten sorsaa ja tryffeliä. 


Oli ihan älyttömän herkullinen annos. Suosittelen! Jälkkäriksi otin sitruunamarenkitorttua, joka oli hyvää, mutta jotenkin odotin sen sitruunaisen sisuksen olevan jämäkämpää. Se oli aivan juoksevaa. Kaiken kaikkiaan positiivinen kokemus, kun käänsimme sen "ei-oon" hokemisen jo pieneksi vitsiksi. Tarjoilijana meillä oli harjoittelija, joka hoiti hommansa tosi hyvin, vaikka tuli kaikenlaista ylimääräistä säätöä myös meidän puolelta.

Jatkettiin iltaa itselleni uuteen tuttavuuteen - drinkkibaariin nimeltä  Big J. Oli tosi lupsakka henkilökunta ja hyviä drinksuja. Kuvassa on erittäin makoisa juoma, jossa on mangoa, persikka(siirappia?), viikunahilloa, maitoa ja kermaa. Drinkit tehdään aika pitkälti aidoista raaka-aineista. Tykkäsin paikasta todella paljon ja täytyy ehdottomasti vierailla toistekin.

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Kasvimaa mielessäin...



Koska asun maalla, täytyy tietysti kesällä saada kunnon kasvimaa. Oli minulla taajamassa asuessakin kasvimaa, mutta nyt saan oikein ison sellaisen. En ole koskaan aiemmin esikasvattanut yhtään mitään, mutta tänä vuonna ajattelin repästä.


Laitettiin Eepun kanssa kasvamaan sipulia ja juuriselleriä. Kovin oikeaoppisesti ei jaksettu tehdä, kun olisi pitänyt olla hienot välimatkat siemenillä ja tietyn verran siemeniä tietyllä alueella. Meillä oli ronskimmat otteet ja reilusti ripottelemalla istuteltiin.


Nyt ne itää (paitsi toi yks laatikko, jota tuli alkuun ylikasteltua. Tänään vasta bongasin sieltä ekan verson) ja kohta pitäisi erotella niitä pienempiin purkkeihin kasvamaan. Kohta sitä saakin sitten laittaa toisiakin kasveja itämään. Tarkoitus olisi ainakin kukka- ja parsakaalia laittaa sekä avomaankurkkua. Pinaatti, porkkana ja salaatti ei mitään esikasvatuksia tarvitsekaan. Kirsikkatomaatit ostan taimena. Toivon, että minulla on joskus kasvihuone, johon saan tomaatteja ja tavan kurkkuja kasvamaan.

Joka vuosi pitää kokeilla jotain uutta ja ihmeellistä. Tänä vuonna meinasin kokeilla kasvattaa maissia ihan siemenestä. Saa nähdä mitä tulee. Nekin pitäisi esikasvatella...