sunnuntai 31. elokuuta 2014

Ruokaa ja leipomuksia

Tässä on menneenä parina viikkona tullut leivottua ja kokkailtua jos jonkinnäköistä. Eepun kanssa tuli tehtyä "matopiirakkaa" eli kääretorttua. Tuo toinen nimi johtuu siitä, kun Eepu kuuli ensin minun sanovan "käärmetorttu" ja sitten kun hän ei sitä oikeaa nimeä enää muistanut, hän kaiveli muististaan tuon matopiirakan :)

Tämmönen oli meidän matopiirakka. Melkosen runsas kermatäyte... Olin muutes muistellut, että kääretorttupohja paistuisi pitkään uunissa. Pyh. Jotain 5-10min, niin tuo pohja oli paistunut :)


Koska olen itse käynyt mustikassa, naapurin tyttö on käynyt mulle niitä hakemassa ja sukulaismies toi niitä myös, oli tietenkin sanomatta selvää, että piirakka piti tehdä. Oli ihan jees, joskin pohja pääsi aavistuksen tummaksi.


Possusuikalekastiketta ja perunamuussia. Ihana lohturuoka. Tuli tehtyä meidän sairastelun jälkeisellä viikolla. Just semmosta pehmeetä ja sulaa suuhun. Lihan lisäksi tuossa on paprikaa suikaleina.


Välikevennyksenä superiso kesäkurpitsa, jonka sain naapurista :)


Tuota jättikurpitsaa tuli laitettua lasagneen. Laitoin pastalevyjen päälle ennen lihakastiketta kurpitsasuikaleita, jotka olin vedellyt juustohöylällä. Mulle maistui tosi hyvin, mutta muu perhe oli sitä mieltä, että perinteinen on parempaa. Höh!


Mies kävi lihatukussa ja toi mulle sieltä naudan kulmapaistin. Pilkoin sen kuutioiksi ja tein pataa. Hauduttelin lihoja jotain 3h ja ai jumankekka kuin hyvää tosta tuli. Voin laittaa ohjetta (summittainen), jos joku sitä haluaa. Liha hajoaa haarukkaan ja on supermureeta!!



Tää oli meidän pikaruoka jääkaapin jämistä. Broilerileikkelettä (eli siis sitä mitä laitetaan leivän päälle), yrttipippurituorejuustopurkin puolikas, ruokakermaa ja paprikaa. Mausteita vähän. Namnam :)

Shoppailua ja raskausvaivoja

Perjantaina uskaltauduin ekaa kertaa ostelemaan vauvelille vaatetta, kun olimme ultrassa saaneet tietää vauvan olevan rakenteeltaan niin terve kuin ultran kautta voidaan varmistaa. Olen Eepun pukenut aikanaan värikkäästi ja unisex tyyliin ja Liun vaatteet olivat hyvinkin tyttömäisiä niin nyt näytti oma mieltymys oleman hyvin mustavalkoinen. Jotain kirkkaita bodeja haluan kyllä vielä, mutta kovin oli huonosti valikoimaa varsinkin kietasumallien puolella. Ostinkin nyt yhden 56 koon bodyn kietasumallina ja pari 62 ei kietaisuna. Aiemmin meillä on tytöt osanneet päätä kannatella sen verran 62 kokoa käyttäessään, että en kokenut kietaisumallia siinä koossa pakolliseksi. Sen verran oli "pakko" shopata, että en sitten pitänyt yhdestä kriteeristä kiinni pienimmän koon vaatteen kanssa eli siinä ei ole käännettäviä hihansuita. Ainakin Liu syntyi meillä hyvin pitkäkyntisenä ja niitä tumppubodeja tuli kaivattua. Yritin olla nyt kolmannella kerralla fiksumpi ;P













Vanha raskausystäväni närästys on saapunut ilahduttamaan minua jo näinkin varhain. Ärsyttävää. Onneksi on yksi toinen vanha ystävä, joka neutralisoi tuota närästystä vallan hyvin. Tänään tajusin, että tuo närästys saapui samoihin aikoihin kun alkoi kahvi taas maistua. Liekkö syy ja seuraus vai pelkkää sattumaa. En tiedä.


Olin luullut, että mulla on istukka tuossa edessä, kun tunnen potkut vain alavatsassa. Ultrassa kuitenkin selvisi, että se istukka on hyvinkin ylhäällä takaseinässä. Ilmeisesti mukula asustelee vaan vielä kovin alhaalla. Mulla onkin kyllä vielä aika pieni maha. Ainakin minusta. Tietysti tässä vaiheessa sen ei kuulu mikään superiso ollakaan, mutta kun mä pystyn vielä nukkumaan mahallani ilman huonoa oloa... (huono olo= sikiö lähettelee terkkuja, että vaihda asentoa nyt ahistaa..). Toivon vaan, että vauva kasvaa hyvin eikä tarvita kasvuseurantoja kuten Liuta odotellessa.

torstai 28. elokuuta 2014

Kumpiolo

Se on jännä. Raskaanaolevalta AINA kysytään, että kumpi olo on. Tällä siis viitataan siihen, että kumpaa sukupuolta tämä odottaja ajattelee odottavansa.

Ensimmäistä odottaessa mulla oli alussa poikaolo. Vahva poikaolo. Se muuttui kuitenkin ennen rakenneultraa vähemmän vahvaksi fiilikseksi. Tavallaan ajatellessani mahdollista poikaa, joku ääni takaraivossa sanoi, että tyttö sieltä tulee. Rakenneultrassa sitten saatiinkin ihastella selkeää pikkuneitiä.

Toista odottaessa mulla oli täsmälleen samat fiilarit kuin ekassa raskaudessa. Näin ollen osasin olla melkein satavarma, että tyttö tulee. Rakenneultra ei sitä meille paljastanut. Kohdunsuun edessä olleen istukan vuoksi jouduin/pääsin kuitenkin ekstraultraan, jossa sitten sain tunteelleni vahvistuksen. Toinen pikkuneiti oli tulossa.

Nyt sitten tämä kolmas... hmm. Mulla on erilainen fiilis kuin kahdessa edellisessä raskaudessa. Oikeestaan ihan päinvastainen kuin ekassa. Alussa mulla oli tosi vahva fiilis, että kolmas tyttö on selkeesti tulossa. Meillähän on tää "tyttömuotti" eikä muita voi tulla. Sitten kuitenkin jossain vaiheessa fiilis muuttui niin, että ajatellessani meille tulevan kolmannen tytön, tuo ääni takaraivossa sanoo tulossa olevan pojan. Kohta se ehkä selviää, mutta jänniä fiiliksiä. Meillä ois molemmille nimetkin. Ehkä. Vissiin. Ainakin niistä on keskusteltu :) Mä odotan innolla huomista!! Ei malttais nukkumaan mennä. Ei mua vielä eilen jänskättänyt yhtään. Oikeesti mua vähän pelottaa. Onhan kaikki rakenteet kunnossa. Onhan meille tulossa kolmas terve lapsi. Voiko meillä olla niin hyvä tuuri, että kolmaskin olisi mahdollisimman terve. Raskaus on yhtä jännäämistä.

Mmm... lattea ja porkkanakakkua!

Esikoinen oli kerhossa tiistaina, niin kävinpä kahvilassa sisareni kanssa. Aivan jumalattoman hyvää porkkanakakkua ja kahvia. Kyllä. Nyt on taas pikku hiljaa alkanut makea ja kahvi maistua. Onko se sitten hyvä vai huono ;D



Kahvia en ollut ennen tuota lattea juonut kuin about kolme kertaa ja välissä saattoi olla monia monia päiviä. Tänään sitten ihmettelin, kun alkoi hiipiä päänsärky keskellä päivää. Otin panadolia eikä ollut oikein vaikutusta. Sitten mies tuli kotiin ja join kahvia. Tämän jälkeen lähdettiin hakemaan meidän autoa korjaamolta ja ennen sitä käytiin vielä leipomolla munkkikahvilla. Leipomolla ollessa tajusin - päätä ei enää säre. Voi kahvi! Voi latte! Näin helpostiko ne vierotusoireet tulivat! Ei mulla ollut mitään tällasia oireita silloin, kun alkuraskaudessa kahvi jäi pois. Plääh. Mä pärjäsin kyllä psyykkisesti ihan hyvin ilman päiväkahvia, mutta mun ego tai joku sisäinen ääni vissiin ei.

Sairastelua

Tuossa ennen tämän kuun puoliväliä Liu alkoi kuumeilla kovasti. Kuume kipusi päivittäin lähelle neljääkymppiä, kuumelääkkeistä oli hetkellinen apu (silloin riitti energiaa vaikka näyttämään äidille mitä keittiölaatikoissa on). Kolmantena kuumepäivänä soittelin terveyskeskukseen, mutta vasta neljäs kuumeilupäivä vaatisi lääkärikäynnin. Näin sanottiin. No tuli (tietysti) se neljäskin kuumepäivä ja soitin päivystykseen (sunnuntai). Jonot olivat pitkät ja saatiin jäädä kotiin jonottamaan ja odottamaan tekstaria, jonka jälkeen olisi about tunti aikaa mennä sairaalalle. Tuo on minusta aika näppärä, sillä odotustilassa kipeän lapsen kanssa monta tuntia ei hirveästi houkuta!



Olin soittanut vartin yli 12 ja vielä kolmen aikoihin oltiin kotona odottelemassa. Soitin sairaalalle, että koskakohan se meidän aika mahdollisesti olisi. Sanoivat, että suunnilleen tunnin päästä tulisi tekstari ja siitä tunnin päästä olisi aika. Ehkä vartti puhelun jälkeen allekirjoittanut alkoi voida t-o-d-e-l-l-a huonosti. Mikään ei pysynyt sisällä ja tärisin peiton alla. Oli ehkä paras hetki itselle sairastua, kun pikkuneiti oli kovin äidin perään ja olisi pitänyt sinne lääkäriin lähteä. Onneksi kotona oli myös Miekkonen, joka sitten lähti neitoa kiikuttamaan lääkäriin, kun tekstari tuli. Tyttösen crp huiteli jossain 150 yllä, keuhkokuvat otettiin (likka on vauvasta saakka rohissut, mutta lääkärit eivät ole olleet huolissaan - kuvat puhtaat) ja laajat verikokeet otettiin myös. Korvatkin katsottiin, mutta ei ollut kuin aavistus punoitusta. Mistään ei oikein selvinnyt mitään. Lastenlääkäri kävi kuitenkin paikalla ja antoi diagnoosiksi adenoviruksen. Tauti menisi kuulemma itsekseen ohi ja jos vielä seuraavana päivänä kuumeilisi kovin tai yleiskunto muuttuisi, pitäisi mennä takaisin.

Tadaa - seuraavana päivänä ei ollut kuumetta. Mutta. Tyttö oli kiukkuinen kuin ampiainen. Vain syli kelpasi. Joskus sekään ei ollut hyvä. Eikä lattia. Ei mikään. Annoin lääkettä ja se auttoi hetkeksi. Olin ymmälläni, että mikä toista vaivasi. Mietin jo ääneen miehelleni, että pitäisikö lähteä käymään lääkärissä, kun toinen on niin kärttyinen. Ajateltiin vaan, että on loukkaantunut edellisen päivän tutkimuksista ja purkaa sitä meihin. (Toki se lääkkeen auttaminen unohtui tässä pohdinnassa...). Seuraavana päivänä tilanne oli sama ja koska halusin saada hyväntuulisen tyttäreni takaisin, soitin terveyskeskukseen. Kello oli tällöin kolme ja paikka meni neljältä kiinni. Ajanvarauksen henkilö oli alkuun hyvin tiukkasanainen ja sitä mieltä, ettei mitään aikaa voisi enää antaa ja ainoa tapa päästä lääkäriin oli mennä jonottamaan sairaalalle (aukeaa neljältä). Kysyttyäni, että millä tavoin pääsisin sitten jo samantien sinne päivystysjonoon, kun edellisellä kerralla lapsi pääsi tutkimuksiin vasta nukkumaanmenoaikaa, tapahtui ilmeisesti jonkinlainen herätys. Henkilö pyysi sotun, jotta voisi katsoa mitä muksusta oli kirjattu. Huomattuaan crp-arvon, hän totesi, että lapsi vissiin on jollain lääkekuurilla. Kuullessaan ettei näin ole, häneltä löytyi kuin löytyikin aika hoitajalle. Lähdettiin samoin tein ajelemaan ja päästiin samantien myös hoitajalle. Pika-crp oli enää onneksi vain 50, mutta katsottuaan korvat hoitaja sanoi olevansa sitä mieltä, että ne ovat aivan punaiset. Hän laittoi meidät lääkäriä moikkaamaan ja diagnoosina molemmat korvat tulehtuneet. Apteekin kautta kotiin ja ilmeisesti jo ensimmäinen ab-annos alkoi helpottaa, sillä itkuisuus loppui. Saatiin ohje mennä viiden kuuden viikon jälkeen hoitajalle tsekkiin ja tuossa parin viikon päästä olisi tarkoitus varailla aikaa. Olin jotenkin osannut odotellakin tuota korvatulehdusta Liulle, koska kuten aiemmin mainitsin, hän on vauvasta saakka rohissut ja lääkärien mukaan se johtunee jostain ahtaista tiehyistä ja olen ymmärtänyt, että se ahtaus voi aiheuttaa sitä ettei korvat ilmaannu niin hyvin. Tiedä sitten, mutta nyt meni näin. Toivotaan, ettei nyt uusisi. Itsehän olen korvakierrelapsi ja kierre loppui risojen poistoon.

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Luontojuttuja


Jokaiseen päivään kuuluu kävelyretki postilaatikolle lasten kanssa. Eepun suurinta hupia on "lukea" meidän nimet postilaatikosta. Ensin pitää lukea ihan väärin ja sitten lopulta oikein. Maalla kun asutaan, meidän laatikossa lukee osoitekin ja näin ollen likka muistaa meidän osotteen, joka lienee ihan hyvä juttu.


Postilaatikolta kotiin kävellessä käytiin katsomassa miten mun rikkaruohot  kasvimaa jakselee ja varsinkin maissit. Hyvältä vaikuttaa. Sieltä niitä muutama tähkä pilkotti. Muuten tarttee sanoa, että mun kasvimaan pito on todella retuperällä. Rikkaruohot rehottaa enemmän kuin kasvit, mutta oikeastaan mua ei edes haittaa. Kesäkuussa heti istuttelun jälkeen kirpat tuhos mun kaalien taimet, avomaan kurkku ei itänyt, lantuista iti pari, vaikka 50 istutin, sitten mun kesäkurpitsa ei ala kasvattaa kurpitsoja, se vaan kukkii (kuivuus vaivanee) ja punajuuret sekä palsternakka kärsii ihan vaan laiskan kitkijän takia. Mutta ku ei vaan ole huvittanut kuumalla tuolla auringon paahteessa kökkiä. Herneitä ollaan lasten kanssa syöty ja tilliä pitäisi käydä nappaamassa pakastimeen/kuivata. Mansikoita tuli paljon, reilu 5kg. Perunaa tulee vähän nihkeästi. Laitettiin sitä melko paljon, mutta Miekkonen ei ehtinyt mullata ajoissa ja rikkaruohot pääsivät ottamaan vallan varsinkin Timo-lajikkeen osalta. Saas nähdä ehtiikö kukkia olleskaan. Matildasta saatanee ihan ok sato. Toivottavasti mukulat olisi edes jonkin kokoisia, sillä emme laittaneet mitään myrkkyjä tai lannotteita pellolle. 


Kesä on kiva, kun on luonnon kukkia ja pörriäisiä. Eepun kanssa tunnistellaan kasveja kävelyreissulla. Tää on hiirenvirna.



Tossa meidän vieressä on tuommonen ihana metsä, jossa on ihan sammalmatto pohjalla. Siellä on kiva käydä kävelemässä ja ottamassa happea rankkojen päivien jälkeen.


Iltasella kävin ihmettelemässä josko olisi kanttarelleja ollut, mutta eipä tuo ollut ihme, että näiden sateiden jälkeen siellä mitään suurta ollut. Pari tuommosta pientä kuivunutta rääpälettä löysin. Jätin maahan.


Söpö käpy.


Mustikkaa olisi ollut. Oli jopa isoa eikä yhtään näivettynyttä. Pitänee käydä keräämässä. Tulisi samalla testattua semmonen varrellinen marjuri, jonka tuo rakas Miekkonen mulle oli käynyt ostamassa. Mä vähän epäilen, että onko siitä mihinkään vai repiikö juurineen. We'll see :)

tiistai 5. elokuuta 2014

Tänään väsytti

Tänään oli jotenkin todella nihkeä päivä. Ei vaan saanut päivää käynnistymään millään. Suurin aiheuttaja lienee se, että menin taas puolenyön kieppeillä nukkumaan. Väsymyksen lisääjänä toimi sitten esikoinen, joka näki painajaisia eikä meinannut haluta takaisin nukkumaan. Lopulta hän nukkui sohvalla ja sen jälkeen vanhemmatkin nukkuivat aamuun asti.

Mutta eipä se hyvältä tuntunut nousta aamulla rikkonaisten vajaan 7h unien jälkeen. Saatiin kuitenkin aamuhommat tehtyä ja lähdettiinpä esikon kerhopaikkaankin tutustumaan. Siellä on tällä viikolla avointa päiväkotia joka päivä. Ensi viikolla sitten alkaa kunnolla. Eepu sai laittaa oman nimilappunsa naulakon alle ja muuten hän sitten puuhaili omiaan tutustuen paikan tavaroihin. Paikalla olleet tulevat kerhokaverit eivät vielä kiinnostaneet.

Auta armias, kun tultiin kotiin. Sain Liun nukkumaan ja hipsin olkkariin. Mulla ei pysynyt silmät auki ja nukahdin sohvalle. Yritin (selkeästi väsynyttä) esikoistakin saada nukahtamaan, mutta ei se onnistunut. Havahduin kun Eepu tokaisi, että on tylsää ja nälkä. Mentiin syömään, mutta kyllä olin kuin takapuoleen ammuttu karhu. Äpisin lapsille pienistä ja sekös harmitti kaikkia. Onneksi pihalla oli hyvä keli ja päästiin sinne touhuamaan.

Miekkonenkin tuli ajoissa kotiin ja päätettiin lähteä koko porukka pyöräilemään. Lapset istuimiin ja metsään polkemaan. Oli kyllä mukavaa. Mun oma fillari on semmonen kinkelikonkeli ja todellinen kuntopyörä. Todella upea 16-vuotias luottopeli ;) Sain sitten kesken metsäpätkän kokeilla Miekkosen superhifimaastofillaria ja olihan se aikalailla eri tapaus omaani verrattuna. Ei tullu enää edes hiki. Omaa veivatessa on hikitakuu. Tykättiin kaikki tosi paljon. Saas nähdä kuin pitkään uskaltaa ajella. Edellisissä raskauksissa en oo pyöräillyt ollenkaan, mutta nyt maalla asuessa olen ajellut joitakin kertoja. Talvella nyt ei tule muutenkaan ajeltua, joten ehkä johonkin syyskuun loppuun uskaltaa rauhakseltaan ajella.

Nyt taas väsyttää. Jos oisin fiksu, laittaisin koneen kiinni ja hipsisin nukkumaan. (äh, muistin juuri, että koneessa on märät vaatteet, täytyy vääntää kuivuri päälle, että saa kuivaa vaatetta aamulla)

maanantai 4. elokuuta 2014

Mitä kuului meidän kesään..

Onpa taas ollut hiljaisempaa blogirintamalla. 

Kesä on sujunut lasten kanssa puuhastellen ja perheen kanssa lomaillen. Semmosta rentoa oleskelua.


Oman maan herneet menivät lasten suihin nopsasti.


Pääsin käymään itsekseni mustikkametsässä. Jaksoin kerätä 5 litraa ja sen jälkeen alkoi väsyttää. Pitikin mennä illalla. Lopulta sitten tilasin naapurintytöltä 10 litran ämpärillisen mustikoita ja sain juuri sopivasti marjaa pakkaseen.


Isin vanhat lelut on tyttöjen suosikkeja. Varsinkin neiti L on varsinainen moottorihullu. Jos on mönkkäri tai ajettava ruohonleikkuri lähellä, kyytiin on päästävä. Raivostuminen on taattu, jos isi ei joskus ota mukaan. Hän jaksaa istua tunninkin ruohonleikkurin kyydissä isin sylissä <3


Tää rouva pääsi kuuntelemaan Cheekkiä ihan aikuisseurassa!


Elimme hetkessä ja katseltiin taivasta. Eepu tokaisi tämän pilven nähtyään, että siinä on rapupilvi. Kyllä siinä selkeä rapu on, eikö totta?


Kävimme Miekkosen kanssa kahden asuntomessuilla ihmettelemässä. Kovin olin pettynyt tarjontaan. Hirsitalotkaan ei olleet hirsitaloja vaan eristettyjä ja paneloituja. Tämä kuvan matto oli hauska idea. Ehkä toteutan sen joskus. Vois sopia siihen mun hirsitaloon. Sitten joskus :D


Kävästiin perheen kesken Ruotsissa. Oli aivan loistava reissu. Voin suositella Siljaa kesällä lapsiperheille. Kokoustiloista oli tehty lastenmaailma ja siellä oli muumit tavattavissa. Oli oikein riittävä muumitreffi meidän lapsille eikä tarvinut Naantaliin lähteä maksamaan itseään kipeäksi ;)


Kerran kotiin tullessa maisema oli vinkeä. Aika synkän näköistä oli edessä... Kuvaa ei ole muokattu millään tapaa...


Pyykkiä on saanut pestä kesälläkin. Tässä kuvassa tosin puhtaat pyykit on menossa takaisin koneeseen Liun toimesta. Noheva likka!


Mökillä on tullut vietettyä aikaa varsinkin nyt heinäkuun lopusta eteenpäin. Appiukko raivasi rannasta kaislikon pois ja nyt hän toi sinne paljon hiekkaa. Eepu on uinut jo tosi paljon ja hänestä on tullut taitava. Hän ui ihan suvereenisti rannasta tuonne penkeille (siellä on portaat) ja sitten takaisin. Ei hän toki vielä ilman apuvälineitä osaa, hän käyttää semmoista puolittain kelluttavaa uikkaria, joka vaatii lapselta uintiliikkeitä, jotta pysyy pinnalla.

Tämmöstä meidän kesään! Aivan ihana kesä kaiken kaikkiaan. Syksyä odotan myös innolla, jännä päästä taas opiskelun pariin!

Tammikuussa meitä on viisi

Halusin aloittaa raskausajalle ihan oman blogin. Osittain siksi, että toinen blogini päivittyy suoraan henkilökohtaiselle fb-tililleni, enkä halua raskaudestani siellä vielä huudella. Jos joku toisen blogin lukija bongaa tämän "omista blogeistani", niin tervetuloa mukaan vaan ;)

Pyörittelin tätä blogiajatusta sen verran pitkään, että tällä hetkellä mennään jo viikolla 16+5. Koska kyseessä on kolmas mukelo ja tulevat isot siskot pitävät minut päivittäin kiireisenä, jouduin nuo tarkat viikot tarkastamaan puhelimeni sovelluksesta. Mihin mä joutuisinkaan ilman sitä ;) Ei vaan, mutta on se oikeesti ihan näppärä ja minusta on mukavaa, että sieltä näkee myös tekstinä miten vauva tulee sillä viikolla  kehittymään, jne.

Olen pari-kolme viikkoa tuntenut vauvan liikkeet. Nyt menneellä viikolla liikkeet alkoivat tuntumaan ihan säännöllisesti ja pitkin päivää. Enää ei tarvitse iltaisin ennen nukahtamista kuulostella liikkeitä. Odotan innolla sitä, että potkut alkavat tuntumaan vatsan päällekin, jolloin muut perheenjäsenet pääsevät kokemaan vauvan liikkeet.

Tämä olkoon nyt pelin avaus tähän raskausblogiini, toivottavasti viihdyt!