Opiskeluhommia

Perjantaina oli mulla taas koulupäivä - aiheena edelleen johtaminen ja asiantuntijatyö. Tytöt jäi tällä kertaa mummun (mun äiti) hoteisiin meille kotiin ja mä suuntasin koululle. Lähdin sen verran ajoissa, että kerkeisin printtaamaan luentomateriaalit ja pari ko. kurssin harjoitustyöhön liittyvää artikkelia ennen luentojen alkua. Ehdin, vaikka meinasi tekniikka pettää. Ei meinannut pelittää yhden artikkelin printtaus mun drive-kansiosta, vaikka muut tulostuivat ihan jees. Melkein alkoi keittää, mutta onneksi vain melkein. Kirjastonhoitajalta saadut neuvotkin oli alkuun luokkaa "nyt valitset tosta sitten ton printterin nro 1 ja painat, että printtaa"... sitten ei osannutkaan enää neuvoa, kun mainitsin osaavani yleensä printata ihan onnistuneesti. Melkein alkoi taas tollasten neuvojen kohdalla keittää, mutta pystyin hillitsemään itseni ;)


Luennot olivat itsessään ihan mielekkäät - aika hyvin tosin olisi pärjännyt lukemalla pelkät kalvot. Siellä oli kuitenkin sen verran antoisat keskustelut ja välitehtävät, että ei kaduttanut käyttää päivä istumalla luokassa. Sain myös opettajalta hyvää sparria mun harkkatyöhön ja siihen liittyvään graduuni. Mulle nuo luennot toimii usein semmosina boostaajina, että olen ihan intopinkeenä alkamassa tekemään kurssiin liittyviä kotihommia. Ideoita viriää päässä ja tietynlainen flow nostaa päätään. Tuosta flowsta oli itseasiassa puhetta luennolla ja sitä tuli verrattua huumeisiin. Sitä fiilistä haluaa ja jos sen menettää, tulee ärtymys. Itse huomaan tämän monesti, kun iltaisin kotosalla teen koulujuttuja. Miekkonen lähtee lasten kanssa pihalle vaikkapa tunniksi ja puolen tunnin kohdalla se flow alkaa tulla ja kun perhe tulee sisälle, olen parhaassa vireystilassa ideoineni. Kun tämä flowtila tämän myötä on mennyttä, saatan ärhennellä kuin mikäkin pikkulapsi. Tämän vuoksi pidänkin eniten viikonlopputekemisestä, kun perhe voi lähteä hetkellisesti muualle useammaksi tunniksi. Perheen läsnäolo ei olisi ongelma, jos meillä olisi tällä hetkellä työhuone käytössä. Nyt ei kuitenkaan ole ja näin ollen en pääse ovien taakse rauhassa tekemään muuten kuin muun perheen ollessa poissa.

Luentohetken piristys lounaan ja kahvitauon välissä

Tuohon harkkatyöhön kuuluu suurena osana teorian hakemisen ja se on tosi isotöinen homma. Monia artikkeleita pitää lukea ja etsiä juuri siihen omaan aihealueeseen sopivia aikaisempia tutkimuksia ja niistä virinneitä ajatuksia. Teorian lisäksi haluan omaan työhöni haastatella muutamia ihmisiä ja näitä haastattelukysymyksiä on fiksua pohtia vasta teorian ollessa suht hyvin kasassa. Deadline on 26.10., joten melkein päivittäin saa olla iltaisin sitä teoriaa naputtelemassa. Toki tuohon on vielä kuukausi, mutta kun parin viikon päästä alkaa toinen kurssi, josta on omat harkkansa, tuo on parempi saada hyvään jamaan mahdollisimman pian. Ja tietysti niiden haastatteluiden purkamiseenkin menee joku tovi. Yksi tentti olisi 16.10. ja venäjän kuulustelu muistaakseni 14.10. Ei siis ole epäilystä mitä puuhaan vapaa-ajalla ;)

3,5-vuotiaan tabletin käyttöä

Meillä Miekkonen oli eräänä päivänä käynyt likkojen kanssa ostoksilla ja meille muutti pinkkikantinen tabletti. Se oli lapsille. Tämä äiti saattoi olla hieman kateellinen, sillä minullahan ei moista vehjettä ole. Monesti olen sen hankkimista kyllä miettinyt.

Mutta siis. Lapsille tabletti. Alkuun ajattelin, että sitä tullaan käyttämään vain automatkoilla tai esimerkiksi joissain odottelujutuissa, kuten sairaalassa tai kampaajalla, mutta nyt tästä ajatuksesta on jo luovuttu. Meillä Eepu saa halutessaan jopa päivittäin hetken aikaa pelailla sillä pelejä. Pelit ovat tabletissa ns. kehittäviä pelejä eli joissa vähän kuin leikin kautta opetellaan kirjaimia, numeroita ja kieliä. Olen pyrkinyt siihen, että ns. tavallisina päivinä tablettiaika olisi semmoinen puolisen tuntia yhteensä. Automatkoilla ja jonotuksissa se sitten saa venähtää. Tarkoitus kuitenkin on, että se ei korvaa tavallista leikkiä tai muuta tekemistä.

On totta, että lapsi koukuttuu tablettiin todella vahvasti. Meillä oli alkuun ihan selkeästi huomattavissa, että Eepu ei olisi halunnut luopua tabletista meidän sitä pyytäessä. Meidän täytyi ottaa vaan tiukkalinja ja käskeä se laite pois. Todettiin siinä myös, että jos sitä ei malteta antaa pois, sillä ei voi niin usein sitten pelaillakaan. Nykyään hän tuo itse laitteen pyydettäessä.

Pikaisesti googlailin "taapero ja tabletti" -hakusanalla ja löytyi tällainen teksti, joka ei mun periaatteita vastaan ainakaan kovin pahasti sodi: http://yle.fi/uutiset/lastenneurologi_tablettitietokoneen_kaytosta_voi_olla_hyotya_taaperon_kehitykselle/7136880

Eepun suosikkipelejä tällä hetkellä ovat: 

Kuva: itunes.apple.com

Oikeastaan kaikki Lola-pelit http://www.lolapanda.com/index_fi.html Tuo ABC-juhlat ja ABC-juna ovat ehkä eniten käytetyt. Niissä oppii hyvin kirjaimet ja taitaa tuo likka tällä hetkellä osata aakkoset. Samoin sitä englantipeliä on pelattu. Se on vähän haastava, kun ei ymmärrä kieltä, mutta ei se näyttänyt Eepua haittaavan. Sieltäkin jää sanoja päähän - eräänä päivänä hän totesi mulle, että muki on englanniksi mug ja kuppi cup. (hänellä on kyllä englanti-suomi kuvasanakirjakin, joka on ollut ahkerasti iltasatulukemisena (tytön toiveesta), joten en tiedä perustuiko tuo sanatietämys Lola-peliin vai siihen kirjaan)

Kuva: cdon.com

Pikku Kakkosen pelit ja varsinkin Hertan maailma. Siellä on jokseenkin vanhempaa ärsyttävää riimittelyä joissain kohtaa, joten omalla vastuulla ;) http://yle.fi/pikkukakkonen/#!/hertanmaailma Toisaalta ne mukulan rimmailut on sulostaki kuunneltavaa ja on tuo neiti oppinut, että syksyllä on ruska ja silloin vihree väri menee piiloon puunrunkoon. Ei siis ihan turha peli ;)

Toki välillä sieltä tabulta katsellaan myös ihan Muumeja, Pikku Kakkosta tai muuta vastaavaa. Meidän Liun ehdoton suosikki tällä hetkellä Muumien lisäksi on tämä biisi: 

Tämä pistää Liun tanssimaan ja heilumaan samalla tavoin kuin nuo vaaleanpunaiset daamit videossa, testatkaas mitä teidän taaperot tykkää ;)

Tänään oli hyvä päivä

Tänään tuli ehdittyä sopivasti asioita ja mikä parasta - tuli oikeasti otettua Eepu mukaan hommiin. Monesti sitä tekee itse nopsaan kotityöt yms. sillä aikaa, kun lapsi puuhailee omiaan. Eepun ollessa kerhossa, kävimme Liun kanssa hakemassa puurohiutaleita ja hammastahnaa, kun ne oli loppu. Paitsi että tullessamme kotiin löysin avaamattoman puurohiutalepaketin kaapista. No nyt ei hetkeen tarvitse niitä sitten ostella. Samalla reissulla innostuttiin hankkimaan syksy/talvikukat ja ehdittiin kirpparillakin pyörähtää. Tehokas aamupäivä.

Lounaan jälkeen Liu kävi päikkäreille. Oli muuten haastavaa miettiä asustusta tuonne viilenneeseen säähän!!

Eepu leikki huoneessaan, joten otin aikaa itselleni kirpparilta ostamieni lehtien ja kaupasta mukaan tarttuneen (joo-o, maksoin kyllä sanavalinnasta huolimatta;) ) suklaan kera. Tykkäsin kovin pienestä huilista ja pattereiden lataamisesta. Eepu kävi jossain vaiheessa hakemassa tabletin itselleen. Puolisen tuntia hän sillä pelaili. Tällä hetkellä lemppari taitaa olla Lolan ABC-juhlat/-juna ja Hertan maailma. Voisinkin jossain postauksessa käsitellä tuota esikoisen tabletin käyttöä!

Päivälepo-ohjelmisto

Sitten olikin aika alkaa laittelemaan iltaruokaa ja siinä pääsi viettämään äiti-tytäraikaa Eepun kanssa. Vähän mietin uskallanko vielä antaa terävää veistä tyttäreni käteen, mutta koska tiesin hänen luonteensa, päätin uskaltaa. Itse kuorin, viipaloin ja siivutin juurekset. Eepu sai sitten tehdä niistä siivuista kuutioita. Sujui tosi hyvin ja tyttö itse oli innoissaan uudesta "vastuualueestaan". Kovin tohkeissaan hän selitti kuinka ei ole aiemmin saanut auttaa tämmösissä leikkuuhommissa vaan on aina pitänyt katsella. Pitää ottaa tavaksi enemmänkin ottaa Eepu mukaan päivittäisiin hommiin.

Eepun tyylinäyte

 Iltaruuan jälkeen mentiin vielä pihalle laittamaan päivällä ostamani kukat parhaat päivänsä nähneiden kesäkukkien tilalle.

Nämä lensivät pois silmistä! Toista yksilöä on vähän nypitty pitkin kesää parin apulaisen toimesta.

Näitä sommiteltiin ruukkuihin Eepun kanssa. Tuo kaali oli hänestä erityisen hieno.

 Uusista kukka-asetelmista laittelen kuvia, kunhan saadaan viimeinen silaus tehtyä. Oli nimittäin sen verran hämärää istutellessa, että ei viitsitty enää metsään lähteä hakemaan muutamia somisteita. Eepu oli aika suloinen noita istutuksia tehdessä - hän selitti kuinka me tehdään maailmaa kauniimmaksi kuinka hän on juuri tällaisesta maailmasta haaveillut. Mitä ikinä tuo tarkottikaan <3

Loppuun vielä muutama kuva mun kasvimaan ylpeyksistä. Ekaa kertaa kasvatin maissia ihan alusta asti itse ja tuli jopa satoakin :)

Kuorten alta paljastui mukava ylläri!

Se suurin ja mahtavin!

Kaikille ei kesän pituus riittänyt. Yritys oli kova!

Kolme korjuukypsää tähkää sieltä tuli ja ne on nyt keitetty ja pakastettu. Sunnuntaina olisi tarkoitus nostaa perunat ja ruuaksi on grilliruokaa. Meinasin, että samalla maistellaan nuo maissit - grillin kautta tietysti!

Sokerirasitustestistä

Sokerirasitustesti. Sana, joka aiheuttaa monissa vilunväreitä, kauhutunteita ja yökötystä. Siitä myös muistetaan kertoa kaikki kauhutarinat ja varsinkin niille, jotka ekaa mukulaa odottavat. Tää menee minusta vähän samaan kategoriaan synnytystarinoiden kanssa. Tapahtuman jo kokeneiden kavereiden kanssa voi keskustella niistä kaikista likaisista yksityiskohdista, mutta vielä asiasta tietämättömille voi kertoa kaunisteltua totuutta. Tai jättää ainakin ne pahimmat pelkotilat jakamatta. Sokerirasitustesti tehdään tällä hetkellä automaattisesti jokaiselle yli 25-vuotiaalle tai jos bmi on yli 25 tai jos on sukurasite olemassa tai raskausdiabetes todettu edellisessä raskaudessa. Joissain tilanteissa testi tehdään kahdesti raskauden aikana. Olikohan vielä jotain kriteerejä...

Itse en allekirjoita testin kauheutta. Joo, onhan se ikävää olla syömättä illasta aamuun ja "aamupalaksi" vetää sokerilientä, mutta ei nyt ihan kamalaa kuitenkaan. Tässä raskaudessa vähän jänskätin tuota ekaa koetta, koska makea tökki siihen aikaan tosi pahasti. Ehkä olen onnekas, mutta minulle ei ole tullut vielä kertaakaan heikotusta tai etovaa fiilistä. Joudun käymään joka raskaudessa kahdesti sukurasitteen vuoksi. "Joudun" siksi, että vielä ei ole kertaakaan ollut raja-arvot edes lähellä. Toki voisin ajatella myös, että "pääsen" käymään testissä tarkastamassa, että kaikki on sokereiden kohdalta kunnossa. Kuitenkin sokeriarvojen heittämisestä voi olla monenlaista haittaa sikiölle ja äidille.

Jos jollekin sokerirasitustesti on tuntematon asia, niin valoitan hieman. Sokerirasitustesti tehdään yleensä aamuisin, jolloin äidin ei tarvitse olla pitkään aamulla syömättä. Paastoaika on 10-12h. Itse olen pyrkinyt saamaan aamun ensimmäisen ajan, jotta saan aamupalan mahdollisimman pian. Testi aloitetaan verikokeella, jolla selvitetään sokerin osalta paastoarvo. Tämän jälkeen juodaan muistaakseni 2dl sokeriliuosta. Ensimmäisessä raskaudessa ekassa testissä liuos maistui colalle. Toka testi ja toisen raskauden molemmat testit juomana oli pelkkää glukoosivettä eli vettä, johon oli liuotettu sokeria sen verran, että sokeripitoisuus oli sopiva. Tässä kolmannessa raskaudessa ensimmäinen testiliuos oli vadelman makuista - kuin ekstrasokeroitu trippi. Minulla on ollut tapana juoda liuos mahdollisimman nopeasti, mieluusti kerralla sen enempää makustelematta. Juomisen jälkeen mennään odotustilaan ja tunnin päästä otetaan uudestaan verikoe. Tämän jälkeen takaisin odottelemaan tunniksi, jonka jälkeen kolmas verikoe. Sitten pääsee kotiin ja syömään. Vettä ei saa juoda testin aikana eikä tietenkään syödä. Tämä siksi, ettei mahassa oleva sokerineste laimene ja näin ollen tulokset eivät ole todenmukaiset.

Tämän raskauden toinen sokerirasitustesti pitäisi käydä tekemässä muutaman viikon päästä 16.10. Saas nähdä meneekö yhtä kivuttomasti kuin edelliset vai "pääsenkö" kokemaan toisen ääripään.

Kelaan hakemukset - Check!

Tulipa nyt vihdoin ja viimein täyteltyä Kelan sivuilla ne hakemukset äitiysrahasta, vanhempainvapaasta ja lapsilisästä. Niin ja toki hain äitiysavustuksenkin. Kuten edellisessä raskaudessa, myös tässä otin avustuksen rahana. Esikoisesta otin (tietysti) äitiyspakkauksen ja vaikka tulikin niitä kaikkia ainakin kerran käytettyä, koin nyt seuraavilla kerroilla mielekkäämmäksi ostella sillä 140 eurolla kirppareilta ja aleista itseä miellyttäviä vaatteita. Esikoisen pakkauksesta on edelleen tallessa vesilämpömittari, harja, sänkyyn täkki ja muovifrotee palanen, toppavaatteet ja harmaa villapuku. Niitä voi käyttää tällä kolmannellakin.

Kuva: Kela.fi

Ainoa, jonka olen sieltä Liun syntymävuoden pakkauksesta halunnut Liulle on se makuupussi. Se oli aivan ihana siilipussi. Samoin Eepun pussin säästin Eepun vauvalaatikkoon. Samalla tyylillä ajattelin haluavani tulokkaalle hänen pakkauksensa pussin, mutta jotenkin mua tökkää koko apinapussi. Ennen olen Aappa-kuosista tykännyt, mutta en nyt tiedä mikä siinä tökkää. Ehkä mä kuitenkin tilailen sen jostain Finlaysonilta tai sitten olen tämän vauvelin kohdalla erilainen ja ostan sen muumimakuupussin.

Kuva: Finlayson.fi

Leppoisaa lauantaita

Ei käy kieltäminen, olemme molemmat Miekkosen kanssa hyvin aamu-unisia. Tyttäremme herättävät meidät aamuisin. Aiemmin puoli kahdeksalta. Nykyään lähempänä seitsemää. Omaa vikaamme on, että ollaan väsyneitä. Kuka käskee mennä myöhään nukkumaan. Viikonloppuisin meillä on tapana jakaa nukkumisaamut, ellei ole jotain erityisiä menoja. Tänään oli minun vuoroni nukkua. Huomenna Miekkonen saa ottaa unta ysiin.

Viikonloppuaamujen avustajat

 Herättyäni vähän puoli ysin jälkeen, sain rauhassa syödä aamiaisen, jonka jälkeen siivoilin lasten kanssa lelut heidän huoneensa lattialta ja lähdimme ulos. Pihalla oli ihana auringon paiste ja kävelimme metsään ihmettelemään.

Hämähämähäkki on kutonut yön aikana paljon verkkoja.

Maalla on puhdasta :) Naavaa on puissa paljon!

Mustikoita oli metsässä vielä runsaasti ja ne oli i-s-o-j-a! Tytöt intoutuivat niitä maistelemaan ja suureksi yllätyksekseni jopa Liu keräsi niitä suuhunsa. Aiemmin hän on vain sylkenyt ne kokonaisina maahan. Ei se koko marja tosin tälläkään kertaa maistunut - kuori piti sylkeä maahan.

Minusta oli ihana katsella tyttöjen toimimista metsässä. Eepu tarjosi Liulle marjoja ja opasti ettei sieniin saa koskea. Aika liikuttavaa :´)

Kotipihaan tultua Eepu meni vielä lehtikasaan möyrimään. Se onkin ollut lasten suurinta huvia nyt, kun lehtiä on alettu hiljalleen pihalta kasaamaan. Kasattavaa kyllä vielä riittää, sillä pihaamme ympäröivät koivut ja pihassa on suuri vaahtera, joka on vielä aivan vihreänä. Eipä tule vapaa-ajan vietto-ongelmia lähitulevaisuudessa;)

Loppulauantai sujunee kotitöiden merkeissä. Pesukone tuolla jo kovasti pyörii ja pannukakku odottelee uuniin pääsyä. Puolukatkin voisi hillota. Perunakellari pitäisi myös tyhjentää, mutta siihen tarvinen miehistä apuvoimaa. Odotan innolla iltaa, silloin pääsen ystävän kanssa lenkille!! Vielä jaksaa. Mielenkiinnolla (huomaa ironia) odotan viimeistä kolmannesta, kun silloin noissa edellisissä raskauksissa alkoi kaikenmaailman krempat ja vaivat. Mutta siihen saakka iloisella meiningillä liikettä kinttuihin!! Jospa nyt säästyisi niiltä krempoilta. Tiedäpä sitä.

Ihanaa lauantaita kaikille!!

Alkuraskaus

Alkuraskaudesta en vielä mitään blogiin kirjoitellut, joten otetaan "vahinko" nyt takaisin ja muistellaan viime kesää ja ekaa kolmannesta.

Maitoa, vaikkei imetä
Kun annettiin muksulle lupa tulla, osasin alkaa kuulostelemaan mahdollisia oireita jo ennen testin tekemistä. Olin lopettanut Liun imetyksen huhtikuussa ja siinä oli ollut jo hetki, ettei maitoa valunut tai muuta. Yhtäkkiä havahduin päivällä siihen, että maitoa tihkuu. Pidin sitä erikoisena, mutta en kiinnittänyt enempää huomiota. Kunnes se jatkui ja voimistui päivä päivältä. Googlasin. Tietysti. Ja tadaa... rakas google kertoi sen olevan yksi raskausoire. Ei ollut vaan aiemmissa raskauksissa moista ollut. Olin odotellut metallinmakua suussa, rintojen kasvua ja kaameaa väsymystä.

zZzzzZZZzzzzZZZZZzzzZZZZZZ!!!!

Metallinmakua ei tullut eikä rinnat kasvaneet, mutta se kaamea väsymys kylläkin tuli. Olisiko ollut jossain kuudennen viikon jälkeen, kun otin torkkuja Liun nukkuessa päikkäreitä ja Eepulle pistin Titi-nallen (tmv) pyörimään. Tätä jatkui muutamia viikkoja. Ei päivittäin, mutta usein. Tunsin itseni huonoksi äidiksi, kun a) laitan esikon katsomaan päivittäin piirrettyjä, että saan torkahtaa ja b) en jaksanut leikkiä, kun silmä alkoi luppaamaan hyvin herkästi. (Ja ennen kuin kukaan kukkahattutäti alkaa saarnata nukkumisesta lapsen ollessa hereillä, niin kerron torkkuessani nukkuvan "koiranunta" eli havahdun ihan pieneenkin lapsen ääneen, ovet on lukossa ja talo lapsiturvallinen. Plus tyttäreni on sen verran rauhallinen, että tiedän hänen katsovan ohjelman rauhassa ja kertovan, jos ei jaksa katsoa/ ohjelma loppuu. Tosin viimeistään loppumusiikkiin havahdun anyway.)

24/7 krapulafiilistä
Väsymyksen lisäksi ilokseni tuli edellisistäkin raskauksista tuttu etova olo, jonka ällöttävyyden olin jo ehtinyt iloisesti unohtaa. Minua ei oksettanut, mutta oli sellainen 24/7 krapulafiilis, joka kesti kuukauden, vähän reilun... Piti muistaa syödä säännöllisesti ja varsinkin huolehtia juomisesta. Sitten pysyi olot aisoissa. Välillä myös huimasi ja huimailee edelleen, vaikka paineet ovat kohdillaan. Kahvi ei maistunut viikon 7 jälkeen.

Siinä 13 viikolla olot parani ja fiilis oli suht normaali. Kahvi ei maistunut edelleenkään eikä mikään makea. Teki mieli vain suolaista. Edellisissä raskauksissa mieli teki jädeä ja nyt kinkkuleipää. Myöskään kahvilassa en tilannut minulle tyypillistä kakkupalaa tai pullaa vaan epätyypillistä suolaista piirakkaa tai vastaavaa. Kahvin tilalla join yleensä tuoremehua.

Toisen kolmanneksen alkaessa olo oli mitä mahtavin ja olen todella "elämäni kunnossa" ;) (mitä nyt välillä tunnen itseni kömpelöksi, kun ei pystykään niin näppärästi kallistumaan eteen ;))

Äidin koulupäivä

Tänään oli syksyn ensimmäinen koulupäivä. Minulla. Se on sitä mun omaa aikaa, kun saa olla vain aikuisessa seurassa ja vastata vain itsestään. (Ja heh, varoitus, aika maratonpostaus alkaa tästä)

Päivän kurssi oli "johtaminen ja asiantuntijatyö" ja aiheena erilaiset personaallisuudet työyhteisössä ja transformationaalinen johtaminen. Oli todella mielenkiintoista tutustua erilaisiin persoonallisuustyyppeihin ja siihen miten ne eroavat toisistaan. Opettaja oli lähettänyt semmoisen kyselyn kaikille, jonka perusteella jokaisesta oli muodostettu oma persoonallisuuskuvaus. Mua harmitti, kun mä olin missannut koko kyselyn. Tai noh, sarjassamme ehkä kootut selitykset, mutta nyt ennen koulun alkua mulla on ollut tapana käydä koulun sähköpostissa kerta viikkoon. Opettaja oli lähettänyt kyselyn tiistaina sen jälkeen kun olin jo käynyt sähköpostit katsomassa. Seuraavan kerran menin katsomaan seuraavan viikon keskiviikkona, jolloin oli jo liian myöhäistä osallistua. Luennoilla käytiin erilaiset preferenssiparit läpi ja sen perusteella me "mattimyöhäset" voitiin ympäripyöreesti miettiä, että millaiset ominaisuudet kuvaisi meitä. Kyllä mä jonkunlaisen kuvauksen itsestäni sain aikaiseksi, mutta olisi ollut niin kiva saada se virallinen opettajan kautta tullut. Kysely oli kuitenkin 14 sivuinen, joten siinä oli käsitelty eri persoonallisuusalueita monin kysymyksin ja näin ollen tulos olisi ollut syväluotaavampi kuin minun tekemässäni mutu-tuntuma-arviossa. Kyseessä oli Myers-Briggs tyyppi indikaattori (MBTI) ja preferenssiparit (joista valittiin toinen itselle ominaisempi) olivat ekstravertti-introvertti, tosiasiallinen-intuitiivinen, ajatteleva-tunteva ja järjestelmällinen-spontaani.

Itse analysoin itseni introvertiksi, joka on intuitiivinen, tunteva ja järjestelmällinen. Tosin pohdin pitkään, olenko tunteva vai ajatteleva. Sitten meille kerrottiin, että stressitilanteissa usein korostuu se päinvastainen persoona ja näin ollen rajasin itseni enemmän tuntevaksi. Siitäkin huolimatta, että töissä sain kuulla olevani liian suorapuheinen ja töksäyttelevä. Usein olen miettinyt miten toimin, jos perheenjäsenistä jollekin käy jotain, että pitäisi ensiapua antaa. Olen kuvitellut, että en osaisi toimia rationaalisesti. Kuitenkin pari kertaa lapset ovat kaatuneet niin, että hampaat ovat nirhasseet huulta ja verta tuli runsaasti - toimin todella johdonmukaisesti ja "kylmästi". Samoin kun Miekkonen tuli kerran remonttipuuhista kiroten osin kalpeana, että nyt meni sormi sirkkelissä. Silloinkin kylmänviileästi aloin toimia ja kaikki oli järjestelmällistä. Näin ollen tuntevan minäni vastakohta ajatteleva tuli esiin.  Ehkä siis töissäkin töksäyttely ja suoruus liittyy jonkunlaiseen stressiin. Tiedä sitä. Se on kuitenkin piirre, jota töissä ollessani pyrin häivyttämään. Opettaja muuten alleviivasi, että se "ajatteleva" ei tässä kohtaa tarkoita sitä, etteikö tunteva osaisi töissä olla ajatteleva tai että tunteva olisi jotenkin "ajattelematon";)

Miekkonen olisi varmaan eri mieltä tuosta järjestelmällisestä, kun meillä kotona on aina välillä sellainen (hallittu) kaaos. Mutta tosiasiassa nautin siististä kodista, suunnitelmallisuudesta, haluan kontrolloida elämääni ja teen mielelläni pitkän tähtäimen suunnitelmia maalaten kuvia tulevaisuudesta. Olen esimerkiksi joku aika sitten tehnyt suunnitelman siitä miten opiskeluni, työelämään paluuni, talon rakentaminen ja lapsiluvun lisääntyminen ajoittuvat neljän vuoden aikajanalle. Toki tuo lapsiluvun lisääntyminen on sellainen, johon ei itse aina pysty vaikuttamaan. Muiden toteutumista pystyy paremmin valvomaan. Introverttinä nautin yksinolemista, ärsyynnyn keskeytyksistä ja olen usein alkuun hiljainen, muita kohtaan varautunut, syrjäänvetäytyvä ja etäinen. Joku voi luulla koppavaksi, kun satun vielä omaamaan "bitchy resting face"n eli vapaasti suomennettuna tylyn perusilmeen. Arvoin myös olenko intuitiivinen vai tosiasiallinen, sillä pidän kyllä faktojen esittämisestä, mutta ideoiminen on superhauskaa. On hyvä, että faktat (esim. budjetti) antaa raamit ideoinnille, mutta muuten nautin siitä, että saa antaa ideoiden tulvia. Olen myös tulevaisuuteen suuntautunut suunnitelmineni, joten senkin puoleen olen intuitiivinen. Tosiasiallinen keskittyisi nykyhetkeen.

Johtamisen lisäksi tein tänään venäjän tehtäviä. Vitsit, että nuo kaunokirjaimet tuottaa tuskaa. Samoin lausuminen osaa olla hankalaa, mutta nautin toisaalta uuden kielen oppimisesta. Kävin aikanaan AMK:ssa venäjän alkeet, mutta ei sieltä jäänyt kohteliaisuuksia enempää päähän. Ehkä näin aikuisopiskelijana on erilainen motivaatio uuden oppimiseen.

Marttailua

Tässä eräänä päivänä tuli leikittyä marttaa ihan huolella. Olin ostanut maanantain viikko-ostosten mukana kokonaisen lohen ja mulla oli todella kunnianhimoinen suunnitelma tehdä kaksi filettä ja perskeet käyttää kalakeiton liemeen. Toinen file oli tarkoitus pakastaa ja toinen käyttää siihen keittoon.

Sain mä joo fileoitua. Tosin mun ensimmäinen file oli tosi reikänen ja pyrstöosa jäi kokonaan fileeseen saamatta. Tämä toinen kuvaan päässyt oli jo vähän säädyllisempi, mutta ihan järkky kyllä kun läheltä katsoi. Esimerkiksi selkäevät oli kiinni vielä siinä vaiheessa, kun periaatteessa olisi pitänyt olla fileointi tehty. Myös tuota alaosaa sai fiksata ja mm. ne ala ruodot jouduin ottamaan erikseen pois. Otinkin tavoitteeksi, että jos osaisi fileioida kalan ennen kuin täyttää 40v. Siihen on piirun yli 10v aikaa. Mutta jos sen verran tästä surullisen kuuluisasta kalastani vielä jatkan, niin sain mä sen liemen keitettyä ja sopan tehtyä. Oli oikein maistuvaa!

Ja ettei marttailu jäänyt vain ruuanlaittoasteelle, lähdin sopan valmistuttua metsään. Tosiaan yksi maaseudulla asumisen ehdottomista plussapuolista on metsän läheisyys. Puolukoita lähdin kovasti hakemaan ja kanttarellit ois olleet kiva ylläri.

Puolukoita oli tosi paljon, tosin mun keruutahti oli ihan sika hidas. Taisin olla metsässä noin pari tuntia ja sainko mä sangon pohjalle about 3,5 litraa marjaa. Joku ilta pitäisi mennä uudemman kerran.

Innostuin nappailemaan kuvia noista puolukoista. Ne on jotenkin ihanan syksyisiä ja ehkä jopa jouluasetelmat tulivat mieleeni, kun osa puolukoista oli siellä jäkälöiden seassa.

Mun marjastuskaveri. Kaapo tosin meinasi alkuun syödä niitä marjoja just siitä kohdasta, jossa olin keräämässä. Hassu dogi, kun marjat maistuu :) Menen aina metsään koiran kanssa, kun tuolla on ajoittain nähty karhu, johon en haluaisi törmätä ;)

Iltakävelyä maaseudun rauhassa

Nyt on ollut niin kauniita iltoja, että sitä on ihan mielellään lähtenyt kävelylle. Tänään tosin kävin jo päivällä Eepun kerhon aikaan Liun kanssa kävelemässä lentokentän ympäri, joten tältä illalta iltakävely käsitti vain kävelyn postilaatikolle ja takaisin hiekkalaatikolle. Olin ihan naatti koko loppupäivän tuon reilu 7km käpöttelyn jälkeen. Ai mikä huono kunto ;)

Toissa iltana kuitenkin käytiin ihastelemassa syksyistä iltaa ihan pidemmän kaavan mukaan. Otin urakaksi kärrytellä tuonne ison tien laitaan noiden tuplavaunujen kanssa. Eikä se ois niin paha rasti, mutta tuossa puolessa välissä on jumalattoman jyrkkä ylämäki. Tulipahan kuntoiltua, edestakaisin tuo matka on reilu 4km.

Auringon paistaessa pihlajaan nuo värit olivat uskomattomat. Tämä kuva ei nyt ihan tee oikeutta syksyn väriloistolle. Kyllä silmä lepäsi!

En näköjään osannut päättää missä reunassa kuljen... Tai sitten lapset tykkäsivät, että täristin tossa keskellä noissa kuopissa...

Tämän iltalenkin vastaantulija olikin hieman vieraampi tuttavuus. Ei ollut aiemmin tullut vaskitsaa vastaan. En tosin heti tiennyt mikä luikertaja oli kyseessä, joten kovin lähelle en mennyt kuvaamaan. Onneksi ystäväni Google kertoi vastauksen visaiseen pulmaani.

"Ja meillä kaikilla oli niin muukaavaa"

 Välillä sitä ei aina ajattele ihan loppuun asti. Itse sain tästä huomautuksen, kun jätin talouspaperirullan takapenkille lasten istuinten väliin. Auto näytti hirveän houkuttelevalta sen jälkeen, kun lapset olivat "vähän pitäneet hauskaa".

Olipa hyvä syy ruveta hommaan, jota oli tullut pitkitettyä turhankin pitkään. Miekkosen mielestä varmaan pitäisi pistää rasti seinään. Se kysyikin multa, että mitä pahaa oon tehnyt, kun autoa rupesin oma-alotteisesti siivoamaan ;)

Tämmönen oli sit lopputulos. On se siisti. Ainakin tovin. Toivottavasti :)

Sillä aikaa kun mä siivosin autoa, lapset tuunasivat mun kukkaruukkua. Saattoi sinne ehkä yks kukka jäädä... tai puolikas. Argh!

 Lopuksi piti testailla, että miten takapenkille mahtuisi kolme lastenistuinta. Tai noh, noista kaksi on normaalilevystä ja yksi kaukalo. Mahtui ne, mutta ihan älyttömän ahdasta!

Einesten esiinmarssi

Mä olen ollut henkeen ja vereen semmonen itse alusta asti ruokaa laittava. Eineksiä superharvoin ja tällöinkin pääasiassa vain maksalaatikkoa tai verilettuja, joita itse en ole opetellut valmistamaan. Nyt kuitenkin meillä oli tuossa viikon mittainen tilanne, että keittiö ei ollut käytössä. Jääkaappi ja mikro. Niillä oli pärjättävä. Trangiaa en sentään hakenut varastosta, vaikka sillä olisi saanut loihdittua vaikka jauhelihakeittoa ;)

Joudun sanomaan, että olin alkuun todella hukassa. Mentiin einesruokaosastolle ja siinä sitten ihmettelin hetken jos toisenkin. Onneksi muistin erään ystäväni suosituksen Kokkikartanon ruuista. Tämä ei ole missään mielessä maksettu postaus eli ihan omasta halusta mainitsen nimiä... Tosin olisi mun puolesta voinut olla. Ei tullut kauhean halvaksi tuo einesviikko verrattuna itsetehdyn ruuan viikkoihin;) (vaikka löytyikin aleprosenttitavaraa silloin tällöin :P )

Tuli testattua varmaan lähes kaikkia niistä laatikkomuotoisista ruuista sekä kinkkupastaa. Olin oikeasti tosi positiivisesti yllättynyt. Ne maistuivat hyviltä, eikä teollisilta. Mun mielikuvat einesruuista on pitkälti opiskelija-ajalta, kun välillä tuli napattua joku roiskeläppäpitsa tai hampurilainen. Ne ei mitenkään erityisesti säväyttäneet - ainakaan positiivisesti. Mutta siis! Voin oikein lämpimästi suositella noita Kokkikartanon ruokia helpottamaan kiireistä arkea. Niissä ei ollut mitenkään hirveän vaikealukuinen sisältöluettelo, joten ihan kauheita lisäainepommeja nuo tuskin on. Ja koska mun aiemmat eineskokemukset on muiden valmistajien ruuista, mulla oli niitä kohtaan kamalat ennakkoluulot ja en ostanut koko viikkona muuta kuin tuota em. merkkiä.

Meillä on yleensä käytössä tiskikone, joten oli aikamoinen juttu taas "päästä" tiskaamaan käsin. Melkein sen minkä einesten käytössä säästää ruuanlaittoajassa, saa käyttää ruokailun jälkeen tiskipuuhissa.

Taapero tutittomaksi

Mulla oli loistava suunnitelma. Mä olin varma, että sillä tavalla mä saan mun Liu-taaperon vieroitettua tutista. Sit tuli Miekkonen ja "pilas" mun hyvän plänin.

Mitä tapahtui.

No ensin se mun pläni. Olin jo hyvää aikaa sitten aloittanut projektin antamalla tutin vain nukkumaan mennessä eli päikkäreille ja yöksi. Muun ajan tutti oli jemmassa. Sitten tuli adenovirus ja korvatulehdus pilaten tän. Lapsi oli ärtynyt ja kipeä. Tutti lohdutti. Hän sai tutin myös hereillä ollessaan. Tarkoitus oli sairastelun jälkeen palata takaisin tuohon "vain nukkuessa" -tapaan ja siitä sitten ensin jättää tutti pois päikkäreiltä ja kun tämä sujuisi - myös yöunilta.

Mutta.

Liu oli juuri saanut korvatulehdukseen antibiootit ja olisiko ollut toka vai kolmas ilta kuurin alkamisesta. Miekkonen vei mukulan unille. Hän oli kyllä tietoinen mun superhyperloistavasta suunnitelmasta, mutta silti... siis SILTI laittoi muksun nukkumaan tutitta. Ja hemmetti soikoon onnistui siinä. Mullehan tämä selvisi vasta siinä vaiheessa, kun oltiin nukkumaan menossa ja Miekkonen tiputti likan tutin laatikkoon todeten, että tän paikka on tästä lähin täällä. Lisäsi vielä, että jos tyttö herää yöllä, hän käy tyynnyttelemässä. Mä en muista, mutta mä saatoin ehkä vähän jupista jotain siitä mun suunnitelmasta.

Shokista selvittyäni ymmärsin tietysti, että tämähän meni paremmin kuin hyvin. Toki odotin kauhulla kolmatta yötä, kun olin kuullut sen olevan aina pahin - oli kyse mistä vain uneen liittyvästä muutoksesta (uusi sänky, unikoulu, tutti, you name it..). Mä en oikein aluksi onnistunut siinä, että tyttö olisi jäänyt rauhallisesti nukkumaan. Miekkonen onnistui ja se taisi lopulta nukuttaa tokanakin iltana. Mulle jäi jostain syystä just tuo kolmas ilta. Muistaakseni siinä meni pitkään, että sain rauhottumaan, mutta lopulta Liu rauhottui syliin ja kävi sitten pötkölleen ihan nätisti. Olin toki yrittänyt ennen sylittämistä nukuttaa hänet sänkyynsä kuten tutin kanssa (eli siis hyvien öiden jälkeen tyttö jää sänkyyn köllöttämään ja odottamaan unen tuloa). Meni about viikko, niin alkoi illat sujua. Ajoittain iltoja rikkoo nyt tällä hetkellä hampaiden tulo, mutta kun ei niin nukahtaminen menee kivasti :)

En tiedä missä pisteessä mun suunnitelman toteuttaminen olisi tällä hetkellä... varmaan tutti ois edelleen päikkäreillä ja öisin ;) Täytyy sanoa, että välillä on ihan jees, että noi isimiehet ei tee niinku me äidit ollaan ajateltu!!

Virallisesti raskaana

Tällä viikolla oli neuvola Eepun kerhon aikaan, joten Liu oli mun mukana. Ei ollut mun normineuvolatäti, mutta osas tämäkin asiansa. Paino oli noussut mukavaa 500g viikkotahtia. Kuulemma ihan hyvä meininki eikä haittaa, vaikka jatkuisi samana loppuun asti. Noh, we'll see. Edellisissä raskauksissa on kuitenkin päässyt aina sinne parinkymmenen raskauskilon kieppeille - ekassa vähän yli, tokassa aavistus alle. Tää nykymeno jos jatkuisi, päästäisi sinne about 16kg maille. Mä en siis todellakaan syö kahden edestä vaan ihan normaalia kotiruokaa kohtuullisesti. Herkuttelen maltillisesti. Ainakin yritän ;) Oon onneksi oppinut, että ilmeisesti hormonit tekee nuo kilot, koska ne sitten karisee imettäessä. Olen tehnyt johtopäätelmät, että jos ei saisi noita kiloja, mä olisin luuranko, kun imetys loppuu vauvan ollessa vuoden. Hemoglobiini katsottiin ja se oli 127, joka on kuulemma "tosi hyvä" tässä vaiheessa raskautta (tolloin oli 22+0). Mun hb on yleensä 130-150, joten onhan tuo vähän normaalista tippunut. Mutta ei tartte syödä rautaa, ellen tahdo.

Sykkeitä kuunneltiin ja ne oli 150 pinnassa. Liu yritti kiivetä mun luo, kun makoilin siinä laverilla. Se pääsi sitten mun viereen ihmettelemään (tökkimään mun napaa), kun täti kuunteli vauvaa. Sain myös Kelaa varten raskaustodistuksen. Nyt pitäisi varmaan töihin ilmoitella, että kolmatta pukkaa :)

Raskausoireita ei tällä hetkellä ole mitenkään erityisesti. Närästää, jos juo kahvia tai syö tulista. Mutta ei meinaa muistaa olevansa paksuna - kunnes yrittää ottaa pöydän alta jotain tai mahatyyppi aloittaa futailun. Maha on nyt tullut jotenkin enemmän esiin. Miekkonenkin totesi tässä menneinä päivinä, että näytän kyllä todella raskaanaolevalta xD Samoin vanha työkaveri näki mut viikon välein, niin viimeisimmällä kerralla totesi mahan olevan huomattavasti selkeempi kuin aikaisemmin. Vielä kuitenkin äippähousujen mahaosa lököttää eli vielä on reilusti matkaa siihen kunnon mahaan. Esikoisen äippäkortista katselin, että silloin viimisillään mun vyötärönympärys oli 109cm... melko muhkee ;)

Tätä viikkoa ja vähän viime viikkoakin

Viime viikonloppuna olin ihan yksin liikenteessä perjantai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Oli aika hauskaa vaihtelua vastata vain itsestään. Ensin perjantaina ajelin ystäväni luo. Ei vitsit, miten hauska oli ihan rauhassa jutskailla, saunoa ja herkutella. Kaveri oli tehnyt ihan törkeen hyvää kinkkupiirakkaa ja tomaatti-mozzarellasalaattia. Sitten seuraavana päivänä ajelin äitin luokse ja illalla menin treffaamaan vanhan asuinpaikkakunnan 84-syntyneitä ja siellä nuoruutensa viettäneitä tyyppejä. Oli mahtavaa nähdä pitkästä aikaa ja kuulla mihin elämä oli ketäkin vienyt. Osalla oli suurikin perhe ja osa vietti vielä rentoa ja "vapaata" sinkku/dinkku elämää.

Tällä viikolla oli perusarkea kerhon merkeissä. Tai noh, vähän toi lisämaustetta joku ihmeen yskäköhäröhä, joka iski koko perheeseen. Vähiten kerhoilevaan esikoiseen, joten hän pääsi kavereiden kanssa leikkimään. Me käytiin Liun kanssa kirppiksiä kiertämässä ja kerrankin kävi tuuri. Löysin Ticket to Heavenin välikausitakin Eepulle 13,50€ hintaan!! Lisäksi mukaan tarttui Eepulle toppahousut, 5 paitaa ja itselleni huppari ja paita. Eepu on ihan yhtäkkiä hujahtanut pituutta. Housuja tuli ostettua viime Espoon reissulla, mutta sitten paitoja löytyikin mukavasti tuolta kirpuilta. Vähän tylsä tämä postaus nyt, kun ei ole kuvia noista löydöistä, mutta pitää yrittää muistaa napata ja tehdä joku erillinen vaatepostaus vielä,

Matkailua Espooseen

Starttasimme auton liian myöhään keskiviikkoiltana kohti Espoota. Miekkosella oli siellä seuraavana päivänä koulutus, joten muu porukka lähdettiin mukaan ajatuksena nähdä muutakin kuin kotinurkkia. Meidän lähtö venähti, kun piti valmistella kotona alkava remontti ennen starttia. Piti lähteä neljältä, lopulta lähdimme puoli seiskan aikaan... eli siis puoli tuntia ennen iltapuuroa ym. iltatoimia... 

Matka meni onneksi ihan jees, pysähdyttiin terveelliselle ja täysipainoiselle iltapalalle huoltsikalle. Ei kyllä Scanburgerin eväät vakuuttaneet. Älyttömän kalliit ja mitättömän makuiset. Tuo oli kyllä oikeastaan vasta iltaruoka, mutta iltapala-aikaan... Vähän ennen ysiä jatkettiin siitä matkaa ja sitten kympin tietämillä tsekattiin itsemme hotelliin. Eepu ja Liu nukkuivat molemmat iltapalan jälkeen, parkkeerattua Liu heräsi, mutta Eepu nostettiin rattaisiin ja kaikkien yllätykseksi saatiin myös sänkyyn nukkuvana. Yleensä hän herää todella helposti pieneenkin siirtelyyn, usein heräämiseen riittää pelkkä autonpysäytys. Liu laitettiin myös samoin tein unille, joskin hänellä meni tovi ennen kuin sai unen päästä kiinni.

Aamupalalle suuntasimme tyttöporukalla, sillä Miekkonen oli ehtinyt jo aamiksen haukata meidän pukeutuessa. Ehkä osansa oli myös sillä, että hänellä oli aikataulu sille päivälle. Alkuun mietin, että mitenköhän sujuu, kun mun pitäisi hakea kaikille ruokaa ja Liulla on tapana nousta syöttiksessä seisomaan, jos tulee tylsää. Mä olin todella positiivisesti yllättynyt. Saatiin onneksi pöytä ihan ruokien vierestä, joten en joutunut kauas pöydästä ruuanhakureissulla. Tytöt söi reippaasti ja itsekin ehdin nauttimaan runsaista tarjoiluista. Paikalta löytyis myös leikkipaikka, jonne tytöt menivät kun olivat valmiita vähän ennen minua. 

Aamupalan jälkeen suuntasimme lapsien lempparipaikkaan - Hoploppiin. Päästiin matkailemaan sinne bussilla, joka oli varsinkin Eepulle kiva kokemus. Liu tykkäsi myös isosta autosta. Leikkimässä oltiin reilu tunti ja sitten taas ravitsevaa lounasta Hesburgerin tyyliin. Mua ärsytti, kun tuolla ei ollut muuta ruokapaikkaa kuin tuo Hese. Itse päädyin wrap-ateriaan (ajatuksena, että Liu voi ottaa niitä raneja myös, jos purkkiruoka ei kelpaakaan) ja Eepulle nugettiateria maidolla. Koska Eepu ei välitä majoneeseista, saatoin itselleni ottaa nugettien paprikamajon ja ehkä vahingossa söin myös ne mun ranut. No sai Liu muutaman :D Se siitä terveellisemmästä ateriasta :D

Tuolta lähtiessä olin kovasti menossa Isoon Omenaan, vaikka mielessäni olin koko ajan menossa Selloon. Oliko siis ihme, että etsiessäni oikeaa bussireittiä reittihausta, olin repiä pelivehkeeni, kun reitti vei jonnekin Länsiväylän viereen, vaikka oikea paikka olisi ollut Kehä I varrella xD Laitoin sitten hakuun Leppävaaran ja päästiin oikeaan paikkaan. Tuo kauppakeskuskämmini selvisi vasta, kun bussissa eräälle toiselle äidille ihmettelin reittioppaan outoutta (jep, mä juttelin jollekin vieraalle siellä bussissa). Tulipa naurettua itselle :D 

Saatiin Eepulle ostettua uusia housuja, kun vanhat olivat jääneet pieniksi. Mulle meinasi kriisiä pukata, kun mun kolme veelle piti ostella jo 110 koon vaatetta!!  Välikausirukkaset löytyi myös molemmille likoille ja olivat jopa puoleen hintaan!! 

Piti sitä käydä tietysti vielä herkuttelemassa kahvilassa :)

Metsässä seikkailemassa

Uhmattiin sadetta ja lähdettiin käymään metsäseikkailulla. Ajatuksena oli keräillä kaikenlaista pientä, joista voisi sitten askarrella sisällä. 

Mun mielestä puolukat on tosi kauniita tuolla luonnossa. Tulee aina syksyisä fiilis. Ja korostan, että mä tykkään syksystä :)

Tämmönen sitten tuli asetelmasta, jonka Eepu väsäili Liun nukkuessa päikkäreitä. Aika hieno ettenkö sanois :)

Löysin kaupasta hienon taulun tekstineen. Melkei tippa tuli linssiin, kun välillä sitä kiroaa sitä sekamelskaa ja kotitöiden määrää, joka kotona on. En ostanut, sen verran tyyris oli. Ehkä teen itse, kuten yksi tuttu mulle ehdotti.

Käytiin lasten kanssa sataman valoissa ja yritin ottaa taiteellisen kuvan valaistusta puusta... Jätetään tulkinta katsojalle, mutta mä repesin ku tsekkasin kotona mitä tuli nappailtua.

Mustikkaa siellä mustikkaa täällä

Jostain mä luin, että olisi huono mustikkavuosi. Tai noh, olin mäkin kovasti sitä mieltä silloin helteiden aikaan, kun kävin ekat marjat poimimassa. Oli ruttusta kuivuuden takia ja ne aiempien vuosien hittipaikat oli tänä vuonna onnettomia. Mutta löytyi ne marjaisatkin paikat ja muutamien sateiden jälkeen ihan superisoja marjojakin.

Pakastimeen meni tänä vuonna arviolta varmaan pikkasta vajaa 20 litraa.

Hilloiksi vajaa 10 litraa.

Miekkonen osti mulle tommosen supermarjastusvehkeen. En ihan vakuuttunut sen mahtavuudesta. Jotenkin tuntui, että se repi varpuja. Vanha kunnon poimuri on ainakin vielä se kivempi minusta. Mutta meinasin antaa tuolle laitteelle vielä mahdollisuuden. Ehkä se tekniikka pitää vaan oppia...

Sukulaismies toi marjoja. Oli mukava juttu, kun itse en olisi varmaankaan enää ehtinyt. Taisi olla win-win -tilanne, kun toinen tykkää kerätä ja toiselle marjat kelpaa säilöttäväksi :)