lauantai 20. syyskuuta 2014

Alkuraskaus

Alkuraskaudesta en vielä mitään blogiin kirjoitellut, joten otetaan "vahinko" nyt takaisin ja muistellaan viime kesää ja ekaa kolmannesta.

Maitoa, vaikkei imetä
Kun annettiin muksulle lupa tulla, osasin alkaa kuulostelemaan mahdollisia oireita jo ennen testin tekemistä. Olin lopettanut Liun imetyksen huhtikuussa ja siinä oli ollut jo hetki, ettei maitoa valunut tai muuta. Yhtäkkiä havahduin päivällä siihen, että maitoa tihkuu. Pidin sitä erikoisena, mutta en kiinnittänyt enempää huomiota. Kunnes se jatkui ja voimistui päivä päivältä. Googlasin. Tietysti. Ja tadaa... rakas google kertoi sen olevan yksi raskausoire. Ei ollut vaan aiemmissa raskauksissa moista ollut. Olin odotellut metallinmakua suussa, rintojen kasvua ja kaameaa väsymystä.

zZzzzZZZzzzzZZZZZzzzZZZZZZ!!!!

Metallinmakua ei tullut eikä rinnat kasvaneet, mutta se kaamea väsymys kylläkin tuli. Olisiko ollut jossain kuudennen viikon jälkeen, kun otin torkkuja Liun nukkuessa päikkäreitä ja Eepulle pistin Titi-nallen (tmv) pyörimään. Tätä jatkui muutamia viikkoja. Ei päivittäin, mutta usein. Tunsin itseni huonoksi äidiksi, kun a) laitan esikon katsomaan päivittäin piirrettyjä, että saan torkahtaa ja b) en jaksanut leikkiä, kun silmä alkoi luppaamaan hyvin herkästi. (Ja ennen kuin kukaan kukkahattutäti alkaa saarnata nukkumisesta lapsen ollessa hereillä, niin kerron torkkuessani nukkuvan "koiranunta" eli havahdun ihan pieneenkin lapsen ääneen, ovet on lukossa ja talo lapsiturvallinen. Plus tyttäreni on sen verran rauhallinen, että tiedän hänen katsovan ohjelman rauhassa ja kertovan, jos ei jaksa katsoa/ ohjelma loppuu. Tosin viimeistään loppumusiikkiin havahdun anyway.)

24/7 krapulafiilistä
Väsymyksen lisäksi ilokseni tuli edellisistäkin raskauksista tuttu etova olo, jonka ällöttävyyden olin jo ehtinyt iloisesti unohtaa. Minua ei oksettanut, mutta oli sellainen 24/7 krapulafiilis, joka kesti kuukauden, vähän reilun... Piti muistaa syödä säännöllisesti ja varsinkin huolehtia juomisesta. Sitten pysyi olot aisoissa. Välillä myös huimasi ja huimailee edelleen, vaikka paineet ovat kohdillaan. Kahvi ei maistunut viikon 7 jälkeen.

Siinä 13 viikolla olot parani ja fiilis oli suht normaali. Kahvi ei maistunut edelleenkään eikä mikään makea. Teki mieli vain suolaista. Edellisissä raskauksissa mieli teki jädeä ja nyt kinkkuleipää. Myöskään kahvilassa en tilannut minulle tyypillistä kakkupalaa tai pullaa vaan epätyypillistä suolaista piirakkaa tai vastaavaa. Kahvin tilalla join yleensä tuoremehua.

Toisen kolmanneksen alkaessa olo oli mitä mahtavin ja olen todella "elämäni kunnossa" ;) (mitä nyt välillä tunnen itseni kömpelöksi, kun ei pystykään niin näppärästi kallistumaan eteen ;))


Ei kommentteja: