Sokerirasitustesti. Sana, joka aiheuttaa monissa vilunväreitä, kauhutunteita ja yökötystä. Siitä myös muistetaan kertoa kaikki kauhutarinat ja varsinkin niille, jotka ekaa mukulaa odottavat. Tää menee minusta vähän samaan kategoriaan synnytystarinoiden kanssa. Tapahtuman jo kokeneiden kavereiden kanssa voi keskustella niistä kaikista likaisista yksityiskohdista, mutta vielä asiasta tietämättömille voi kertoa kaunisteltua totuutta. Tai jättää ainakin ne pahimmat pelkotilat jakamatta. Sokerirasitustesti tehdään tällä hetkellä automaattisesti jokaiselle yli 25-vuotiaalle tai jos bmi on yli 25 tai jos on sukurasite olemassa tai raskausdiabetes todettu edellisessä raskaudessa. Joissain tilanteissa testi tehdään kahdesti raskauden aikana. Olikohan vielä jotain kriteerejä...
Itse en allekirjoita testin kauheutta. Joo, onhan se ikävää olla syömättä illasta aamuun ja "aamupalaksi" vetää sokerilientä, mutta ei nyt ihan kamalaa kuitenkaan. Tässä raskaudessa vähän jänskätin tuota ekaa koetta, koska makea tökki siihen aikaan tosi pahasti. Ehkä olen onnekas, mutta minulle ei ole tullut vielä kertaakaan heikotusta tai etovaa fiilistä. Joudun käymään joka raskaudessa kahdesti sukurasitteen vuoksi. "Joudun" siksi, että vielä ei ole kertaakaan ollut raja-arvot edes lähellä. Toki voisin ajatella myös, että "pääsen" käymään testissä tarkastamassa, että kaikki on sokereiden kohdalta kunnossa. Kuitenkin sokeriarvojen heittämisestä voi olla monenlaista haittaa sikiölle ja äidille.
Jos jollekin sokerirasitustesti on tuntematon asia, niin valoitan hieman. Sokerirasitustesti tehdään yleensä aamuisin, jolloin äidin ei tarvitse olla pitkään aamulla syömättä. Paastoaika on 10-12h. Itse olen pyrkinyt saamaan aamun ensimmäisen ajan, jotta saan aamupalan mahdollisimman pian. Testi aloitetaan verikokeella, jolla selvitetään sokerin osalta paastoarvo. Tämän jälkeen juodaan muistaakseni 2dl sokeriliuosta. Ensimmäisessä raskaudessa ekassa testissä liuos maistui colalle. Toka testi ja toisen raskauden molemmat testit juomana oli pelkkää glukoosivettä eli vettä, johon oli liuotettu sokeria sen verran, että sokeripitoisuus oli sopiva. Tässä kolmannessa raskaudessa ensimmäinen testiliuos oli vadelman makuista - kuin ekstrasokeroitu trippi. Minulla on ollut tapana juoda liuos mahdollisimman nopeasti, mieluusti kerralla sen enempää makustelematta. Juomisen jälkeen mennään odotustilaan ja tunnin päästä otetaan uudestaan verikoe. Tämän jälkeen takaisin odottelemaan tunniksi, jonka jälkeen kolmas verikoe. Sitten pääsee kotiin ja syömään. Vettä ei saa juoda testin aikana eikä tietenkään syödä. Tämä siksi, ettei mahassa oleva sokerineste laimene ja näin ollen tulokset eivät ole todenmukaiset.
Tämän raskauden toinen sokerirasitustesti pitäisi käydä tekemässä muutaman viikon päästä 16.10. Saas nähdä meneekö yhtä kivuttomasti kuin edelliset vai "pääsenkö" kokemaan toisen ääripään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti