sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Aih ja voih!

No olihan se arvattavissa, kun kerran erinäiset mitat viittaa isohkoon vauvaan, että Eepun odotuksesta tutut liitoskivutkin saapunevat suurella todennäköisyydellä "ilokseni". No saanen ilmoittaa, että nyt ne todella ovat täällä. Aiemmat mahdolliset ilmoitukseni eivät pitäneet paikkansa. Pieniä kolotuksia olivat korkeintaan. Hemmetti.

Tällä hetkellä kävellessä mun vasempaan lonkkaan sattuu joka askeleella TOLKUTTOMASTI. Sitten ajoittain vauva painaa jotain hermoa niin, että oikea reiteni puutuu tai särkee, vaihtelee. Vielä ei sentään ole tullut se tilanne, että ainoa hetki kun ei satu, on maatessani paikoillaan sohvalla. Eepua odottaessani jouduin jäämään sairauslomalle pari viikkoa ennen äippälomaa, kun liitoskivut oli niin pahat, etten kyennyt kivutta kulkemaan työmatkaani. Liuta odottaessa ei ollut mitään kipuja. Tai ehkä jotain, mutta en muista niitä. Eivät siis voineet olla kovin pahoja.

On tosi söpöä, kun vauva liikkuu, mutta ajoittain tekee tosi kipeetä. Onhan tuolla mahassa kuitenkin semmonen parin kilon punnus, joka heilahdellessaan puolelta toiselle saa kylkiluihin ja sisäelimiin kivat tuntemukset. Tai sitten sukkapuikkokivut kohdunsuulla. Painful! Hän kun on nyt pää alaspäin, niin välillä myös "lähtökuoppien hakeminen" saa aikaan vähemmän fantastisia fiilareita.

Tyyppi on myös kasvattanut yksiötään niin paljon, että sen yläreuna on mun rintakehän sen "miekkaluun" kohdalla eli aivan tapissa. Mittasin eilen huvikseni mun vyötärönympäryksen ja se oli 106cm - saman verran kuin Eepua odottaessa viikolla 38. Nyt oon viikolla 34. Olen huomannut, että tietyt toiminnot käy urheilusuorituksesta, ainakin jos hengästyminen on siitä osoitus. Nyt lähiaikoina on tullut urheiltua jutustellessa kavereiden kanssa ja todellinen tehotreeni tuli vedettyä viikko sitten koululla, kun pidin esitelmän luokalle. Alkoi hengästyttää niin, että olisin sopinut vallan mainiosti aikuisviihdepuhelimeen. Tosin sillä erotuksella, että mun aihe oli niinkin eroottinen kuin sähköisen asiakastiedon hyödyntäminen julkishallinnossa.

Nukkumisen jalon taidon sentään vielä osaan. Tosin hirveen ketterää mun kyljen vaihtaminen ei ole. Huomaankin yleensä, että herään samasta asennosta, johon asettauduin nukkumaan. Se mun asento on kylkimakuu vasemmalla kyljellä, jotta elimistö rasittuisi mahdollisimman vähän.

Tällä hetkellä aika raskasta tää raskaana olo noin kropan puolesta.

Nyt taidan hipsiä unille. Tyyppi potkii minkä kerkiää ja tämä sohvalla istuminen saa selän pirun kipeeksi. Ai niin ja suurta huvia tuntuu olevan "kalvoilla leikkiminen". Mun maha napsahtelee useemman kerran päivässä. Kunhan ei ennen vuoden vaihdetta saa napsauteltua reikää, niin näppäilköön rauhassa.

Huomenna meinasin raahata vauvan sängyn omalle paikalleen. Tosin vielä sitä ei pedata. Siihen on näppärä kasailla kaikenlainen tilpehööri vauvaa varten.

perjantai 28. marraskuuta 2014

Opintoja ja vauva-aiheista pohdintaa

Miekkonen on nyt ollut reilun viikon perhevapailla ja itse olen tällä viikolla ollut oikeastaan päivittäin koululla tekemässä yhtä ryhmätyötä. Olen huomannut, että olen tehokkaimmillani 9-12 välisellä ajalla. Sitten tulee totaali koomavaihe 12-14 ja 14-18 on taas tehokasta aikaa. Mutta hyvälle mallille tuon silti sain. Vähän päänvaivaa aiheutti se, että toteutustapana on pelkästään powerpoint-esitys. Olemme tottuneet "minigraduihin" eli word-muotoisiin raportteihin. Vähän pitää vielä viilata, niin sitten se on siinä. Tai on vielä esitys ensi viikon perjantaina. Laskeskelin tuossa, että nyt joulukuun kolmen tentin jälkeen mulla ois keväällä enää yksi venäjän tentti. Vähiin käy ennen ku loppuu :) on keväällä pari kurssia venäjän lisäksi, mutta niitä ei tentitä. Tehdään harkkatöitä. Täytyy muuten myöntää, että nää muutamat "koulutyöpäivät" saa mut aika väsyneeksi. Selkeesti huomaa, ettei ole tottunut näin pitkäkestoisiin aivotöihin yhden päivän aikana.

Kävin eilen neuvolassa. Kaikki oli tosi hyvin. Vauva on nyt kääntynyt raivotarjontaan, josta osoituksena on kipeähköt potkut kylkiluihin. Kohdunpohjankorkeus oli 30cm eli keskikäyrää mennään tehokkaasti. Eepua odottaessa oli sama, joten neuvolalääkäri saa nyt kunnian keksiä painoarvion muutaman viikon päästä. Jospa ois pitkä ja hoikka, niin ei ois epäilystä siitä mahtuuko syntymään :)

Havahduin tuossa, että pitäisi varmaan pikku hiljaa alkaa valmistautua viidennen perheenjäsenen saapumiseen muutenkin kuin ajatustasolla. Sängyn voisi hakea varastosta tai ainakin raivata sille paikka lastenhuoneeseen. Vaatteet voisi käydä läpi ja ostaa vielä mitä tarttee. Mielenkiintoista nähdä mitä Liu tuumaa, kun vauvan vaipat meneekin hänen vaippalaatikkoon.. se kun on hoitopöydän laatikko. Omia synnytyksen jälkeen sopivia vaatteitakin voisi kaivella säilytyslaatikoista kaapin perälle.

Onhan tässä vielä kaikenlaista ennen kuin vauvelin saa syliin, mutta jos sitä pikku hiljaa tekee niin kuluisikohan aikakin sitten kuin huomaamatta :)

Tänään rv 33+3. Selkä on alkanut kipeytyä ajoittain. Sohvalla istuessa pitää laittaa pikkutyyny tueksi. Liun takaisin sänkyyn palauttelu iltaisin useaan otteeseen aiheuttaa harkkasuppareita, ei pahoja tosin. Hurjasti on kaikenlaista intoa tehdä asioita. Välillä vaan väsymys torpedoi mun hienot suunnitelmat toteuttaa ideoita. Usein iltaisin totean Miekkoselle, että on aika raskas olo. Maha painaa jo aika tavalla ;)

perjantai 21. marraskuuta 2014

Talo täyttyy jännistä tavaroista...

Meille on alkanut ilmestyä jänniä tavaroita kotiin.





Tämä tietää sitä, että parin viikon päästä meille muuttaa tämmönen kaveri. 



Tällä hetkellä kaverin nimeksi on tulossa Popi. Kissa on vielä hetken aikaa emon luona oppimassa miten olla kissasti.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Kiirusta pukkaa

Voi jee, mikä viikko ja voi jee, mikä tuleva ensi viikko. On tosi kiirusta nyt koulun suhteen ja sen vuoksi täälläkin on ollut hieman hiljaisempaa.

Mä olin viime viikonloppuna koulussa Ennakointi innovaatiotoiminnassa -kurssin luennoilla ja tähän kurssiin liittyy ryhmätyö, jonka palautus on parin viikon päästä. Sitten samaisena viikonloppuna sain viimeisteltyä ja palautettua Sähköinen liiketoiminta -kurssin ryhmätyön. Nyt pitäisi vielä tehdä tuo sähköisen liiketoiminnan työ esitysmuotoon ja esitellä se sekä opponoida toisen ryhmän työ. Molemmat ovat edessä lauantaina. Onneksi sekä esitys että opponointi ovat jo jollain mallilla ja olen melko luottavainen molempien suhteen.

Mutta päänvaivaa aiheuttaa tuo ennakointi innovaatiotoiminnassa -kurssin työ. Se on sinänsä selkeä, että mitä tehdään ja mulla on jopa joku visio olemassa pääni sisällä, mutta kun tuosta ei tehdä tyypillistä paperimuotoista raporttia vaan pelkkä slideshow. Jännittää, että tuleeko siihen slidesettiin saatua kaikki tieto siinä mittakaavassa, että tulos miellyttää opettajaa ja saatava arvosana meidän ryhmää. Plus tämä kahden viikon rutistus on aika hurja. Onneksi Miekkonen on nyt perhevapaalla, niin voin aamupäivällä käyttää tehokasta aikaa kouluhommille. Iltapäivästä olen ihan kanttuvei ja otankin yleensä torkut Liun päikkäriaikaan.

Ja tietysti kirsikkana kakun päällä on tentit, joita on edessä kolme:

5.12. sähköinen liiketoiminta

9.12. venäjä (en ole tehnyt kurssin eteen tällä hetkellä hirveesti, joutunen siis opiskelemaan uutta ihan liikaa. Plussaa on, että tästä tulee vain hylätty/hyväksytty merkintä. Miinusta on, että jos en oikeasti opi, tulee kakkoskurssista haasteellista)

17.12. ennakointi innovaatiotoiminnassa

Alati kasvava mahani ja eräs feminiininen maratooniinkin verrattu tapahtuma mielessäni en viitsi jättää yhtään tenttiä tammikuulle. Saas nähdä kuin muijan käy. Onneksi tenttien sössimiset ei näy kuin omissa arvosanoissani. Kunhan nuo ryhmätyöt saisi hanskattua kunnialla läpi :)

Toisin sanoen, jos minusta ei kuulu seuraavaan pariin viikkoon, olen hetkellisesti hautautuneena artikkelipinojen ja venäläisten aakkosten alle :D

Onneksi tätä opiskelurutistusta vähän rentouttaa parit pikkujoulut, jotka yllättäen tulivat kalenteriini. Ekat ovat jo tulevana sunnuntaina ja menen sinne lasten kanssa. Toiset onkin eräänä joulukuisena lauantaina ja sinne pääsen ihan itseni seurassa. Tiedossa höpötystä naisseurassa pitkälle iltaan. Täytyy myöntää, olen kaivannut sitä!!


perjantai 14. marraskuuta 2014

Voi itku, eiku vauva eiku itku eiku..

Tänään oli neuvola. Mun vauva on takas poikkitilassa. Mä en ala. Kahden viikon päästä tsekataan uudelleen ja jos edelleen on poikittain, on edessä lähete sairaalaan synnytystapa-arvioon. Ja jos näyttää siltä, ettei ne pysty jostain syystä x vauvaa kokeilla kääntää, on ainoa synnytystapa sektio.

Arvatkaa miten Lauran saa itkemään? No sanomalla tällai: "Ja tosiaan, jos vauva on poikkitilassa ainoa tapa synnyttää on sektio". Mä en tiedä miksi tuo kyseinen lause (oli muoto mikä tahansa, sisältö merkkaa) aiheuttaa niin vahvan reaktion. Tai tiedän. Mä en tahdo sitä pirun sektiota. Ja joo, tiedän, että pääasia, että vauva saadaan turvallisesti ulos ja blaablaablaa, mutta silti. Siitä toipuminen ottaa pidemmän ajan ja mä nyt vaan tahdon synnyttää alateitse, kun kuitenkaan siihen ei mitään rakenteellisia esteitä ole.

Saatoin kyllä vähän nauraa omalle itkureaktiolle jo siellä neuvolassa. Vähän herkillä tää mama muutenkin näillä viikoilla, niin saati sitten tollasta tietoa vastaanottaessaan.

Muuten siellä neuvolassa oli kaikki kunnossa. Sf-mitta tosin tippui tällä kertaa keskikäyrän alapuolelle, mutta siihen kuulemma vaikutti tuo poikkitila. Jännä juttu, että yhdellä kertaa poikkitila on syynä yläkäyrällä oloon ja toisella kerralla lähelle alakäyrää menoon. Kysyin siltä terkkarilta arviota vauvan koosta ja kuulemma hänen arvionsa mukaan vastaa viikkoja. Ei siis ole liian iso tai pieni. Hyvä niin. On siis vielä mahdollisuuksia, että hän kääntyy raivotarjontaan.

Neuvolassa oli harjottelijana kätilöopiskelija, joka on kuulemma tammikuussa synnärillä harkassa. Olisi kiva, jos hän sattuisi olemaan vuorossa oman synnytykseni koittaessa. Mulla on aiemmissa synnytyksissä ollut harjottelija mukana ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Heillä kun on yleensä aikaa kuunnella ja ehdottaa esimerkiksi eri kivunlievitystapoja.

Olin jo lähtenyt neuvolasta, kun mieleeni tuli muutamana päivänä olleet menkkamaiset juilimiset. Soittelin sitten terkalle ja hän sanoi sen johtuvan suurella todennäköisyydellä tuosta poikkitilasta. Vauva kun venyttää tällä hetkellä kohdun kapeinta kohtaa eikä vauvan potkut ja nyrkkeilyn kohti kohdunkaulaa auta asiaan. Tuon lisäksi vauvelsson painaa jotain hermoa siihen malliin, että mun oikea jalka puutuu välillä ja saa "sähköiskuja". Hirveen kiva.

Tosiaan. Monena yönä olen suunnilleen repinyt hiuksiani, kun on turhauttanut valvoa vauvan vuoksi. Muuten nukkuisin hyvin, mutta vanhemmat lapset ovat nyt ajoittain nukkuneet levottomasti ja heidän vuokseen tulee herättyä. Ei tuo haittaisi, mutta kun pääsen takaisin sänkyyn, vauva protestoi potkimalla ja nyrkkeilemällä kipeästi juuri kohdunkaulan tietämille. Tänään tällaisen yön kruunasi herätys klo 06:00 tulevan keskimmäisen toimesta. Toinen oli sen verran pirteä, ettei malttanut enää nukahtaa. Oli muuten allekirjottaneella hehkeetä ja pirteetä mennä neuvolaan ja sen jälkeen kouluun...



torstai 13. marraskuuta 2014

Isänpäivähommia ja synttäriä!

Lähes viikon "radiohiljaisuus" näköjään tuli vähän puolivahingossa. Viikonloppuna tuli luonnollisesti juhlistettua meidän perheen isiä. Lahjaksi Eepu oli tehnyt kerhossa semmoisen pokaalin pahvista ja sitten tytöt piirsivät pahvikortteihin, jotka toimivat "lahjakortteina". Olin heiltä kysellyt mitä on kiva tehdä isin kanssa ja sieltä tuli mm. legoilla rakentelua, hotellireissua ja selkähieronta pikkuautoilla. Nämä kirjoiteltiin noihin lahjakortteihin. Toi hotellireissu on semmonen, jonka toteutusta äitikin odottelee innolla ;) Lisäksi kävimme syömässä perheen kesken. Miekkonen sai itse valita ruuan. Olin tarjoutunut tekemään itsekin, mutta ei haitannut, kun hän halusi ravintolaan. Valinta oli varsin miehinen, mutta pitsa on aina hyvää ja tuolla oli yllättävän kattava salaattipöytä.

Miekkosen isänpäivälounas oli mallia Rax :)

Varsinaisena isänpäivänä suunnattiin mun äidille, joka vei Eepun sitten maanantaina Titi-nalle -konserttiin. Itse pääsin maanantaina päivittämään hiuslookin - tuli aika lyhyt, mutta mä tykkään :) Mulla on oikeasti ajatuksena julkasta oma pärstäni täällä, mutta en oo saanut aikaiseksi sopivaa kuvaa. Ehkä pitäisi nyt terästäytyä ja ottaa kuva, kun tukkakin on kiva!! Ja onhan tota mahakuvaakin toivottu ;) Maanantai-iltana käytiin Liun kanssa hänen kumminsa luona. Ai vitsit, kun Liu innostui kissoista. Nätisti hän osasi käyttäytyä, tosin taputukset meinasi olla koiralle paremmin sopivaa lajia, mutta annettakoon se anteeksi. Hän ei vielä puhu, joten kissan yrittäessä mennä makkariin (johon oli juuri annettu kielto mennä) Liu meni kissan eteen ja pudisti tiukasti päätään :D Hassu!


Tiistaina sainkin sitten lounaaksi mun lemppariruokaa - maksakastiketta ja perunamuussia! Äitin tekemänä tietysti.


Syntskäkakkuakin oli tarjolla. Eepu koristeli mummunsa kanssa.


Sain ihan supermahtavan lahjan, jolle tulee satavarmasti käyttöä. Mä olen niin monta kertaa tuskaillut leipoessani sitä vatkausvaihetta - silloin kun yleensä lapsille tulee joku, jossa tarvitaan äitiä. Kiva jättää vatkaus kesken, varsinkin, kun kaikki taikinat ei sellasesta tykkää. Nyt on sitten sekin ongelma ratkaistu :) Sain myös uudet lempparikorvikset. Olin niitä toivonutkin - helmikorvakorut. Semmoset yksinkertaiset helminapit.


Huomenna olisikin taas koulupäivä! Aiheena ennakointi innovaatiotoiminnassa. Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja toivon sen sitä myös olevan. Samaa aihetta pääsee nimittäin kuuntelemaan vielä lauantainakin!

perjantai 7. marraskuuta 2014

Linnuille talvievästä

Meillä on tuolla takapihalla tammi, jonka oksasta roikkuu lintujen ruokalauta. Viime talvena siellä kävi monia lintuja närhistä talitinttiin ja punatulkusta sepelkyyhkyyn. Meiltä näkee sisältä laudalle mm. keittiönikkunasta ja se on hauskaa hupia seurailla mitä lintuja siellä vierailee. Olikin hauskaa lopputalvesta tajuta, että Eepu oikeasti tunnistaa eri lintuja - ainakin närhen, talitintin ja muistaakseni varpusen.

Päätettiin aloittaa talviruokinta tällä viikolla. Käytiin Liun kanssa ostamassa eväät Eepun ollessa kerhossa ja sitten toisena päivänä ulkoilun alkajaisiksi asennettiin ruokapaikka talvikuntoon. Talipalloja ja siemensekoitusta - siinä meidän eväät linnuille. Toivottavasti tykkäävät :)


Joko teillä on aloitettu lintujen talviruokinta? Ruokkiiko teidän perhe talvisin lintuja?


torstai 6. marraskuuta 2014

Pimeitä syksyhommia

Tällä viikolla ollaan vihdoin saatu lehtikasoja pihalta pois. Ei tosin tehty sitä mitenkään helpoimman kautta, sillä sehän tehtiin vasta pimeän tultua otsalampun valossa... Miksi näin? No, koska pimeä alkaa hiipiä jo puoli viiden jälkeen ja viideltä on ruoka, jonka jälkeen päästään pihalle. Plus että Miekkonen tulee töistä tuohon ruualle...

Tänään haravoin vielä takapihaa, kun sitä en saanut täysin haravoitua aiemmin. Vein ne kasat tällä kertaa ihan perinteisesti kottareilla pois, kun suosiolla jätän mönkkäri-peräkärry -ajelut Miekkoselle. Jäi sinne nytkin vielä lehtiä, mutta sainpahan vähän siistimmäksi. Enkä vissiin yhtään liian myöhään tehnyt tuotakaan, kun samaan aikaan alkoi taivaalta tipahdella lunta. Viime keväänä oli todella ärsyttävää haravoida niitä lumen litistämiä lehtiä, joten yritin nyt olla vähän fiksumpi. Jospa tuo lumi nyt ei jäisi vielä maahan, niin saisi ne loputkin lehdet rapsuteltua pois silmistä.

Tämmönen yksi urhoollinen tuli vastaan haravoidessa. Orvokkeja marraskuussa! Mielenkiintoista!


Kävin muuten eilen pitkästä aikaa kävelyllä. Pistin itseni kerralla epämukavuusalueelle, kun lähdin ihan pilkkopimeällä tuonne hiekkatielle taivaltamaan. Testailin samalla Miekkosen mulle ostamaa otsalamppua, joka on kuulemma "tosi hyvä ja tehokas". No oli se. Järkyttävän kirkas ja hyvin näki. Mä olin vaan tosi säikkynä sen kanssa, kun mua oli varoiteltu sen sokaisevasta vaikutuksesta, jos se osuu jotakuta silmiin. Yksi "naapuri" tuli vastaan ja mä tyyliin käänsin sille selkäni, kun muutaman sanasen vaihdoin :D Lisäksi mulla oli Kaapo koiruus henkivartijana.

Mun "katulamppu"

Tästä ei nyt ehkä ihan ymmärrä kuinka tehokas tuo valo on, mutta seison ja luonnon värit näkyvät melkoisen kirkkaina viereisessä ojassa (tuo musta on kännykän varjo). Kävellessä näkee kauas ja laajalti. Tämmönen pimeesäikky tykkää.

On se jännä, miten pelkkä koiran mukana kulkeminen tuo turvallisemman fiiliksen, vaikka tuo koira olisi jollekin metsäpedolle pelkkä suupala. Ja joo tiedän, ennemmin se metsäneläin väistää ihmisiä kuin hyökkää yhtäkkiä päälle. Mä jänskäilenkin aina sitä, että jään emo- ja pentukarhun väliin vahingossa. Ei silloin paljoa naurattaisi. Mutta hmm, kuinkakohan suuret todennäkösyydet tuollekin lopulta on. Karhuja täällä kyllä on (toukokuussa kulki mein pihasta), mutta lähinnä ne taitaa kulkea jotain omia reittejään ihmistä karttaen...

tiistai 4. marraskuuta 2014

Kolmeakymppiä moneen lähtöön

Tänään olisi sitten 30+0 raskautta takana ja ensi viikolla ois mulla 30+0 vuotta täynnä.. Mitään kolmenkympinkriisiä en tunnusta potevani. Useinhan kolmekymppisen odotetaan olevan vakituisessa työsuhteessa, vakituisessa parisuhteessa, asuvan omistusasunnossa ja lapsiakin ois jo hyvä olla. Mä voin tsekata noista kaikki, tosin omistusasunto on ehditty jo myydä ja nyt asutaan sukulaiselta vuokratussa talossa ja odotellaan koska pääsisimme rakentamaan sitä meidän unelmataloa :) Menojalkakin on vipattanut nuorempana jo tarpeeksi, joten mitään irtiottoa sillä saralla en tunne tarvitsevani. (Koskakohan olen viimeksi edes ollut baarissa, mahdollisesti toukokuussa 2012... (eikun olinhan viime kesänä kaverin 30v juhlien jatkoilla, selvinpäin tosin )) Muutenkin elämä tuntuu olevan nyt aikalailla mallillaan. En valita :)

Raskaus sujuu edelleen varsin mallikkaasti. Ei supistele, ainakaan pahemmin. Muutamia harkkareita bongasin silloin muutama viikko takaperin, mutta sen koommin niitä ei ole näkynyt. En tosin ole nyt käynyt lenkilläkään, joten en tiedä mitä rasitus saisi aikaan. Maha kasvaa omaa vauhtiaan. Jotain äippähousuja olen jo kasaillut pinoon ja tarkoitus olisi päästä niistä eroon. Niissä on se mahan päälle tuleva resori ja se resori jättää jäljen :P Pärjäilen raskauden jälkeen noilla yksillä äippäfarkuilla, kasalla kotilökäreitä ja muutamilla yhtä kokoa isommilla "tavallisilla housuilla/farkuilla".

Jottei kolmetkympit loppuisi noihin kahteen, niin viikonloppuna kävimme Miekkosen kanssa ystävämme kolmekymppisillä Kuopion kupeessa. Lapset jäi isovanhempien hoteisiin ja me suunnattiin kekkereille. Oli oikein rattoisaa ja aika meni kuin siivillä. Huvittavaa oli, että meinasin sammua siinä 23 maissa, kun porukka alkoi miettiä jatkopaikkaa. Meidän jatkopaikka oli ollut tiedossa illan alusta asti - takasin mun iskälle, kun seuraavana aamuna aikanen herätys lasten toimesta. Taidettiin me pari kertaa yölläkin herätä lasten kanssa.

Mua huvitti aamupäivällä, kun olin mennyt pötköttelemään aamupalan jälkeen sänkyyn ja nukahtanut, niin herätessäni tajusin, että sekä minä, iskä että mun systeri nukuttiin kaikki omissa huoneissa muiden ollessa täydessä terässä ns. oleskelutiloissa. Tai Miekkonen nyt oli lasten kanssa pihalla käymässä siinä kohtaa, mutta you got the point. Uni on ilmeisen tärkeää lapsuudenperheelleni ;)

Viimeviikkoisen Miekkosen synttäripäivän, tämän viikon isänpäivän ja ensi viikon mun synttärin kunniaksi mun isän vaimo oli tehnyt ihan superherkullisen kakun! Pätkiskermaa sisällä. Oioi, nam nam!! Kyllä kelpasi!!


Enää muuten kuukausi, niin alkaa äippäloma!! Tää raskaus on mennyt aivan liian nopeasti!!

lauantai 1. marraskuuta 2014

Pienestä ikäerosta ja 3,5v:n ja 1,5v:n yhteisleikeistä

Käydessäni Liun kanssa neuvolassa tällä viikolla, neuvolantäti oli jotenkin osaanottavan oloinen, kun kuuli lasten tulevan näin lyhyillä ikäeroilla. (Minusta tämä about parin vuoden ikäero on tyypillistä eikä mitenkään erikoista). Totesin siihen, että olen asennoitunut nämä muutamat alkuvuodet tsemppailemaan isomman työmäärän kanssa. Oletan työmäärää kasvattavan näin alkuun ainakin, että vaipallisia tulee olemaan kaksi samaan aikaan (toista tulee samalla kannustaa potalle eikä vaan vaipattaa, koska se on helppoa), kaksi nukkuu luultavasti eri aikaan päikkäreitä, puolen vuoden ikää lähestyessä tuleva vauva tulee syömään soseita ja niiden tekemiseen menee jonkin verran tehoja ja sitten tietysti ihan se fakta, että pikkulapsi-iässä lapsi tarvitsee vanhempien syliä enemmän kuin sitten myöhemmin. Toki mä toivon, että myöhemminkin se äidin syli kelpaa edes hetken aikaa, vaikka kirjan lukemisen verran :)

Terkka sitten jatkoi, että vanhempien lasten ollessa 3- ja 5-vuotiaita, alkaa ne yhteisleikitkin sujumaan. Kuulemma siinä iässä kolmevuotias leikkii viisivuotiaan kanssa tämän viisivuotiaan ohjatessa leikkiä. Mua tämä vähän kummastutti, sillä kyllä meillä tytöt leikkii yhdessä nytkin. Tietysti ei varmaan vielä yhtä jouhevasti kuin terkan mainitsemassa iässä, mutta kuitenkin. Harva se päivä lastenhuoneessa on menossa lääkärileikki (vuorottelevat lääkärin ja potilaan roolissa) tai sitten he tekevät yhdessä ruokaa tai kokoavat nuppipalapeliä tai lukevat kirjaa tai leikkivät autoilla, tai tai tai... leikkejä on monia. Leikit sujuvat, vaikkei Liu suomea vielä puhukaan. Toki tuo pikkusisko välillä häiritsee isosiskon mielestä, jos isosiskolla on juuri jokin oma juttu kesken. Ja pikkusisko raivostuu isosiskolle välillä, jos hänellä on vaikka kirjan selailu kesken ja sisko tulee siihen sivuja kääntelemään. Minusta tuntuu, että tällaista se tulee olemaan myöhemminkin eikä liity vain tähän ikään. Luultavasti vielä pahenee, kunhan nuo likat tuosta kasvaa.

Missä vaiheessa teillä on lapset alkaneet leikkimään keskenään?