maanantai 29. joulukuuta 2014

Neuvolakuulumisia kiireisen aamun jälkeen

Tänään olikin mielenkiintoinen aamupäivä. Mulla oli neuvola, jonka luulin olevan 10:30. Lähdin lasten kanssa kauppaan niin, että oltiin siellä ysiltä ja kympiksi yritin tähtäillä Miekkosen luo, jotta hän olisi voinut sen neuvolareissun ajan kattoa lapsia. Kaikessa rauhassa tehtiin ostoksia jättihypermarketissa, kun sitten päätin tarkastaa kännykästäni kauppalistaa. Mitä ruudulla vilkkuikaan... "Laura neuvola, 10:00". Kello oli 9:41, osa ostoksista tekemättä ja oli mahdoton yhtälö ehtiä sekä Miekkosen luo että neuvolaan. Ei muuta kuin kauheella juoksulla loput tavarat (onneksi vain pari) kärriin ja omia kärrejään työntävää Eepua hoputtaen kohti kassoja.

Ärsytti olla hoputtamassa, kun oli ollut ajatus, että rauhassa ehditään käydä. Muutenkin pyrin välttämään turhaa kiirettä lasten kanssa. Siitä kun yleensä syntyy noidankehä kiukutteluineen ja lisävitkutteluineen. Onneksi kassoilla ei ollut jonoja vaan päästiin nopeasti autolle. Neuvolalla oltiin tasan kymmeneltä, mutta terkkari oli myötämielinen ja ymmärtäväinen. Sitä paitsi onhan se välillä oikeutettua, että asiakas on myöhässä, jos toinen osapuoli on usein ollut myöhässä.

Neuvolassa sitten tän rouvan paino oli viikossa noussut sellaisen 2,5kg. Hups. No nestettähän se varmaan suurelta osin on, kun tuo jouluruoka on tunnetusti astetta suolaisempaa. Eipä niitä kuitujakaan ole merkittävästi tullut viikon aikana syötyä. Sf-mitta oli noussut 30,5cm--> 32cm, joka tarkoittaa, että muksu on kasvanut hyvin. Hän myös pönnäsi itseään ylöspäin mitatessa, joka saattoi vaikuttaa mittaustulokseen. Vauva on tosi syvällä lantiossa, vähän vielä pää liikkui, muttei merkittävästi. Aika lähtökuopissa siis.

Josta päästään mun lempipuuhaan näin loppuraskauteen liittyen - spekulointi. Kuinka monet kerrat olenkaan viihdyttänyt itseäni vertailemalla aiempien raskauksien neuvolakortteja nykyraskauden korttiin. Varsinkin Eepun odotuksen aikaista korttia on tullut tuijoteltua, kun nämä raskaudet tuntuvat menevän niin samaan tyyliin.

Ja ai että miten kutkuttavia spekulaatioita tämän päiväinen käynti painonnousuineen sai aikaan. Eepua odottaessa toinen merkittävä painon nousu oli 2kg/vkk ja päivää ennen laskettua päivää, muutama päivä ennen syntymää ;) Samoin sf-mitan romahdus/paikallaan pysyminen oli kaksi viikkoa ennen synnytystä. Tämän raskauden sf-mitan romahdus tapahtui parisen viikkoa sitten.

On tää jännää. Luultavasti mä tulen taas tipahtamaan korkealta ja kovaa näiden spekulaatioideni kanssa, mutta pitää sitä jollain itseään viihdyttää :) Olen veikannut, että vauva syntyisi 38+5 tai 39+1 eli joko ensi sunnuntaina tai viikon päästä keskiviikkona. No viimeistään käynnistetään 27.1., mutta saas nähdä milloin päättää tulla. Oikeestaan ihmettelen, jos tällä kerralla lähtö tulee ennen laskettua päivää, mutta saahan sitä toivoa :) Pitää oikeasti nyt pakkailla se kassi valmiiksi sairaalaa varten ja käydä huomenna ostamassa ne muutamat puuttuvat tarvikkeet. Pitäisi myös varmaan käydä asentamassa lipaston päälle hoitotaso ja laittaa oikeasti ne vauvan tavarat paikoilleen. Mä näköjään suunnittelen saamatta aikaiseksi.

Veikkaa säkin, koska meille syntyy viides perheenjäsen? Laskettuaika 13.1., edelliset muksut syntyneet 40+2 ja 41+2.

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Jouluisia makoisia muistamisia

Innostuin tänä vuonna antamaan lahjaksi itsetehtyjä herkkuja. Ei vain siksi, että niiden tekeminen on kivaa, vaan myös siksi, että porukalla on jo aika paljon kaikkea ja syötävät lahjat ei jää nurkkiin pyörimään. Olettaen tietysti, että sattuu pitämään niistä. Toisaalta, jos ei pidä, ne voi antaa eteenpäin.


Tuli tehtyä wiener nougattia:
150g maitosuklaata (Panda)
150g tummaa suklaata (Panda)
300g nougattia (Marabou double nougat)
100g mantelilastuja

Paahda mantelit. Sulata suklaat ja nougatit mikrossa. Sekoita paahdetut mantelit suklaamassaan. Kaada sopivaan, n. 20x20 kokoiseen astiaan. Jäähdytä esim. pakastimessa ja leikkaa sileäteräisellä veitsellä massan kovetuttua. Täysin jäistä ei kannata heti lähteä leikkaamaan vaan varttua hetki, että aavistuksen pehmenee. Säilytä jääkaapissa. Muuten sotkeutuu sormet ;)


Piparminttumarenkeja meni myös pakettiin:
3 valkuaista
2dl siro sokeria
1/4 tl piparminttu-uutetta

Punaista pastaväriä

Vaahdota valkuaiset, lisää sokeri vaahdotuksen loppuvaiheessa ja samoin piparminttu-uute. Tee pursotinpussiin raidat punaisella pastavärillä ja laita marenkimassa pussiin. Pursota haluamasi kokoisia marenkeja leivinpaperin päälle pellille. Uunissa vajaassa 100 asteessa 3-5h. Itse laitoin leivinuuniin ja nuo kun oli aika isoja, pidin sen 5 tuntia. Lämpö oli about 95 astetta.

Näiden lisäksi muistin ystäviäni mm. saaristolaisleivällä :)


lauantai 27. joulukuuta 2014

Vauvan tuloon valmistautumista

Nyt, kun joulu on ohi, voin keskittyä odottamaan tätä meidän vauvaa. Jotenkin sitä ensin joulukuun alun odotti, että saa kouluhommat pakettiin. Tämän jälkeen alkoi odottaa joulua - oli ruokien valmistelua, lahjojen hankkimista ja paketointia, jne. Nyt sitten voi miettiä, että mitä sitä tämä odotettu tulokas vielä tarvitsisikaan.

Oikeastaan meni tosi pitkään näköjään, että pääsi fiilistelemään tätä itse odotusta. Beben vaatteet on jo laitettu laatikkoon, mutta "jotain pientä" vielä pitäisi puuhata ennen synnärille lähtöä.

Pitäisi:

- laittaa sänky kuntoon. Pinnasuoja on jo paikoillaan, samoin patja, mutta mulla on ollut tapana pedata sänky valmiiksi ja se on tekemättä. Mobilekin on jossain kaapin perukoilla...
- ostaa vaippoja. Eepulla ja Liulla käytin kestovaippoja alussa, mutta nyt en taida jaksaa. Pyykkiä tulee muutenkin. Jos siis sinulla tai tutullasi on tarvista kestovaipoille, meiltä saisi ostaa edullisesti pois.
- etsiä rintapumppu, tuttipullot, maidonkerääjä, ym. mitä näitä nyt on... ne pitäisi pestä...
- pakata sairaalakassi. Olenhan nähnyt unta, että synnytys käynnistyy ennen laskettua päivää ja mulla ei ole edes kassia pakattuna. Sinne pitää pakata omien tavaroiden lisäksi muksulle tutti. Sekä Eepu että Liu on olleet tokana yönä semmosia, etteivät ois rinnalta olleet pois. Ei niillä nälkä ollut, mutta imun tarve oli suuri. Elävänä tuttina oleminen on sen verran rankkaa hommaa, että ulkoistan sen mielelläni. Eri asia tietysti, että suostuuko vauvelsson sitä sitten syömään.
- saada jollain ilveellä Lahdesta kotiutettua mun vatsantukivyö ja vauvan leikkimatto. Varsinkin tuo eka... se tukee mukavasti synnytyksen jälkeen, kun keskikeho on ihan letkeä ja lihakset heikot. Nopeutti ainakin viimeks vatsan palautumista.

Nyt on tullut oikein pahat liitoskivut riesaksi. Mulla välillä toinen jalka meinaa pettää alta, kun joku hermo juilii niin pahasti. Samoin selkää särkee ajoittain, jos ei muista tukea sitä sohvalla istuessa. Varsinkin tuo eka riesa on ikävä, kun ei oikein pysty pihalle lähteä lasten kanssa ulkoilemaan. Jää itseltä happihyppelyt ja onhan se ikävää, kun ei pääse lasten kanssa leikkimään ja pulkkamäkeen. Semmonen yleiskömpelö olo on myös. Onneksi Miekkonen on ollut nyt kotona pyhinä, niin hän on jaksanut lasten kanssa puuhata pihalla yhtä jos toista. Hyvä niin. Musta tuntuu, että oon muutenkin niin hermoheikko tällä hetkellä, että hermot kiristyy ajoittain liiankin herkästi. Sitten harmittaa lasten puolesta, kun käyttäydyn kuin uhmaikäinen.

Olen myös saanut nukkua aamuisin pitkään. Kiitinkin tästä Miekkosta tänään. Jotenkin sitä nukkuu levottomasti öisin, kun pitää ravata vessassa ja lapsekin herättää ajoittain syystä tai toisesta. Jos sitten esimerkiksi lasten vuoksi pitää vähän pidempään olla hereillä, ts. ehtii ajattelemaan jotain ennen takaisin sänkyyn menoa, vauva herää ja potkii mahassa tovin jos toisenkin. Ei silloin oikein kykene nukahtamaan. Näin ollen mahdollisuus laittaa aamulla korvatulpat korviin ja jatkaa unia on ollut minulle kuin lottovoitto.

Tuosta tulikin mieleeni... Aina sitä sanotaan viimeisillään raskaana olevalle, että "nuku nyt, kun vielä voit". Tuo on maailman huonoin vitsi useamman lapsen äidille. Ei me vaan voida nukkua silloin kuin huvittaa. Samoin yhtä huono vitsi lapsen synnyttyä on sanoa, että pitää nukkua vaikka päivisin, kun lapsi nukkuu. Ei se vaan onnistu, kun on vanhempia lapsia hereillä. Esikoisen kanssa se olikin helppoa. Kaiholla muistelen sitä, että rikkonaisen yön jälkeen nukuttiin aamumaidon jälkeen vielä kymmeneen ja iltapäivällä muutama tunti päikkäreitä... Ei pysty enää. Nyt saa olla onnellinen, että on elämässä tuo elämäni mies ja lasteni isä, joka antaa mulle mahdollisuuden nukkua :) Toki mä sitten pyrin antamaan hänelle myös saman mahdollisuuden. Monesti viikonloppuisin meillä onkin tapana, että toinen nukkuu pitkään toisena aamuna ja toinen toisena.

perjantai 26. joulukuuta 2014

Meidän joulu

Meidän joulu sujui rauhaisasti kotona. Aamupalan jälkeen hipsittiin porukalla joulusaunaan ja sen jälkeen lounaaksi oli riisipuuroa, kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin. Eepu sai mantelin. Tämän jälkeen laittelin Liun unille ja Eepu lähti Miekkosen kanssa käymään haudoilla. Itse jäin puuhaamaan ruokia kuntoon. Oli ihanan terapeuttista, kun sai rauhassa laittaa.


Meidän kuusi oli tänä vuonna väriltään kultaa, hopeaa, valkoista ja olkea. Aiemmin meillä on ollut kulta-punainen kuusi, mutta nyt kaipasin vaihtelua. Eepu meinasi sinne laittaa punaisia palloja, ennen kuin ehdin visioni selittää. Koristelun jälkeen myöhemmin sinä päivänä Eepu totesi Miekkoselle viekkaan velmulla ilmeellä "Jos mie laittaisin tohon kuuseen punasen pallon, niin äiti varmaan raivostuisi" :D Oli jokseenkin huvittavaa. En mä nyt niin fanaattinen kuusen suhteen ollut, että väärän värinen pallo ois saanut mut raivon partaalle :D Mut tytön ilme oli kyllä sellanen et huumori oli silläkin mielessä :)

Jouluista tunnelmaa olkkarissa

Ruokapöytää innostuin tänä vuonna somistamaan enemmän kuin aiemmin. Perinteisesti olen ostanut sellaisen valmiin kukka-asetelman pöytään, mutta tänä vuonna ostin mun lempparikukkia tulppaaneja ja neilikoita ja sekaan kävin hakemassa metsästä havuja. Tuli mielestäni kaunis kimppu. Lisäksi koristelin havuilla ja puolukanvarvuilla servettirullat, joiden sisällä oli aterimet. Kynttilät jätin tänä vuonna pois pöydältä. Niiden sijaan oli punaisia kuusen palloja ja muita koristeita. Mä tykkäsin kovasti meidän kattauksesta ja oli ihanaa päästä vähän toteuttamaan itseään.


Meillä on aika pieni ruokapöytä, mutta kun osa tarjottavista laitettiin sivupöydälle, mahduttiin kaikki seitsemän ruokailemaan.

Pähkinäinen viikuna-avokado salaatti granaattiomenalla. Onnistui ja tykkäsin väreistä!

Kahvin kanssa lahjojen jaon jälkeen oli tarjolla puolukkamoussekakku. Puolukka ei ollut liian hallitseva makuna. Itselleni ehkä jopa liian pliisu, mutta koska kaikki ei tykkää puolukasta, tuo oli oikein hyvä ;)
Kun lapset oli saatu nukkumaan ja keittiö raivattua, sain kuin sainkin käpertyä sohvannurkkaan kirjan kanssa!! Tuli sitten yhdessä vuorokaudessa lukaistua koko kirja - 317 sivua. Voi kunpa joskus tenttikirjatkin etenisi yhtä jouhevasti ;)

Miten teillä sujui joulu? Oliko jotain uutta kokeilussa joulupöydässä? 

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulu jo ovella kolkuttelee

Enää muutama yö ja on jouluaatto. Tämä joulukuu on mennyt ihan supernopeasti. Olin todella helpottunut, kun koulukiireet sai vaihtaa joulupuuhailuihin. Toki puuhailtiin me lasten kanssa joulujuttuja koulukiireiden ohellakin. Eihän sitä voi missään kuplassa elää ja tulla ulos vasta kun saa projektit valmiiksi.

Koristeissa ei pihistelty ;) on siellä piparkakkua jossain alimmaisena :)

Piparkakkuja perheen naisväen toimesta.


Halusin yrittää saada lapsille jouluodotuksentunnelmaa omista kiireistä ja stresseistä huolimatta. Askarreltiin kortteja, leivottiin piparkakkuja ja koristeltiin piparitaloa. Oli mukavaa ja lapsetkin silminnähden nautti. Nyt sitten olen valmistanut laatikoita pakkaseen. Jätin ne raaoiksi, joten sulatuksen ja kypsennyksen jälkeen ne on kuin samana päivänä kokonaan tehty. Huomenna meinasin tehdä imelletyn perunalaatikon. Se on mun jouluherkku. Täällä Etelä-Karjalassa sitä ei tyypillisesti tarjota joulupöydässä. Täällä on sitten makaronilaatikkoa ja karjalanpaistia, joihin taas itse en lapsuuden joulupöydissä tottunut.

Piparimuoteilla ja sormivärillä lapset paineli ääriviivoja. Minä ja Eepu väriteltiin.


Meidän joulupöydässä ei tänä vuonna poikkeuksellisesti ole karjalanpaistia (eikä kyllä makaronilaatikkoakaan). Miekkonen ei kokenut tuota paistia merkittäväksi, kun sitä kuitenkin syödään pitkin vuottakin silloin tällöin. Aiempina vuosina olen paistin tehnyt, kun halusin sekoittaa molempien perheiden jouluruokia.

Tänä vuonna meidän joulun tarjoilut koostuvat seuraavista:

*Alkuruoka*
- graavilohi
- lämminsavulohi
- perunat
- pähkinäinen viikunasalaatti

*Pääruoka*
- kinkku
- perunalaatikko
- porkkanalaatikko
- lanttulaatikko
- pähkinäinen viikunasalaatti
- kuivatut luumut
- pakasteherneet
- kinkun kastike
- saaristolaisleipä
- rieska
- voi

*Jälkiruoka*
- Luumurahka

*Kahvin kanssa*
- Piparkakkuja
- Ässiä
- Joulutorttuja TAI
- Puolukkamoussekakku
- itse tehdyt wiener nougatit

Lisäksi tarjolla on läpi päivän rusinoita, erilaisia pähkinöitä ja jotain karkkeja.

Meillä lapset herää aamuisin niin ajoissa, että en millään viitsi kuudelta herätä hauduttamaan riisipuuroa. Niinpä me syödään tavallinen aamupala, mutta puuroa sitten lounaaksi :)

Musta on tullut selkeesti aikuinen mitä jouluun tulee. Mä en oikein osannut sanoa mitä mä haluaisin lahjaksi. Mulle tärkeintä on olla kiireettä oman perheen/ suvun kanssa ja nähdä varsinkin se lapsien riemu. Mä toivon, että jouluna tulisi laulettua muutama joululaulu tyttöjen kanssa ja että semmonen turha nipotus pysyis poissa. Mitä väliä, jos joku asia ei mene kuten on kuvitellut. Sitten mä toivon myös, että lasten mentyä nukkumaan, saan käpertyä sohvan nurkkaan kirjan ja kinkkuvoileivän kanssa. Olisi hiljaista ja pään sisällä rauhallista.



keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Synnäritutustumista

Kävin tänään tutustumassa synnäriin, kun en ole tuossa sairaalassa vielä synnyttänyt. Onneksi mun äiti sattui pääsemään joululahjavierailulle näi  keskiviikkona, niin pääsin sairaalalle. Tutustuminen on keskiviikkoisin klo 13:30. Kysynpä vaan, että kuinka monen odottajan mies pääsee tohon aikaan paikalle ja eipä ole otettu huomioon niitä perheitä, jolla on päikkäreitä nukkuva vanhempi lapsi. Olisi mielestäni kohtuullista, että isät pääsisivät mukaan, kun h-hetkellä en haluaisi olla se, jolla on tarkin tieto mistä ovista kuljetaan mihinkin aikaan ja mitä pitää muistaa. Noh, nyt kävin itekseni ja olin ainoa. Yksilöllistä palvelua, tykkäsin ;)

Pääsin kurkkaamaan yhteen saliin ja se oli oikein mukavan kokoinen. Aika samankokoinen ja samalla tavalla varusteltu kuin aiemman sairaalan vastaavat. Täällä tarkkailuhuoneet ovat kaikki kahden hengen huoneita ja niihin voidaan sijoittaa myös vauvan kanssa, jos lapsivuodeosastolla on ruuhkaa. Amme on erillisessä huoneessa, joten mahdollisimman moni voi sitä sitten hyödyntää. Ei tarvi pettyä, että ei pääse ammeelliseen saliin :) Tens-laite löytyy, joten toivottavasti voin sitä sitten hyödyntää h-hetkellä.

Muuten jäi tosi positiivinen kuva paikasta, mutta vähän mietitytti, kun tuolla ei ole synnärille omaa anestesialääkäriä. Toisin sanoen, jos haluan epiduraalin ja samaan aikaan on alkamassa leikkaus, lääkäri hoitaa leikkurin ensin. Kuulostaa kovin samalta kuin eka synnytys, jossa vartuin epiä kolme varttia itkutäristen kipushokissa ja lopulta en olisikaan sitä tarvinnut. No, kipushokkitärinät johtui suuresta oksitosiinimäärästä tipan kautta ja tällä kertaa en anna sitä tippaa laittaa ennen kuin saan puudutteen. Toivon, että tota tippaa ei tällä kertaa edes tarvittaisi.

Huomenna olisi neuvola. Otan molemmat muksut mukaan. Eepu on yleensä neuvolan aikaan kerhossa, joten nyt hänkin pääsee kuulemaan sydänäänet. Sen jälkeen tai sitä ennen käydään kaupoilla katsomassa löytyisikö Eepulle juhlamekkoa. Edellinen on jäänyt jo pieneksi. Kaupunkireissulla käydään myös jätskillä. Lupasin, kun yleensä käyn Liun kanssa kahvilassa Eepun kerhon aikaan. Ei Liu jädeä niillä reissuilla saa, mutta kahvilakokemuksia. En halua, että Eepu jää niistä kokonaan paitsi.

Iltapäivällä olisi tarkoitus tehdä joulukortteja yhdessä lasten kanssa. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi :)

lauantai 6. joulukuuta 2014

Äippälomalainen täällä hei!

Mun äitiysloma alkoi keskiviikkona ja sen kunniaksi meille muutti sitten kollipoika Popi. Käytiin hakemassa tyyppi Eepun kerhon jälkeen. Vitsit se sähisi koiralle ihan kauheesti koko ekan päivän, mutta nyt parin päivän jälkeen alkaa tuo yhteiselo jo jossain määrin onnistua. Yöt katti viettää saunan pukkarissa oven takana. Saa tottua tähän järjestelyyn, koska vauva tulee nukkumaan lasten huoneessa ja lastenhuoneen ovi on auki. Ei tartte vauva tommosta kehräävää unikaveria.

Meidän peto ;)

Keskiviikkona pohdiskelin äitiyslomaa. Pikkusen erilainen äitiysloman alku nyt kuin esikoista odottaessa. Esikoisesta siirryin äippälomalle työelämästä, joten oli aikamoista luksusta, että sai nukkua niin pitkään kuin huvitti aamuisin ja tehdä just sitä mitä sattui huvittamaan päivän aikana. Toisen tai nyt kolmannen äitiysloman aikaan ei todellakaan ole alku noin seesteinen mitä ekassa. Ensimmäisen äippäloman alku ennen vauvan syntymää oli todella lomaa. Ei kiire minnekään ja kaikki aika oli itseä varten.

Nyt saa sinkoilla sinne ja tänne eikä varsin saa levätä just silloin kuin huvittaa. Koko ajan pitää olla läsnä lapsille, laittaa ruokaa ja ulkoilla. Varsinkin tuo ulkoilu on aika haastavaa tällasilla keleillä, kun maa on jäässä (ei hiekkakakkuja), mutta lunta ei ole (ei pulkkailua). Sitten kun äiti ei jaksa/pysty juosta, äiti on tylsä. Puhumattakaan siitä showsta, joka on ulos lähtiessä. Tämän mahani kanssa on aika haasteellista pukea lapsia ja eipä nuo omat kengätkään mitenkään näppärästi sujahda jalkaan. Mulla on tosin nauhakengät, joten ongelma ratkeaisi ostamalla Kuomat. Onneksi on joitain kavereita, joiden kanssa ollaan sitten sovittu pihatreffejä, jotta lapsilla on ikäistään seuraa "leikittäjänä". Kyllä mä jo odotan sitä hetkeä, että tämä kolmonen syntyy ja voi helpommin ottaa noita isompia mukeloita syliin eikä jokainen tekeminen saa hengästymään.

Vauvan sänky on edelleen hakematta. Tila sille on sentään jo raivattu. Rymsteerasin lasten huoneen tiistaina. Eepu oli tosin sitä mieltä, että vauva ei tule heidän huoneeseen, koska yksi itkijä (Liu) huoneessa riittää. Tällä kertaa hänellä ei taida olla sanavaltaa vaan hänen täytyy tottua ajatukseen. Jännä tuo itkujuttu, koska ei Liu enää pahemmin itkeskele. Joskus saa raivarin nukkumaan vietäessä, mutta ei läheskään joka ilta.

Välivoitto opiskelupuolella saavutettu!

Tällä viikolla meinasi epätoivo iskeä, kun perjantain tenttiin ei meinannut millään löytyä lukuaikaa. Miekkosella oli maanantai-iltana harrastus ja sitten hän palasi isyysvapaalta keskiviikkona töihin ja tuli pitkä päivä. Tiistaina ehdin muistaakseni hieman lueskella ja sitten keskiviikkona, kun sain likat nukahtamaan. Kovin tehokastahan tuo iltalukeminen ei ole - varsinkaan, jos on ollut yhtään hektisempi ilta. Aivot on niin sipissä, ettei tieto tartu. Sitten mun äiti tuli torstaina, jolloin sain jonkin verran luettua.

Meillä opettaja oli antanut 25 kysymystä ennakkoon ja niistä tuli 6 tenttiin, joista 5 piti vastata. Se vähän helpotti luku-urakkaa ja itseasiassa opettaja on aika fiksu tehdessään noin - tuolla tavoin sitä opettelee ne kurssin pääasiat ja pystyy ehkä jäsentelemään tiedon päähänsä paremmin kuin tilanteessa, että lukee luentomateriaalin, 10 artikkelia ja tenttikirjan.

Eilen oli tentin lisäksi esitys ennakointi innovaatiotoiminnassa -kurssilla. Se meni omalta osaltani ihan keturalleen. En muista, että oisin koskaan vetänyt yhtä huonoa esitystä. Hyvä jos kaksi järkevää lausetta tuli suusta. Noh, oma moka, itepä olin kalvoni tehnyt. Olisi pitänyt jäsennellä niitä vähän fiksummin. Ryhmän kanssa oltiin kehitelty yritysten väliseen koulutusliiketoimintaan tulevaisuuden koulutusmahdollisuuksia perustuen erilaisiin tulevaisuustutkimuksiin ja skenaarioihin. Jokainen koulutusehdotus oli omalla kalvollaan ja jokaisessa oli vähän erityylillä laiteltu perusteluita miksi aihe on tulevaisuuden kannalta tärkeä. Meillä oli kalvojen alussa teemoiteltu työelämämuutokset muutaman eri teeman alle ja nyt jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt joka kalvoon ottaa ne muutokset teemojen mukaisessa järjestyksessä ja käyttää lisäksi PESTE-menetelmää jollain tapaa järjestelmällisesti niissä kalvoissa. Nyt kaikki oli vähän ripoteltuna sinne tänne ja esitys ei ollut johdonmukainen. Oppipahan taas ensi kertaan jotain.

Mutta tuo tentti sitten. Lähdin heti edellä mainitun esityksen jälkeen lueskelemaan yhden opiskelukaverin kanssa ja me oltiin tosi tehokkaita. Luettuamme kysymyksiin tehtyjä vastauksia käytiin ne vielä suullisesti läpi. Oli aika varma olo, kun menin tenttisaliin ja kysymykset nähdessäni tajusin osaavani vastata niihin kaikkiin edes jossain määrin. Oli niin voittajafiilis. Olin nimittäin tällä viikolla ihan varma, että en saa mitään järkevää paperille, kun en ehdi käymään matskuja edes pintapuolisesti läpi. Onneksi kaikki kääntyi nyt parhainpäin :)

Saas nähdä mitä käy alkuviikon venäjän tentin kanssa. Yhdeksän kappaletta sanastoineen ja kielioppeineen sekä aakkoset kaunolla pitäisi osata. Olen lukenut ehkä kolme kappaletta tuossa alkusyksystä. Hirveen vahvat fiilarit :D Ja sanottakoon vielä, että kyseessä siis alkeiskurssi eli ei ole edes mitään perusosaamista, jonka avulla voisi repiä säälipisteitä :D Huomenna ois tarkoitus syventyä venäjän kieleen, kun lapset menee päiväksi isovanhempien hoteisiin.