Nyt, kun joulu on ohi, voin keskittyä odottamaan tätä meidän vauvaa. Jotenkin sitä ensin joulukuun alun odotti, että saa kouluhommat pakettiin. Tämän jälkeen alkoi odottaa joulua - oli ruokien valmistelua, lahjojen hankkimista ja paketointia, jne. Nyt sitten voi miettiä, että mitä sitä tämä odotettu tulokas vielä tarvitsisikaan.
Oikeastaan meni tosi pitkään näköjään, että pääsi fiilistelemään tätä itse odotusta. Beben vaatteet on jo laitettu laatikkoon, mutta "jotain pientä" vielä pitäisi puuhata ennen synnärille lähtöä.
Pitäisi:
- laittaa sänky kuntoon. Pinnasuoja on jo paikoillaan, samoin patja, mutta mulla on ollut tapana pedata sänky valmiiksi ja se on tekemättä. Mobilekin on jossain kaapin perukoilla...
- ostaa vaippoja. Eepulla ja Liulla käytin kestovaippoja alussa, mutta nyt en taida jaksaa. Pyykkiä tulee muutenkin. Jos siis sinulla tai tutullasi on tarvista kestovaipoille, meiltä saisi ostaa edullisesti pois.
- etsiä rintapumppu, tuttipullot, maidonkerääjä, ym. mitä näitä nyt on... ne pitäisi pestä...
- pakata sairaalakassi. Olenhan nähnyt unta, että synnytys käynnistyy ennen laskettua päivää ja mulla ei ole edes kassia pakattuna. Sinne pitää pakata omien tavaroiden lisäksi muksulle tutti. Sekä Eepu että Liu on olleet tokana yönä semmosia, etteivät ois rinnalta olleet pois. Ei niillä nälkä ollut, mutta imun tarve oli suuri. Elävänä tuttina oleminen on sen verran rankkaa hommaa, että ulkoistan sen mielelläni. Eri asia tietysti, että suostuuko vauvelsson sitä sitten syömään.
- saada jollain ilveellä Lahdesta kotiutettua mun vatsantukivyö ja vauvan leikkimatto. Varsinkin tuo eka... se tukee mukavasti synnytyksen jälkeen, kun keskikeho on ihan letkeä ja lihakset heikot. Nopeutti ainakin viimeks vatsan palautumista.
Nyt on tullut oikein pahat liitoskivut riesaksi. Mulla välillä toinen jalka meinaa pettää alta, kun joku hermo juilii niin pahasti. Samoin selkää särkee ajoittain, jos ei muista tukea sitä sohvalla istuessa. Varsinkin tuo eka riesa on ikävä, kun ei oikein pysty pihalle lähteä lasten kanssa ulkoilemaan. Jää itseltä happihyppelyt ja onhan se ikävää, kun ei pääse lasten kanssa leikkimään ja pulkkamäkeen. Semmonen yleiskömpelö olo on myös. Onneksi Miekkonen on ollut nyt kotona pyhinä, niin hän on jaksanut lasten kanssa puuhata pihalla yhtä jos toista. Hyvä niin. Musta tuntuu, että oon muutenkin niin hermoheikko tällä hetkellä, että hermot kiristyy ajoittain liiankin herkästi. Sitten harmittaa lasten puolesta, kun käyttäydyn kuin uhmaikäinen.
Olen myös saanut nukkua aamuisin pitkään. Kiitinkin tästä Miekkosta tänään. Jotenkin sitä nukkuu levottomasti öisin, kun pitää ravata vessassa ja lapsekin herättää ajoittain syystä tai toisesta. Jos sitten esimerkiksi lasten vuoksi pitää vähän pidempään olla hereillä, ts. ehtii ajattelemaan jotain ennen takaisin sänkyyn menoa, vauva herää ja potkii mahassa tovin jos toisenkin. Ei silloin oikein kykene nukahtamaan. Näin ollen mahdollisuus laittaa aamulla korvatulpat korviin ja jatkaa unia on ollut minulle kuin lottovoitto.
Tuosta tulikin mieleeni... Aina sitä sanotaan viimeisillään raskaana olevalle, että "nuku nyt, kun vielä voit". Tuo on maailman huonoin vitsi useamman lapsen äidille. Ei me vaan voida nukkua silloin kuin huvittaa. Samoin yhtä huono vitsi lapsen synnyttyä on sanoa, että pitää nukkua vaikka päivisin, kun lapsi nukkuu. Ei se vaan onnistu, kun on vanhempia lapsia hereillä. Esikoisen kanssa se olikin helppoa. Kaiholla muistelen sitä, että rikkonaisen yön jälkeen nukuttiin aamumaidon jälkeen vielä kymmeneen ja iltapäivällä muutama tunti päikkäreitä... Ei pysty enää. Nyt saa olla onnellinen, että on elämässä tuo elämäni mies ja lasteni isä, joka antaa mulle mahdollisuuden nukkua :) Toki mä sitten pyrin antamaan hänelle myös saman mahdollisuuden. Monesti viikonloppuisin meillä onkin tapana, että toinen nukkuu pitkään toisena aamuna ja toinen toisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti