torstai 15. lokakuuta 2015

Lapset ja kotityöt

Itse olen sitä mieltä, että jokaisen tulee tehdä kotona kotitöitä, eikä se ole vain äitin tai vanhempien juttu. Olen ottanut lapset mukaan erilaisiin hommiin ikätasoon sopivasti. Toki lapsen luonne määrittää iän lisäksi, että mitä pystyy tekemään. Täytyy kyllä myöntää, että joskus "äiti tekee ite, että tulee nopeesti tehtyä", mutta usein lapset pääsevät tekemään osansa.  Äitin auttaminen on heistä vielä tosi hauskaa, niin se tulee vähän kuin leikin kautta.Oman huoneen siivoaminen on vissiin se vastenmielisin juttu.


Meillä nelivuotias auttaa:
- viikkaamaan pyykkiä. Laitan hänelle pieneen koriin hänen ja sisarensa alushousut ja ne hän osaa hienosti taitella sekä viedä kaappiin. Samoin muut viikatut vaatteensa hän osaa viedä hyllyyn.
- tyhjentämään tiskikonetta. Aterimet hän laittaa itse. Aikuiset laittaa leipäveitset ym. isoteräiset. Lautaset ja lasit hän pinoaa pöydälle, jos aikuinen ei ole kaapin luona nostelemassa.
- pyyhkimään pölyjä.
- täyttämään tiskikonetta.
- täyttämään pesukonetta. Sitä mukaa, kun kasaan pyykkiä värien mukaan pinoihin, hän osaa laittaa sovitun pinon vaatteita koneeseen.

Kaksivuotias auttaa:
- viemään sukat omalle paikalleen.
- laittamaan aterimet astianpesukoneesta lokerikkoon.
- täyttämään pyykkikonetta.
- pyyhkimään pölyjä.


Ja tosiaan oma huone siivotaan joka ilta ja ulkovaatteet laitetaan naulakkoon ulkoa tullessa. Yllättävän usein jälkimmäinen muistetaan ilman eri pyyntöä.

Ruuanlaitossakin avustetaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Varsinkin salaatin repiminen on molemmista hauskaa ja nelivuotias tykkää kuulottaa sipulia.

perjantai 9. lokakuuta 2015

Oikea aika perustaa perhe?

"Nyt ei oo viel oikee aika, kun tässä on kaikkee"

Välillä ihmisten kanssa keskustellessa nousee esille lapset ja se, koska kukakin ajattelee sellaisia elämäänsä haluavan. Jotkut ei halua ollenkaan ja se on tosi hienoa, että he on sen tiedostaneet. Jotkut taas haluavat, mutta vasta sitku...

Koska se oikea aika on? Mun mielestä sitä ei ole koskaan. Aina on jotain.

Toki perheen perustamista on hyvä aina harkita ja punnita sekä omien henkisten että taloudellisten varojen kautta, mutta liika suunnitelmallisuus ei minusta voi kuulua vauvahaaveisiin. Useimmiten vauvahaaveita puheiden mukaan lykkää työ/ura, opiskelu, rakennusprojekti, halu matkustella, työttömyys, harrastus tai jokin tulevaisuuden tavoite, kuten vaikkapa häät valmistumisen jälkeen. Onko nämä oikeasti juurisyitä vai onko taustalla tunteita kuten epävarmuus ja pelko, jotka estävät sen seuraavan stepin ottamisen? Pelko, ettei enää työllisty haluamiinsa tehtäviin. Epävarmuus siitä, saadaanko pankista talolainaa? Pelko, ettei osaa olla vanhempi? Pelko siitä kestääkö parisuhde paljon kohutun vauvavuoden? Epävarmuus ylipäänsä siitä mitä tulevaisuudelta haluaa? Varmasti näitä on. Ainakin tunnistan itsestäni pelon, että kasvatan lapseni ihan kieroon. Ja mietin aikanaan tuota parisuhdeasiaakin paljon.

Ajattelen, että lapset hakevat oman paikkansa vanhempien elämässä. Vanhemmat voivat joko keksiä keinot jatkaa elämäänsä osittain kuten ennenkin (harrastukset, matkustus, rakentaminen) tai lamaantua neljän seinän sisälle ajatuksella "ei voi, ei pysty, ei kykene, koska lapsi". Varsinkin yhden lapsen kanssa on hyvin helppoa esimerkiksi lähteä perheenä matkustelemaan ja puoliso/tukiverkosto auttanee harrastusten ja opiskeluiden kohdalla. Bilettämään ei ehkä ihan samaan tyyliin pääse, mutta ei sitä välttämättä silloin haluakaan. Ja onhan se niin, että ihminen vanhenee. Saattaa se sitten harmittaa, jos vasta neljävitosena on talot rakennettu, tutkinnot suoritettu ja uraa sopivasti tehty, kun ei lasta (enää) kuulukaan. Siinä vaiheessa varmasti tuntuu typerältä, että tuli joskus siirrettyä vauvahaaveita vaikkapa sen raksan vuoksi. Tietysti, jos se kumppani löytyy vasta kypsemmällä iällä, tuntee varmasti kohtalon ivaa, mutta se on jo toinen juttu.

Jos minä olisin odottanut sitä oikeaa aikaa, meillä ei olisi vielä yhtään lasta. Naimisissa oltiin juu, mutta esikoinen syntyi kesken taloremontin. Oltiin vuosi takaperin ostettu talo, jota laitettiin. Keskimmäisen aikaan tuo taloremontti oli edelleen kesken (remontti oli iso ja insinööri tarkka) ja haaveilimme muutosta kotipaikkakunnalle. Olin myös raskaana ollessa hakenut kouluun, kun halusin tavoitella unelmaani eli KTM:n papereita. Aloitin opinnot keskimmäisen ollessa 5kk ja muutettiin samalla kotipaikkakunnalle. Nyt nuorimmaisen aikaan opiskelen, asumme väliaikaisessa asunnossa, haaveilemme rakennusprojektista (suunnitellaan jo, tonttikin mahdollisesti on) ja mieheni haaveilee yrittäjyydestä. Eli vieläkään ei olisi "se oikea aika". 

En väitä, että tämä elämä aina hirveän helppoa tai leppoisaa olisi. Varsinkin nyt pikkulapsiaikana tuntuu, että sitä pitää olla 150% läsnä koko ajan. Oma-aika on kortilla saati sitten se yhteinen aika puolison kanssa. Eikä se mikään ideaalitilanne ole hoitaa lapsia kotona samalla, kun opiskelee, mutta se on sujunut ihan hyvin organisoimalla ja tukiverkostoa hyödyntämällä.

Mutta ei käy kieltäminen, että elämä olisi kyllä hitsisti helpompaa tai ainakin huolettomampaa ilman muksuja. Voisi ihan tuosta noin vaan lähteä käymään jossain, kiertää maailmaa tai maata koko päivän sängyssä. Toisaalta sitä saa ihan hitsisti, kun on näitä muksuja. Jos unohdetaan hetkeksi se härdelliosuus, niin lapsilta saa paljon. Sitä oppii ihanan vilpitöntä katsantakantaa asioihin, kun keskustelee vaikkapa nelivuotiaan kanssa. Pääsee myös näkemään miten ihminen oppii asioita ja kuinka se tietämys ja osaaminen pikku hiljaa kehittyy. Miten lapsesta tulee juuri hän. Missä asioissa me ajatellaan eri tavalla. Kuinka monta kertaa sitä havahtuukaan miettimään, että tuo älykäs pieni ihminen on oikeasti mun lapsi. Ja se ilo, kun lapsi oppii jonkun uuden asian - oli se sitten sana tai taito, kun sitä pääsee jakamaan lapsen kanssa. Parhautta. En vaihtaisi pois.

Vanhemmuus on ääritunteita. Suurta ärtymystä (jopa eräänlaista vihaa), mutta myös sitä paljon hehkutettua suurta rakkautta. Lapselle ei ole oikeaa aikaa. Sanonta "aina ei saa mitä haluaa" pätee myös tässä ja näin ollen liika suunnitelmallisuus voi kostautua. Lähinnä mielestäni kyse on siitä, haluaako astua ulos mukavuusalueeltaan. Lapset tuovat mukanaan varmasti kaikki ne negatiiviset asiat, joilla ihmiset perustelevat miksi ei lapsia halua. Huonosti nukuttuja öitä, jatkuvaa läsnäoloa, loputonta kysymystulvaa, pyykkirumbaa, ruuanlaittoa, ulkoilua. Mutta kuten jo edellisessä kappaleessa mainitsin, myös paljon positiivista, josta ei ollut mitään käsitystä aiemmin.

Vanhemmuus on matka itseensä. Sitä oppii itsestään todella paljon. Pelottaviakin asioita. Huomaa piirteitä, tapoja ja tuntemuksia, joista ei aiemmin edes tiennyt. Pitää oppia elämään niiden kanssa. Olen aina ollut räjähdysaltis ja ärsytysherkkä. On pitänyt oppia laimentamaan tuntemuksia, sillä lapsille ei vaan voi räjähdellä miten sattuu. Joka asiasta ei voi ärsyyntyä, koska kanssaeläjänä ei ole pieni aikuinen vaan ihmistaimi, joka huutamisen sijaan tarvitsee ohjausta ja empatiaa. Itselläni varsinkin kärsivällisyys on kasvanut todella paljon lasten myötä. Samoin organisointikyky. Osasin organisoida aiemminkin (olihan työni olla assistentti), mutta tässä mennään uudelle tasolle, kun yhtenä osapuolena on arvaamattomasti (riippuen päivästä) käyttäytyvä muksu. Näin ollen voin ainakin omalla kohdallani todistaa oikeaksi vanhan kliseen, että uskaltamalla astua pois mukavuusalueelta, kehittyy. Vanhemmuutta voi näin ollen ajatella myös ihan ammatillisesta näkökulmastakin - saa uudenlaista perspektiiviä asioihin, jonka myötä kehittyy ihmisenä ja työyhteisön jäsenenä. Kukapa meistä ei haluaisi kehittyä.

Haaveili sitten perheestä tai ei, tärkeintä olisi minusta olla asiasta samaa mieltä oman puolison kanssa. Yhdessä sitä sitoutuu pieneen ihmiseen ja siihen, että lapsi saa parhaat mahdolliset eväät pärjätä elämässä. Lapsi ei tarvitse rahaa, menestyneitä vanhempia ja hulppeita puitteita vaan rakkautta, rajoja ja turvallisen kodin, jossa vanhemmilla on hänelle aikaa. Uskon, että parisuhde kestää vauvavuoden, kunhan pariskunta asennoituu toimimaan tiiminä. Jos toinen väsyy, toinen jatkaa, molemmin puolin tsempataan. Ollaan samalla puolella.

En tällä kirjoituksella halua saada jokaista jättämään ehkäisyä pois vaan hieman tuulettaa aihetta, sillä tiedän asian olevan jossain määrin ajankohtainen ikäisilleni. Ehkä joku alkaa miettiä asioita eri vinkkelistä ja toinen ymmärtää, ettei todellakaan halua niitä lapsia. En tiedä. Sainpahan nyt sanottavani sanottua, kun monesti on tehnyt mieli aiheesta kirjoittaa.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Tyttöjen illan tunnelmia


Viime viikonloppuna lähdin lasten kanssa Lahden seudulle, jossa oli ensin kemutteluja lastenjuhlien merkeissä ja sitten illemmalla "vein lapset mummulle ja lähdin pois häiritsemästä niiden leikkejä" eli suuntasin viettämään tyttöjen iltaa lukiokavereideni kanssa. Yksi kaveriporukan daameista oli vastikään vuosi sitten muuttanut pk-seudulta takaisin ja vietettiin iltaa siinä hänen luonaan tupareiden merkeissä. Oli tosi ihanat tarjoilut. Varsinkin jäi mieleeni hedelmien dippikastike rahkasta ja vanilijakastikkeesta sekä hummus. Mä joskus söin hummusta ja se ei vakuuttanut. Nyt maistoin ja se oli hyvää. Mun makuaisti on ilmeisesti aikuistunut tuossakin asiassa ;)


Ai vitsit mä tykkäsin siitä illasta. Se on se fiilis. Juttua riittää, ei oo sellasta vaivaantunutta, kaikki arvostaa kaikkia, osataan ottaa huomioon erilaisuutemme. Me ollaan kaikki vähän erilaisissa elämäntilanteissa; jollain on rakennus-/remontointiprojektia, joku haaveilee semmosista, jollain on lapsia, jollain ei, joku opiskelee, joku keskittyy duuniin/uraan... Silti juttua riittää.


Olisin niin mielelläni jatkanut iltaa pidempäänkin, mutta valitettavasti bussit kulkee sen verran hölmösti, että viiminen auto lähtee vähän ennen puoltayötä. Sitä sitten kuin Tuhkimo konsanaan kipittelin pitkin kaupungin katuja oikealle linja-autopysäkille. Taksitkin kulkisi juu, mutta hinta on "vähän" eri kuin bussissa. Ja täytyy myöntää, että näin pienten lasten äitinä sitä vielä arvostaa unta melkoisesti. Tämä järjestely oli nyt sellainen paras mahdollinen yhdistelmä. Sanoin mä daameille, että kunhan mun imetysura päättyy, voin vallan mainiosti repästä ja jäädä vaikka kaupunkiin heille yöksi. Tällä hetkellä se ei tunnu vielä oikeelta (vaikka esikko oli 8kk iässä isänsä kanssa yön kotona mun ollessa polttareissa). Jep. Todellakin mammanpoikaa taidan kasvatella ;) En voi kuitenkaan kieltää, etteikö ajatus tanssahtelusta houkuttanut todella paljon. Maybe next year ;)

Tämä oli mielestäni erittäin hyvä viinivalinta! Suosittelen!

lauantai 3. lokakuuta 2015

Vähän epäonnea graduun liittyen

Oi voi, viime kertaisen päivityksen innokkuus sai pahan kolauksen seuraavana päivänä, kun menin koululle naputtelemaan. Fiksuna olin ajatellut, että koska kirjoitettavaa aiheanalyysiin oli enää muutama kappale ja lähteet oli selvillä sekä ajatus selkeänä päässä, voin aamupäivän viettää vaateostoksilla. Virhe.

Saapuessani koulumme thesis-luokkaan huomasin koneen loganneen minut ulos. Olin olettanut, että koska kone on mulle varattu viikon, se pysyy nukkumassa ja tyyliin lukossa silloin, kun en ole hetkeen käyttänyt. Tuo ei olisi ollut ongelma, jos olisin muistanut tallentaa kirjoittamani tiedoston. NiinPÄ! Epic fail! Perustelen moista lapsusta sillä, että yleensä käytän google docsia, joka tallentaa koko ajan. Työtäni ei siis löytynyt mistään. Kone ei automaattisesti tallentanut kertaakaan, joten sinne ei ollut muodostunut edes recovery fileä. 

Ihan tulee zen-olo kaunista katsellessa. Kadonneen työn tuoma tunne olisi vaatinut pitkää pilvien tuijottelua.

Onneksi olin kirjoitellut edellistä versiota tehdessäni artikkeleista talteen tarvitsemani pointit ja pystyin melko helposti koostamaan analyysin uudelleen. Tosin tilannetta ei helpottanut koko ajan paheneva flunssafiilis päänsärkyineen. Jäi melkolailla puolitiehen ne osiot, jotka olin ajatellut lisääväni sinä päivänä. Käytin työhön aikaa myös torstai-iltana, mutta ei siitä oikein mitään meinannut tulla, kun oli tosi kipeä olo. Tänään perjantaina oli sitten se gradusemma. Kyllä ärsytti antaa semmonen räpellys eteenpäin. Mutta välillä on ymmärrettävä oma rajallisuus. Eilen illalla puoli yhdentoista aikaan päätin, että on järkevämpää semmapäivän kannalta mennä nukkumaan muutaman pillerin kera (buranaa ja vitamiinia, toim. huom.) kuin yrittää saada tekstiä aikaiseksi.

Ja hyvä niin. Se osuus, joka oli toiseen kertaan kirjoitettu, oli ihan hyvää matskua maikan mielestä, mutta toinen katsantakanta oli "epämääräistä tiedettä". Tosin olin osannut näin tulkita rivien välistä tässä aihetta pohtiessani, kun minua oli aina sillai vaivihkaa yritetty saada ottamaan vähän erilaiset termit ja määritelmät käyttöön ;) Nyt sain ihan fiksut perustelut ja muutankin hieman sitä ajatusta. Itseäni oli hämmentänyt se, että psykologisesta pääomasta oli kuitenkin löytynyt ihan tieteellisistä laatulehdistä olevia artikkeleita. Se aihe lienee nyt siis kuopattu ja käyn entistä suuremmalla tarmolla psykologisen omistajuuden kimppuun.

Terveellistä kouluruokaa, vain 1,81€/annos, ja maistuvaakin :)

Gradusemma itsessään oli oikein mukava ja inspiroiva kokemus. Oli kiva päästä ryhmissä käymään läpi aiheita ja ajatuksia projektin tiimoilta. Meidät ryhmiteltiin sen mukaan, koska ajattelemme tekstin olevan valmista. Itse olen määritellyt ensimmäisen version olevan valmis maaliskuun lopussa. Sitten viilailen sitä jonkin aikaa, jotta saan sen itseäni miellyttävään muotoon. Tarkoitus olisi lopulta olla valmis elokuun lopussa. Olen laskenut siihen mahdollisen viivästymän tarkastuksessa, kun heinäkuussa on tyypillisesti maikkojen lomia. Tällainen on tämän hetken suunnitelma. Se voi elää vielä monesti matkan varrella. Suurin kysymysmerkki on tällä hetkellä organisaatio, jota tutkisin gradussani. Kunhan saan tuon psykologisen omistajuuden, työnimun ja organisatorisen sitoutumisen suhteet päässäni selväksi, laadin ideapaperin ja lähestyn potentiaalisia yrityksiä. Tai oikeastaan minulla on tällä hetkellä mielessäni yksi potentiaalinen yritys, pitänee miettiä vielä suunnitelma berttoja.

Mutta nyt lähden nukkumaan toivoen, ettei tuo ulkona oleva myräkkä vie sähköjä ja jätä minua aamukahvitta. Lisäksi meinasin unohtaa graduni viikonlopuksi ja lähden pieneen reissuun, jossa odottaa sekä päivällä synttärikemut että ilta kavereiden kanssa :)

tiistai 29. syyskuuta 2015

Graduilua ja flunssaa vastaan taistelua

Aamu alkoi siinä kuuden kieppeissä, kun juniori oli sitä mieltä, että nyt herätään. Ei auttanut mikään. Yritin. Olin fiksuna mennyt puolen yön jälkeen nukkumaan ja optimistina laittanut kellon seiskalta soimaan. 

Miten meni noin niinku omasta mielestä? Väsyttikö aamulla? 
Ai väsyttikö! Noh, elämä on valintoja ;) 

Lähdin kuitenkin reippaana opiskelijana kouluun, kun varasin täksi viikoksi itselleni sellaisen gradutyöhuoneen. Tai paremminkin varasin itselleni koneen semmoisesta lukitusta huoneesta. Tuo on siinä mielessä kiva, että sinne voi jättää tavarat "luovaan tilaan". Aiemmin olen tehnyt koulun kirjaston kellarin hiljaisessa tilassa ja sieltä pitää aina vapauttaa kone, kun lähtee vaikkapa syömään. On pikkasen eri asia päästä työntouhuun, kun voi palata takaisin "työn ääreen" kuin jos pitää aloittaa kirjautumalla sisään ja järkkäilemällä papereita. 

Opettajalta oli tullut viesti, että perjantain graduseminaariin pitää tuoda seitsemän kopiota aiheanalyysista. Niin mistä? Joo en ollut tehnyt. Mähän olin niin noheva ollut, että aloin kirjoittelemaan suoraan gradupohjaan. Pitäisi oikeasti innostuessaankin muistaa lukea ne ohjeet. Tuo aiheanalyysi kun tavallaan voidaan siirtää osaksi sitä gradua ja sen kautta pystyy lähestymään sitä omaa aihetta kriittisesti ja rajaamaan tarvittaessa.

Tein tänään innokkaasti sitten aiheanalyysiä. Ja taas opin uutta! Nyt oikeastaan löysin sen kutkuttavan fiiliksen, kun bongasin eri teorioista hieman eri painotuksia. Pystyin ikään kuin painotuksia valkkaamalla muodostamaan sen oman työni teoreettisen viitekehyksen eli sen mihin aiempiin tutkimuksiin se nojaa ja mitä rajataan pois. Ihan harmitti, kun huomasin kellon olevan kolme ja kodin kutsuvan. Oli hyvä draivi päällä! Huomenna onneksi jatkuu!




Tänään on muuten mennyt hieman puolivaloilla. Joku ikävä flunssa yrittää tulla kaatamaan minua. Onhan se nyt enemmän sääntö kuin poikkeus, että tällaista pukkaa, kun viikonloppuna olisi veljen lasten synttärit ja lukiokavereiden kesken tyttöjen ilta. Koulusta palattuani opiskelin inkiväärishotin saloja ja kaivoin kaapista vanhan ystäväni nenäkannun. Mä teen kaikkeni, että olen iskussa viikonloppuna. Ei olisi oikein aikaa sairastaa!


Onneksi oli sentään kaunis auringonpaiste! Meidän koulun pihassa on vaahterat kauniissa syysvärissä ja muutenkin oli semmoinen kaunis kirpakka syyspäivä. Toivottavasti huomennakin olisi kaunis sää, siitä saa valtavasti virtaa!!


maanantai 28. syyskuuta 2015

Syksyisiä terveisiä!

Tämä kuukausi on mennyt tiiviisti gradun parissa. Tuli nimittäin vaihdettua aihetta kertaalleen ja tämä tarkoitti tutkimussuunnitelman uudelleen kirjoittamista. Nyt tutkin työnimun (work engagement) kehittämistä ja johtamista. Tuo on periaatteessa juuri se, mikä minua alunperinkin kiinnosti. Nyt saatiin vain rajaus termien kautta kohdilleen. Aina ei ole etu, että alkaa innokkaasti kirjottamaan. Saattaa joutua rajauksen jälkeen aloittamaan lähes alusta, kuten minä.

Mutta olen minä ehtinyt vähän elämästä nauttimaan myös kirjaston kellarin ulkopuolella. On ollut ihania säitä, jolloin olen mennyt metsään rauhoittumaan. Se on mulle lähes meditatiivista. Se menisi täysin meditaatiosta, jos siellä ei olisi hirvikärpäsiä.


Suppikset on hyviä maastoutumaan!



Kotona ollaan nostettu perunat maasta ja vielä pitäisi ne pari hassua palsternakkaa käydä nostamassa. Jos ne edes ovat järkevän kokoisia. Aika säälittäviksi jäi noi mun rehut tänä vuonna :D Perunaa tuli jonkin verran. Tosin puheltiin, että pitää ensi keväänä ostaa uudet siemenperunat, ettei jää sato ainakaan huonon siemenen vuoksi puolitiehen. Mä kun en sinne mitään myrkkyjä halua ruiskutella.

Meillä meinasi mennä huonoksi muutama omena ja väsäsin tänään niistä omenavispipuuroa - ekaa kertaa elämässäni. Puolukoista olen kyllä tehnyt. Onnistui tosi hyvin! Ulkonäkö on aika aneeminen, mutta itseni lisäksi maistui myös kaikille lapsille.





Omenavispipuuro

5 isoa omenaa (tyyliin Royal gala tai vastaava)
1 litra vettä
1tl ceylonin kanelia
0,5 tl inkiväärijauhetta
0,5 tl suolaa (jos haluaa vauvan kanssa välttää täysin, niin jättää lisäämättä)
1,5 dl mannaryynejä

Omenat kuutioidaan, (vedenkeittimessä keitetty) vesi kaadetaan omppujen päälle, lisätään mausteet, kiehutellaan niin pitkään, että omenat on pehmeitä.

Soseutetaan omput liemessä sauvasekottimella.

Lämmitetään kiehumispisteeseen ja lisätään koko ajan sekoittaen mannaryynit. Keitetään puuroksi (n. 10min).

Vatkaile muutamaan otteeseen jäähtymisen aikana.

Nauti!!


tiistai 1. syyskuuta 2015

Selvä merkki syksystä - koulu!

Eilispäivästä lähtien meidän perhekalenterissa lukee joka maanantai, tiistai, torstai ja perjantai "Laura tekee gradua". Eilen en tosin tehnyt, kun Miekkosella oli menoa, mutta tänään otin suunnan kohti yliopistoa.

Tällä hetkellä työn alla on lopputyö, joka pro gradunakin tunnetaan. Aamusella mun piti alotella kotona. Jäi aikomiseksi. Sen sijaan siivosin meidän kellarin. Vaihdoin oikein hyllypaperit ja kaikkea... Sijaistoimintoja parhaimmillaan. Seuraavaksi varmaan hinkkaan kylppärissä laattasaumoja hammasharjalla ;) Ei vaan saanut aikaiseksi aloittaa.

Tai olenhan mä aloittanut. Tutkimussuunnitelma on ihan mukavassa vaiheessa.

Onneksi tuli kuitenkin lähdettyä koululle. Rauhassa sai katsoa graduseminaaripäivät ja huomasinpa sitten seminaarin alkavan tulevana lauantaina. Vähän muutoksia viikonloppusuunnitelmiin.

Samalla tuli etsittyä teoriaa ja löysin mielenkiintoisia artikkeleita. Se on aika kutkuttavaa, kun löytää uusia tutkimustuloksia, joiden valossa oma tietämys kehittyy. Jos tiedätte sellaisen mind mapin, niin tuo on vähän kuin eri pallukoiden välille piirtyy yhdysviivoja.

Olin ihan liekeissä.

Harmi, että tämä tapahtui about tunti ennen kirjaston sulkeutumista. En paljoa ehtinyt raapustella.

Pitää seuraavaksi lähteä sinne koululle heti aamulla, jos vaikka flow tulisi aikaisemmin. Se on ollut vaan näppärää lähteä lounaan jälkeen, kun on saanut pikkujätkälle annettua päikkärimaidot. On oma olo "vähän kevyempi" pidempään...

Tuli ostettua tuollainen takeaway-muki. Nyt kelpaa kahvitella.
(Ja vaikka tulis oma olo miten "raskaaksi", en tee arttuwiskareita kahvia hakiessa;) )


maanantai 31. elokuuta 2015

Luonto kutsuu ja tieto lisää tuskaa

Huolestuin hieman luettuani Ylen uutisen. Aloin miettimään kuinka montaa ainetta sitä itsekin päivän aikana elimistöönsä jollain tapaa laittaa, kun niiden yhteisvaikutusta ei kukaan tiedä. Eikä minulla ole edes mitään lääkärin määräämiä lääkkeitä tai rasvoja, joilla läträisin vaan ihan peruskasvorasvat, hammastahnat ja antiperspirantit.



Olen ollut jo pidemmän aikaa kiinnostunut erilaisista luonnonmukaisemmista tavoista tehdä asioita. Haluaisin kovasti omalta kohdalta vähentää kemikaalikuormaani ja sen myötä myös lapsieni kuormaa. Olisi mukavaa omaksua itse vihreämpiä arvoja, jotta ne siirtyisivät luonnollisesti lapsilleni.

Miten tähän nyt sitten pyrin?

Ruuat pyrin ostamaan mahdollisimman vähän käsiteltynä eli syödään aika pitkälti kotona alusta loppuun asti tehtyjä ruokia. Luomu olisi kiva, mutta tällä hetkellä rahaa ei ole ylettömiä määriä. Näin ollen luomua valitaan, jos sen kilohinta ei hirveästi eroa ei-luomusta. Kesäaikaan kasvattelen itse erinäisiä vihanneksia. Joitain paremmalla onnella kuin toisia. Perunoiden osalta me ollaan omavaraisia. Marjat ja sienet kerään metsästä.

Tavoitteenani on lisätä kasvisten määrää meidän ruuassa. Kasvissyöjiä meistä ei saa, koska naudan sisäfilepihvi on namia ja grillattu broisku mitä parhainta. Kenties pääsen kuitenkin tavoitteeseeni, että ei tarvitse kastikkeeseen kohta laittaa kahta lihapakettia vaan voi puolet iskeä kasviksia. Niillä säästyvillä euroilla voi sitten ostaa vaikka sitä luomua siksi yhdeksi paketiksi. Eli siis ruokahommeleissa meillä mennään mahdollisimman olemattomilla lisäaineilla ja pitkälti itse tehden.

Kemikaalit sitten. Toki niitä nyt saadaan jonkun verran tuosta ruuasta, kun ei luomua pupelleta, mutta omilla kempparivalinnoilla siihen kemikaalikuormaan pystynee vaikuttamaan. Tutustuessani luonnollisiin hiusten- ja ihonhoitotuotteisiin huomasin varsinkin hiustuotteissa maininnan, että luonnolliset shampoot eivät puhdista täydellisesti synteettisiä muotoilutuotteita. Niihin tarvitaan ne synteettiset pesuaineet... onko pieni noidankehä? Jos haluat pitää hiuksesi silikonittomina ja muovittomina, peset synteettisillä aineilla, joista jää taas hiuksesi pintaan aineita. Näiden aineiden vuoksi pitää käyttää synteettisiä muotoilutuotteita, jotta hius jää haluttuun muotoon, jne..

Itse päätin nyt siirtyä kokonaan luonnollisiin tuotteisiin siltä osin kuin mahdollista. Ajatus lähti siitä, että poikani nukkuu usein aamuyöstä aamuun kainalossani - pää kirjaimellisesti kainalokuopassa (tässä asetelmassa yleensä herään, kun hän tykkää päänsä punkea jotain vasten). Poikani hiusten tuoksuessa vahvasti dödölleni (tai siis antiperspirantille), tuntui ikävältä. Samoin alkoi inhottaa ajatus, että pieni lapsi joutuu joka ruokahetkellään haistelemaan vahvaa hajustetta aivan lähietäisyydeltä. Pisteenä iin päällä oli vielä silmiini osunut tieto antiperspirantin sisältämän alumiinin haitoista. Alumiiniton ja hajusteeton luomudeodorantti tuli ostettua heti seuraavalla kauppareissulla. Vaikkei noita haittoja ole ihan aukottomasti pystytty todistamaan, ei niitä ole pystytty sulkemaan poiskaan. En halua altistaa lastani hänen päänsä kautta. Mielenkiintoinen aihetta käsittelevä opinnäytetyö löytyy täältä.



Ylipäätään käytän hyvin vähän muotoilutuotteita hiuksiini, joten ajattelin kokeilla markkinoilla olevia luonnollisia muotovaahtoja ja kiinteitä. Mulla olisi ollut kampaaja tällä viikolla, mutta peruutin sen, kun huomasin mainoksen tänne meille päin avautuneesta ekokampaamosta. Meinasin mennä testaamaan kasvivärejä - ne kun jää tuohon hiuksen pintaan eikä imeydy hiukseen kuten kestoväri. Toki eivät kestä kuin about kuukauden, mutta minulla onkin tavoitteena ajan kanssa saada oma väri takaisin. Ainakin hetkeksi ;) Samalla oletan, että pystyn tuolta kampaajilta saamaan tarkempaa tietoa noista luonnollisemmista hiustuotteista. Ja täytyy vissiin käydä ostamassa Miekkoselle semmoinen normaalissa muoviputelissa oleva luonnollinen shampoo ja hoitoaine. Hän katsoi vähän hitaasti, kun esittelin palashampoota. Oli kyllä ennen ostamista sitä mieltä, että testaa, mutta ihan ite oon saanut palaa kuluttaa ;D

Meikkipuoli onkin ollut haasteellinen. Minulla on ollut käytössä mineraalimeikkipuuteri, jolle löytynee suht helposti vastine luonnonkosmetiikan puolelta. Enemmän harmaita hiuksia tuottanee ripsari. Vielä en ole meikkejä ostanut vaan kuluttanut vanhoja pois. Ne ainakin tuntuvat lähtevän noilla luonnollisilla puhdistusaineilla. Ei nuo meikkini tosin vedenkestäviä olekaan.



Tämä luonnollisempiin kempparituotteisiin tutustuminen on kyllä ollut silmiäavaavaa. Meillä meni lasten joululahjalistalle lasiset juomapullot ja keittiön ruuansäilytysrasiat vaihtunee lasisiin. Sitä on alkanut näkemään asioita eritavalla. Tieto lisää tuskaa ja totuus välillä kirpaisee. Välillä sitä ärsyttää itse itseään, kun ei voi enää uuden tiedon vuoksi tehdä jotain aiemmin totuttua. Esimerkiksi maustesipsit ei enää uppoa, eikä irtokarkit, koska väriaineet ja aromivahventeet. Eikä tee mieli ostaa mitään maustettuja jogurtteja, kun niissä on älyttömästi sokeria. Ja mikropoppareissa ja kaupan kekseissä on palmuöljyä. Mehut ne vasta lisäainepommeja ovatkin. Aspartaami on ehdoton nounou. Ja ei voi ostaa mitä tahansa saippuaa, koska natriumlauryylisulfaatti (SLS). Mikroonkaan ei viitsi enää laittaa marjoja sulamaan pakasterasiassa. Pitäisi lopettaa lukeminen ja tutkiminen.

On totta, että ei nuo pieninä määrinä aiheutakaan varmaan noita kohua aiheuttaneita asioita, mutta entä kun ne kertyvät elimistöön ja miten ne esimerkiksi reagoivat muiden päivän aikana tulevien kemikaalien kanssa. Ja palmuöljyn vuoksi hakataan sademetsää (bad!).

Pitäisi lopettaa analysointi ja pohdinta. Eli miten eli niin kuolema korjaa kuitenkin jossain vaiheessa :D

Jos en luonnollisia valintoja saa lapsille siirrettyä, niin ainakin varmaan kyseenalaistamisen jalon taidon?

Olen tätä ekoajattelua siirtänyt myös vaatepuolelle jossain määrin, mutta siitä mahdollisesti lisää myöhemmin.

Lähde


Yritän jatkossakin pelastaa maailmaa omilla valinnoillani. Johonkin asti mun hippiajattelu riittää, mutta en mä kaikissa pysty näkemään itseäni maailmanparantajana. Lentokoneella pääsee kivoihin paikkoihin ja periaatteennaista minusta ei saa tekemälläkään - tykkään nimittäin ihan älyttömästi kiinalaisesta ruuasta, jonka perusaine on paljon karttelemani ja parjaamani natriumglutamaatti.

Mutta jos edes vähän. Pieniä askelia. Pääasiallisesti fiksuja valintoja tehden. Liikaa omaa ja lapsieni elämää rajoittamatta :)




keskiviikko 26. elokuuta 2015

Kuulumisia menneiltä päiviltä

Säätiedotuksia katsellessa olin ymmärtänyt eilisen päivän olevan yksi viimeisiä lämpöisiä päiviä tänä kesänä. Siitä innostuneena lähdimme Eepun kerhon jälkeen käymään satamassa leikkipuistossa. Tämä reissu oli taas yksi "mennään joku päivä" -lupauksen lunastus. Syötiin samalla vedyt, kun se on yleensä sellainen "sataman juttu". Tai Liu otti pelkän lihiksen, josta haukkasi palan ja oli sen jälkeen valmis leikkimään. Ehkä yhtenä syynä oli mun lenkin aikana rattaissa pupellettu karjalanpiirakka. Mutta oli oikein mukava puistoreissu! Lapset pääsi keinumaan ja kiipeilemään sekä tietysti laskemaan liukumäkeä! 

Pääsin viime perjantaina käymään satamassa terassilla kaverin kanssa. On se hieno paikka illalla(kin) :)
Tänään aamupäivä oli kyllä lämmin, kun vein Eepun kerhoon, mutta selkeesti pilvisempi. Tällä hetkellä onkin jo ihan pilvistä ja näyttää sateiselta. Mä kävin Eepun kerhon aikana Liun ja Teukan (yritän keksiä poitsulle uuden bloginimen, kun Tee on kuin tee eli juoma) kanssa avoimessa päiväkodissa ja kyllä Liu nautti! Oli hauska huomata, kuinka hän kotileikkihuoneessa leikki äitiä ihan todenteolla. Ensin hoiti vauvaa, nukkutti heijaamalla vaunuja, sitten meni laittamaan ruokaa ja ihan patalappu kädessä laittoi uuniin tavaraa ja siitä sitten taas vauvaa heijaamaan :D

Nämä päätyivät jo mehuksi, seurakseen saivat mustikkaa, vadelmaa ja muutaman karviaisen.

Nyt tuossa vieressa liedellä huutelee pesulle pääsyä mehumaija ja sen jälkeen se pitäisi taas liata keittämällä karviaiset mehuiksi. Kellarissa on tekeytymässä lehtimehua, kun alkukesän lehtimehusatsi on jo lähestulkoon juotu. Miekkonen sanoi sen olevan hänestä parempaa kuin tavallinen marjamehu, joten pitäähän mun rakkaalle vielä mehuksi muuttua, kun noin innostui kehumaan ;)

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Peikkoaskartelua lasten kanssa

Monesti sitä kokee huonoa omaatuntoa, kun lapset pyytää saada askarrella ja itse viljelee yhtä jos toista (teko)syytä, miksei voi.

Nyt kuitenkin tuli repästyä ja puuhattua peikkoja.




Näistä saa sopivasti puuhaa muutamaan otteeseen.

Ensin yhdellä ulkoilulla etsitään sopivia kiviä.

Joko samalla tai seuraavalla ulkoilulla askel kohti metsää ja sieltä poimimaan kaikenlaisia aarteita. Meillä likat poimivat käpyjä, sammalta, jäkälää ja naavaa. Ja pari puolukan varpua. 

Kolmas puuha voi olla kivien pesu, jos on sattunut löytämään asteen verran hiekkaisempia kiviä, kuten me. Sen jälkeen voi syödä puikkojätskit, niin saa peikoille kädet ;)

Kivien kuivuttua olin ajatellut, että samantien saavat liimailla noita sammalia ja muita, mutta tytöt oli eri mieltä. He halusivat ensin vähän väritellä niitä maaleilla. Näin tehtiin.

Värit kuivuivat aamupäivästä iltapäivään ja iltaruuan jälkeen liimattiin peikoille silmät, kädet sekä hiukset paikoilleen. Saipa toinen peikko parrankin. 

Näitä peikkoja oli toteuttamassa 2- ja 4-vuotiaat. 
Vasemman puoleinen on 2v:n ja oikeanpuoleinen 4v:n taiteilema. (Nyt tästä koneelta katseltuna kuva on aavistuksen valottunut, joten mainitsen erikseen, että oikeanpuoleisella on suu piirretty punaisella maalilla :) )


sunnuntai 16. elokuuta 2015

Mökkipäivä kolmen lapsen kanssa

Olin eilen lasten kanssa neljästään, joten ajattelin suunnata mökille, kun sääkin suosi. Vähän mietin, että mitäköhän tulee, kun kolmen vahdittavan kanssa rantaan lähtee ja ruokaa pitäisi tehdä ja vessassakin käydä. Mutta koska nuorin etenee vielä varsin verkaisesti ja kahdella vanhemmalla on jossain määrin tolkku mukana menossa, me lähdimme. Mukaan otin maukkaiden eväiden lisäksi aimo annoksen rentoa fiilistä ja laitoin nipotusvaihteen aavistuksen normaalia pienemmäksi. Tarkoitus oli viettää hauska päivä yhdessä.



Meillä varsinkin Eepu on todella hurja vesipeto ja niin myös eilen. Saunan laitoin tulille heti, kun menimme ja kyllähän tuo neiti ravasi saunan ja rannan väliä ihan kiitettävästi. Välillä puki sen verran päälle, että kävi syömässä! Oli ihanaa nähdä toisen nauttivan vedestä. Meillä on tytöillä sellaiset jonkin verran kelluttavat uimapuvut. Tällaisen turvin Eepu uskaltaa uida syvälläkin ja hyppiä laiturilta. Menoa, meininkiä ja aitoa riemua!


Meillä on mökillä yleensä aina grillattavaa ruokaa mukana eikä eilinen päivä ollut poikkeus. Grillasin itse ensimmäistä kertaa nektariinia halloumin seuraksi ja sopi hyvin. Makkaroina oli tällä kertaa tänä kesänä ensimmäistä kertaa bongaamiani täysin lisäaineettomia makkaroita. 




Täysin lisäaineettomina syötiin tavallisen tyylistä makkaraa sekä bratwurstia. Itse pidän niiden mausteikkuudesta ja makuisuudesta. Nelivuotiaan mielestä oli vähän liian tulista (lue: pippurista). Itsekin oletin tuon perusmakkaran olevan neutraalimpaa, mutta kuten jo mainitsin, omaan makuuni se sopi oikein hyvin myös mausteisempana.


Mökillä tiskaus hoituu modernisti käsipelillä. Lueskelin päiväkahvilla juttua aikuisten värityskirjasta ja siinä todettiin sen olevan mitä parhainta stressinpoistoa, kun saa tehdä yksinkertaista liikettä käsillä ja samalla ajatukset saavat liidellä. Alkoi naurattaa tuossa tiskatessa, kun yksinkertaista liikettä teen käsillä, näen heti kätteni jäljen ja tulihan siinä ajatus jos toinenkin pyöräytettyä. Kävi sitten mielessä, että ollaanko me nykyään niin stressaantuneita, koska me ollaan ulkoistettu nämä päätä nollaavat askareet erinäisille koneille? 



Tällänen ällötys säikäytti tiskipaikalla... mä kavahdan näitä, varsinkin jos tulevat liian liki!
 Mietiskelin tuossa tiskatessani muunmuassa, että miten ihmeessä mökkeily lasten kanssa voisi olla rentouttavaa. Olin jo tuossa kohtaa ehtinyt ärähtää useampaan otteeseen (syystä, tosin) ja tuntui, että olin koko ajan joko laittamassa ruokaa, vaihtamassa vaippaa tai imettämässä vauvaa. Niin ja vahdin toki myös uivaa esikoista. Sitten siinä ajatusta pyöritellessäni ymmärsin, että se oma rauhallinen hengähdys tulee (mökilläkin) lasten mentyä nukkumaan. Silloin on mahdollisuus istahtaa terassille tai vaikka saunan lauteille, katsella järvelle ja antaa ajatusten virrata.

Nyt ei ollut mahdollisuutta istahtaa lauteille. Olin Teen kanssa terassilla tyttöjen ollessa lauteilla. Ei olisi yhtälö toteutunut, jos olisi ollut neljä saunassa, sillä yhden halutessa uimaan, toinen haluaa jatkaa saunomista, kolmas menisi mieluiten päiväunille (eikä tämä osaa istua tai pysty olemaan saunassa ilman neljännen kokoaikaista huomiota) ja neljäs noh... menettäisi varmaan hermonsa kun ei vaan saa hommaa hanskattua ilman, että joku itkuraivaroisi.

Kaikesta härdellistä huolimatta oli kiva päivä. Syötiin kahvin kanssa herkkuja, lapset leikkivät nätisti, saatiin ruokailut pelittämään (paitsi Teen soseet, joista oli tänään taukopäivä ja mentiin maidolla, koska helppoa) ja kaikilla oli suurimmaksi osaksi hyvä fiilis. Kyllä mä silti mieluusti sinne seuraavalla kerralla sen toisen aikuisen otan mukaan. Silloin kaikilla on varmasti vielä mukavampaa!

Tästä kesäisestä järvimaisemasta ei vaan voi saada tarpeekseen. Nautin kympillä!!


perjantai 14. elokuuta 2015

Elokuuta 2015

On se Suomen kesä onneksi vähän esittäytynyt tänäkin vuonna. Lähinnä meinasi lasten puolesta surettaa, kun ei oikein uimareissuille päästy. Nyt ollaan käyty muutamaan otteeseen uimassa ja jos nuo lämpimät säät vielä jaksaa meitä helliä, tullaan käymään jatkossakin. 

Ollaan nautittu mökkirannasta ja seesteisestä meiningistä. Mulle suomalainen järvimaisema on eräänlainen rakkausmaisema. Siellä mun sielu lepää.


'

Lasten kanssa on tullut bongailtua erilaisia ötököitä. Tämä häntäpuoli liskomamma tuli vastaan kylätiellä. Meidän kissa sen hätisti liikkeelle, mutta en tiedä miksei kissa sitä napannut, seurasi ainoastaan. Hyvä niin. Kummastutti vain. Vauvaliskoja tuolla näytti olevan mahassa. Onneksi kissa jätti rauhaan :)

Sitten eräänä päivänä pihalta löytyi kuollut räkättirastas, jota oli tuhoamassa neljä sellaista oranssimustaa turkkiloa. Huomattiin, että koppikset oli kaivaneet linnun alta maata. Googlailun jälkeen selvisi, että kyseessä on haudankaivaja kovakuoriainen eli ne kaivaa ötökän maan sisään ja sitten sinne ötökän alle tekevät käytävän, jonka perälle munivat munansa. Aika jännää, että pääsi moista seuraamaan :) 

Kesä ei ole kesä ilman kukkaseppelettä <3



Leppis ja kaveri tulivat vastaan kasvimaalla. Leppiksellä ilmeisesti joku kehitysvaihe vielä päällä, kun tuo kuori ei mene taakse asti...

Metsät on täynnä mustikkaa - Suomen omaa superfoodia!


Puolukkaa näyttäisi myös tulevan hyvin tänä vuonna. Saadaan näillä näkymin vispipuuroa talvella. Sitten kun vielä jaksaisi poimia nuo talteen ;)


Kun meillä syödään uutta perunaa, se on todellakin uutta perunaa!




torstai 13. elokuuta 2015

Sokerihääpäivää viettämässä

Meillä oli hääpäivä tässä kuussa ja tuli kuusi vuotta avioelämää mittariin :) Annoin Miekkoselle lahjaksi hänen lempikeksejään ja muutaman erilaisen suklaan. Oli sokerihääpäivä, niin lahjankin piti olla sokerinen ja sattumalta nuo lempparikeksitkin ovat "kandisokerikeksejä" ;)



Me ei olla hirveesti hääpäivää juhlittu ja mä olen siitä sitten tasaisin väliajoin naputtanut. "Ku ei me menty edes häämatkallekaan". Tänä vuonna merkkasin meidän kalenteriin, että "Hääpäivä, Miekkonen hoitaa ohjelman ":D Melkein yllätys siis itselle ;)


Miekkonen vei meidät Saimaa-risteilylle. Oli tarkoitus syödä siellä ja koska paatti ei ole mikään superiso, ei mulla ollut oikeastaan mitään odotuksia ruuan tasosta. Tai oli - mautonta eines tusinatavaraa. 


Erehdyin.
Söin pastaa, jossa oli pastan lisäksi tosi mureaa naudanlihaa tomaattikastikkeessa. Törkeen hyvää!!


Jälkkäriksi tuommoinen "pieni" jätskipikari. Huvittavaa tässä on, että menussa oli kuvat semmosista pienistä annoksista, jotka oli tyyliin Iittalan Kartio-laseissa (niissä 2,1dl). Tässä oli vanilijajätskiä, lakkaa ja muromysliä. Ja paljon!! Nomnomnom!

Mälkiän kanavalle palaamassa kääntöpaikalta.

 Oli mukava risteily ruokailuineen. Sai istua ihan rauhassa ja höpötellä mitä mieleen tuli. 

Tykkäsin <3


tiistai 28. heinäkuuta 2015

Pikkumies 6kk

Meillä Tee täytti tänään puolivuotta. Aika menee ihan liian nopeasti! Vasta se pieni pötkylä syntyi ja nyt hän opettelee määrätietoisen innokkaasti uusia taitojaan.

Tee on aivan hurmaava pieni mies!! Hän ei vielä ole aivan ymmärtänyt ryömintää, mutta saa itsensä liikkeelle. Hän nostaa takamuksen konttausasentoon, painaa pään käsiin lattiaan ja ponnistaa eteenpäin. Kieriminen onnistuu ja akselin ympäri pyörintä. Tänään hän aloitti jokeltamaan. Hän oli pöydän ääressä istumassa, kun laitoin ruokaa ja oikein antaumuksella kertoi mulle "taataavaavaataavaa..." Aika liikkis!

Mä onnistuin tavoitteessani täysimettää 6kk. En ollut poissulkenut mahdollisuutta antaa korviketta mun poissaollessa, mutta ei tullut tällaiselle tarvetta. Huikeeta. Olen iloinen! Luin tässä viikon sisällä jonkin artikkelin, että varsinkin niillä äideillä, joilla jää synnytyksestä jotain kaihertamaan mieltä, on suuri halu onnistua imetyksestä. Allekirjoitan. Mähän olin todella ärsyyntynyt, että mun kroppani ei osannut käynnistää itse synnytystä sallittujen aikarajojen puitteissa. Kolmas kerta ja hitto vie taas sama juttu!! Tämän imetyksen tiesin jossain määrin onnistuvan, kun olinhan tyttöjä imettänyt vuotiaiksi asti. Mutta aloitin kiinteitä aiemmin. Nyt jäi hyvä mieli, kun tämä onnistui. Kontrollifriikki mikä kontrollifriikki. Ja täytyy korostaa. Tämä on mun ajatus MUN imetyksestä. Oikeasti mulle ei ole väliä imetetäänkö vai ruokitaanko korvikkeella muiden lapsia. Toki jos multa kysytään niin kannustan imetykseen ja yritän auttaa sen onnistumisessa. Mutta pääasia, että lapsi kasvaa ja voi hyvin.

Tänään Tee sai ensimmäisen kerran maistella muuta kuin maitoa ja meillä aloitettiin porkkanalla. Alkuun maisteli ihmeissään. Tuli ne tyypilliset inhoväristykset (varmaan kun ekan kerran nielasi jotain muuta kuin nestettä) ja kyllä hän jopa alkoi innokkaasti läpsyttämään pöytää käsillä. Toisella maistelukerralla hän suostui muutaman lusikan kärjellisen ottamaan, mutta sitten meni suu tiukaksi viivaksi. Ei tainnut olla heti hittijuttu tuo syöminen :D Nooh, huomenna jatkuu harkat :)

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Kesälomareissu 2015

Meidän perheen kesälomareissu suunniteltiin tänä kesänä täysin lapsia ajatellen. Loma aloitettiin Eepun kummien luota, joka oli huippua toki myös vanhemmille. Jotenkin se vaan aina piristää, kun pääsee kavereiden kanssa höpöttelemään vaikka ihan vaan yhdeksi illaksi. Tämän pysähdyksen jälkeen alkoi se lapsiviihteellisin osio.


Ensimmäinen kohde oli Puuhamaa, joka itselleni oli tuttu 90-luvulta, kun kävimme siellä ainakin kerran luokkaretkellä ja varmaan paristi perheen kanssa. Tuntui, että monet toiminnot olivat siellä täysin samoja kuin silloin 20 vuotta sitten. Enkä tiedä oliko se nyt välttämättä huono juttu. Ihan toimivia edelleen ja meidän lapset viihtyivät superhyvin. Pelihallin ovat muuttaneet sisäleikkipaikaksi, mikä ei meidän perhettä haitannut yhtään. Eväitä voi syödä monissa paikoissa ja onpa siellä ihan grillipaikatkin, joissa saa vaikkapa makkarat paistettua. Me syötiin buffetissa, jossa oli pitsan lisäksi nakkeja, ranskalaisia, lihapullia, hyvää kassleria ja sopiva valikoima salaattia. Miinusta siitä, että astioina oli täysin kertakäyttöastiat. Tietyllä tapaa ymmärrän, mutta ekologisuutta peräänkuuluttaisin. Meillä ei ollut tarkoituskaan käydä tällä keikalla uimassa, mutta ei olisi meillä aika riittänytkään. Sen verran tehokkaasti tytöt juoksivat eri toiminnoissa. Tultiin paikalle aukeamisen aikoihin ja lähdettiin kylläkin pari tuntia ennen sulkemisaikaa, jotta ehdittiin hotellille ajoissa. Eli jos olisimme olleet loppuun asti, olisi siinä pari tuntia ollut aikaa puljata :)

Liikennepuistossa sai leikkiä polkemisen lisäksi mm. huoltamossa, leipomossa ja poliisiasemalla.

Puuhamaassa oli tilaa kävellä, paljon istumapaikkoja, eväänsyöntipaikkoja sekä roskiksia.

Yövyimme Hämeenlinnan Sokos Hotellissa, josta ei ole kuin hyvää sanottavaa. Helppo löytää perille, 20 minuutin ajomatkan päässä Puuhamaasta, viihtyisä ja iso lasten leikkihuone. Lapset saivat myös todella monipuoliset puuhapussukat, joissa oli kaikenlaista piirrustusvehkeistä tarroihin ja siirtokuvatatuointeihin. Aamupala oli kerrassaan herkullinen. Itse olen heikkona lettuihin ja niitäkin oli. Oi nam!

Lapset on huomioitu todella ihanasti!

Viisi henkeä yhdessä huoneessa. Ihmeteltiin tullessa, että miksei lasten sängyt ole valmiina vaan pitää itse laittaa. Ymmärsimme, kun laitoimme sängyt. Ei ollut enää pahemmin lattiapinta-alaa :) Meillä oli aikuisilla parisänky ja sitten Eepu nukkui kahden matkasängyn välissä patjalla lattialla.

Hämeenlinnasta ajeltiin Poriin sukulaisia moikkaamaan. Yövyttiin sielläkin hotellissa. Sokos Hotel Vaakuna edelleen, mutta paikkakunta vain vaihtui :) Hotelli on vanhassa rakennuksessa, joten oli aika sokkeloista ja päästäksemme hotellin pysäköintiin, meidän piti alkuun ymmärtää jättää auto tien laitaan ja käydä tsekkaamassa itsemme sisään, jotta saimme avaimen, jolla pääsi parkkiin. 

Täällä meillä oli aikuisilla erilliset vuoteet, Liu ja Tee nukkuivat tuolla tavoin peräkkäin ja Eepu ikkunan edessä vuodetuolilla. Nämä oli pedattu valmiiksi ja pinniksissä oli odottamassa helistimet :) Lapset olivat saaneet puuhapaketit myös respasta.

Vietimme illan Pelle Hermannin puistossa Kirjurinluodolla. Suosittelen. Paljon leikkipaikkoja, mukavan oloinen kahvila ja ilmaiset vessatilat, joita käytiin siistimässä.

Porista matka jatkui Ikaalisiin ja siellä mihinkäs muualle kuin Ti-Ti Nallen taloon. Tytöt tykkäsivät ihan hirmuisesti. Siellä oli nalleja tavattavissa, tytöt pääsivät tanssimaan nallejen kanssa ja maalasipa Eepu äitinallen taiteilijahuoneessa maalauksenkin :) Minun tärykalvojani koeteltiin musiikkihuoneessa, jossa sai testata kaikenmaailman soittimia, kuten xylofonia, guiroa, tamburiineja, kulkusia, rytmikapuloita, jne... oli meinaan rytmikästä ;) Syötiin paikan kaffilassa, jossa oli tarjolla isoäitinallen nakkikeittoa. Keitto oli hyvää, mutta aika hurja hinta 7,5€. Hinnan hurjuutta nosti vielä se, että hinta oli sama myös lapsilla, vaikkei lapset yleensä juo jälkiruoka kahvia tai teetä. Muuten ei ole kyllä muuta kuin hyvää sanottavaa paikasta. Meillä oli rattaat siellä mukana ja niiden kanssa pääsi kulkemaan. Laitoin kuitenkin yläkerroksiin mentäessä Teen Manducaan, jolloin kulkeminen oli ketterää ja pääsi joka paikkaan. Rattaat olivat parkissa alakerrassa ja mitään kovin arvokasta ei voinut sinne jättää.

Ikaalisissa yövyimme Manso campingin leirintäalueella. Meillä oli semmoinen 4h mökki, jossa oli vessa ja suihku sekä keittomahdollisuus. Hinta oli 77€ yö. Alueella oli lasten leikkipaikka, grillikota, rantasauna, pieni uimaranta ja grillikahvila, josta sai myös jotain pientä elintarviketta. Alue on jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta viheralueet oli hoidettu ja henkilökunta ystävällistä. Voin suositella, joskin tuo hinta voisi olla aavistuksen huokeampi.

Kesälomareissulla ruokavalio oli hyvin makkarapainotteinen!!
Ikaalisista suuntasimme Ähtäriin ja yövyimme Valkeisten loma -nimisessä paikassa. Kyseessä on B&B tyylillä toimivasta lomapaikasta. Me olimme varanneet huoneen päärakennuksesta eli jaoimme vessan ja suihkun muiden huoneiden kanssa. Emme kokeneet vessan käytävällä oloa ongelmallisena. Eikä myöskään jouduttu kertaakaan jonottamaan vessaan. Sen puoleen ei siis myöhemminkään tarvitse samantyylisiä asumisratkaisuja vältellä.





Paikka oli viihtyisä ja siellä oli lasten leikkipaikan lisäksi eläimiä kuten poroja, kaneja, lampaita ja poni. Liulle oli suuri elämys huomata, että lammas todella sanoo "mää" :D Yölle tuli hintaa meidän perheeltä 70 euroa, joka sisälsi aamiaisen. Aamiainen oli täyttävä ja runsas. Tuossa hinnassa pitää tietysti muistaa, että meidän lapsien yöpyminen taisi olla ilmaista, kun kaikki olivat alle 5 vuotiaita.



Ähtärissä kävimme katsomassa eläimiä myös eläinpuistossa. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt ottaa semmoinen vetokärri mukaan. Olisi Eepu päässyt välillä sinne. Liu oli ajoittain Miekkosen olkapäillä ja Tee nukkui rattaissa. Matka oli aika pitkä neljävuotiaalle kävellä. Oli se ihan käveltävissä, mutta ymmärrän, ettei meinannut jaksaa. Ähtärissä ei olisi tarvinut maksaa kuin parin euron pantti, jonka saa takaisin. Puuhamaassa oli vielä pantin lisäksi erillinen 2 euron maksu, jota ei palautettu. Eläimiä oli mukavasti nähtävillä eikä ollut kuin muistaakseni pari eläintä, joita ei nähty. Valitettavasti kauneimmat poseeraukset uusimmasta eläimestä pikkupandasta epäonnistuivat ja en saanut siitä nyt kaunistetta tänne blogin puolelle. 

Lumileopardi makoilemassa

Ähtärin jälkeen suuntasimme isäni asuntovaunulle, jossa saimme ihailla näin komeaa auringonlaskua!!