tiistai 28. heinäkuuta 2015

Pikkumies 6kk

Meillä Tee täytti tänään puolivuotta. Aika menee ihan liian nopeasti! Vasta se pieni pötkylä syntyi ja nyt hän opettelee määrätietoisen innokkaasti uusia taitojaan.

Tee on aivan hurmaava pieni mies!! Hän ei vielä ole aivan ymmärtänyt ryömintää, mutta saa itsensä liikkeelle. Hän nostaa takamuksen konttausasentoon, painaa pään käsiin lattiaan ja ponnistaa eteenpäin. Kieriminen onnistuu ja akselin ympäri pyörintä. Tänään hän aloitti jokeltamaan. Hän oli pöydän ääressä istumassa, kun laitoin ruokaa ja oikein antaumuksella kertoi mulle "taataavaavaataavaa..." Aika liikkis!

Mä onnistuin tavoitteessani täysimettää 6kk. En ollut poissulkenut mahdollisuutta antaa korviketta mun poissaollessa, mutta ei tullut tällaiselle tarvetta. Huikeeta. Olen iloinen! Luin tässä viikon sisällä jonkin artikkelin, että varsinkin niillä äideillä, joilla jää synnytyksestä jotain kaihertamaan mieltä, on suuri halu onnistua imetyksestä. Allekirjoitan. Mähän olin todella ärsyyntynyt, että mun kroppani ei osannut käynnistää itse synnytystä sallittujen aikarajojen puitteissa. Kolmas kerta ja hitto vie taas sama juttu!! Tämän imetyksen tiesin jossain määrin onnistuvan, kun olinhan tyttöjä imettänyt vuotiaiksi asti. Mutta aloitin kiinteitä aiemmin. Nyt jäi hyvä mieli, kun tämä onnistui. Kontrollifriikki mikä kontrollifriikki. Ja täytyy korostaa. Tämä on mun ajatus MUN imetyksestä. Oikeasti mulle ei ole väliä imetetäänkö vai ruokitaanko korvikkeella muiden lapsia. Toki jos multa kysytään niin kannustan imetykseen ja yritän auttaa sen onnistumisessa. Mutta pääasia, että lapsi kasvaa ja voi hyvin.

Tänään Tee sai ensimmäisen kerran maistella muuta kuin maitoa ja meillä aloitettiin porkkanalla. Alkuun maisteli ihmeissään. Tuli ne tyypilliset inhoväristykset (varmaan kun ekan kerran nielasi jotain muuta kuin nestettä) ja kyllä hän jopa alkoi innokkaasti läpsyttämään pöytää käsillä. Toisella maistelukerralla hän suostui muutaman lusikan kärjellisen ottamaan, mutta sitten meni suu tiukaksi viivaksi. Ei tainnut olla heti hittijuttu tuo syöminen :D Nooh, huomenna jatkuu harkat :)

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Kesälomareissu 2015

Meidän perheen kesälomareissu suunniteltiin tänä kesänä täysin lapsia ajatellen. Loma aloitettiin Eepun kummien luota, joka oli huippua toki myös vanhemmille. Jotenkin se vaan aina piristää, kun pääsee kavereiden kanssa höpöttelemään vaikka ihan vaan yhdeksi illaksi. Tämän pysähdyksen jälkeen alkoi se lapsiviihteellisin osio.


Ensimmäinen kohde oli Puuhamaa, joka itselleni oli tuttu 90-luvulta, kun kävimme siellä ainakin kerran luokkaretkellä ja varmaan paristi perheen kanssa. Tuntui, että monet toiminnot olivat siellä täysin samoja kuin silloin 20 vuotta sitten. Enkä tiedä oliko se nyt välttämättä huono juttu. Ihan toimivia edelleen ja meidän lapset viihtyivät superhyvin. Pelihallin ovat muuttaneet sisäleikkipaikaksi, mikä ei meidän perhettä haitannut yhtään. Eväitä voi syödä monissa paikoissa ja onpa siellä ihan grillipaikatkin, joissa saa vaikkapa makkarat paistettua. Me syötiin buffetissa, jossa oli pitsan lisäksi nakkeja, ranskalaisia, lihapullia, hyvää kassleria ja sopiva valikoima salaattia. Miinusta siitä, että astioina oli täysin kertakäyttöastiat. Tietyllä tapaa ymmärrän, mutta ekologisuutta peräänkuuluttaisin. Meillä ei ollut tarkoituskaan käydä tällä keikalla uimassa, mutta ei olisi meillä aika riittänytkään. Sen verran tehokkaasti tytöt juoksivat eri toiminnoissa. Tultiin paikalle aukeamisen aikoihin ja lähdettiin kylläkin pari tuntia ennen sulkemisaikaa, jotta ehdittiin hotellille ajoissa. Eli jos olisimme olleet loppuun asti, olisi siinä pari tuntia ollut aikaa puljata :)

Liikennepuistossa sai leikkiä polkemisen lisäksi mm. huoltamossa, leipomossa ja poliisiasemalla.

Puuhamaassa oli tilaa kävellä, paljon istumapaikkoja, eväänsyöntipaikkoja sekä roskiksia.

Yövyimme Hämeenlinnan Sokos Hotellissa, josta ei ole kuin hyvää sanottavaa. Helppo löytää perille, 20 minuutin ajomatkan päässä Puuhamaasta, viihtyisä ja iso lasten leikkihuone. Lapset saivat myös todella monipuoliset puuhapussukat, joissa oli kaikenlaista piirrustusvehkeistä tarroihin ja siirtokuvatatuointeihin. Aamupala oli kerrassaan herkullinen. Itse olen heikkona lettuihin ja niitäkin oli. Oi nam!

Lapset on huomioitu todella ihanasti!

Viisi henkeä yhdessä huoneessa. Ihmeteltiin tullessa, että miksei lasten sängyt ole valmiina vaan pitää itse laittaa. Ymmärsimme, kun laitoimme sängyt. Ei ollut enää pahemmin lattiapinta-alaa :) Meillä oli aikuisilla parisänky ja sitten Eepu nukkui kahden matkasängyn välissä patjalla lattialla.

Hämeenlinnasta ajeltiin Poriin sukulaisia moikkaamaan. Yövyttiin sielläkin hotellissa. Sokos Hotel Vaakuna edelleen, mutta paikkakunta vain vaihtui :) Hotelli on vanhassa rakennuksessa, joten oli aika sokkeloista ja päästäksemme hotellin pysäköintiin, meidän piti alkuun ymmärtää jättää auto tien laitaan ja käydä tsekkaamassa itsemme sisään, jotta saimme avaimen, jolla pääsi parkkiin. 

Täällä meillä oli aikuisilla erilliset vuoteet, Liu ja Tee nukkuivat tuolla tavoin peräkkäin ja Eepu ikkunan edessä vuodetuolilla. Nämä oli pedattu valmiiksi ja pinniksissä oli odottamassa helistimet :) Lapset olivat saaneet puuhapaketit myös respasta.

Vietimme illan Pelle Hermannin puistossa Kirjurinluodolla. Suosittelen. Paljon leikkipaikkoja, mukavan oloinen kahvila ja ilmaiset vessatilat, joita käytiin siistimässä.

Porista matka jatkui Ikaalisiin ja siellä mihinkäs muualle kuin Ti-Ti Nallen taloon. Tytöt tykkäsivät ihan hirmuisesti. Siellä oli nalleja tavattavissa, tytöt pääsivät tanssimaan nallejen kanssa ja maalasipa Eepu äitinallen taiteilijahuoneessa maalauksenkin :) Minun tärykalvojani koeteltiin musiikkihuoneessa, jossa sai testata kaikenmaailman soittimia, kuten xylofonia, guiroa, tamburiineja, kulkusia, rytmikapuloita, jne... oli meinaan rytmikästä ;) Syötiin paikan kaffilassa, jossa oli tarjolla isoäitinallen nakkikeittoa. Keitto oli hyvää, mutta aika hurja hinta 7,5€. Hinnan hurjuutta nosti vielä se, että hinta oli sama myös lapsilla, vaikkei lapset yleensä juo jälkiruoka kahvia tai teetä. Muuten ei ole kyllä muuta kuin hyvää sanottavaa paikasta. Meillä oli rattaat siellä mukana ja niiden kanssa pääsi kulkemaan. Laitoin kuitenkin yläkerroksiin mentäessä Teen Manducaan, jolloin kulkeminen oli ketterää ja pääsi joka paikkaan. Rattaat olivat parkissa alakerrassa ja mitään kovin arvokasta ei voinut sinne jättää.

Ikaalisissa yövyimme Manso campingin leirintäalueella. Meillä oli semmoinen 4h mökki, jossa oli vessa ja suihku sekä keittomahdollisuus. Hinta oli 77€ yö. Alueella oli lasten leikkipaikka, grillikota, rantasauna, pieni uimaranta ja grillikahvila, josta sai myös jotain pientä elintarviketta. Alue on jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta viheralueet oli hoidettu ja henkilökunta ystävällistä. Voin suositella, joskin tuo hinta voisi olla aavistuksen huokeampi.

Kesälomareissulla ruokavalio oli hyvin makkarapainotteinen!!
Ikaalisista suuntasimme Ähtäriin ja yövyimme Valkeisten loma -nimisessä paikassa. Kyseessä on B&B tyylillä toimivasta lomapaikasta. Me olimme varanneet huoneen päärakennuksesta eli jaoimme vessan ja suihkun muiden huoneiden kanssa. Emme kokeneet vessan käytävällä oloa ongelmallisena. Eikä myöskään jouduttu kertaakaan jonottamaan vessaan. Sen puoleen ei siis myöhemminkään tarvitse samantyylisiä asumisratkaisuja vältellä.





Paikka oli viihtyisä ja siellä oli lasten leikkipaikan lisäksi eläimiä kuten poroja, kaneja, lampaita ja poni. Liulle oli suuri elämys huomata, että lammas todella sanoo "mää" :D Yölle tuli hintaa meidän perheeltä 70 euroa, joka sisälsi aamiaisen. Aamiainen oli täyttävä ja runsas. Tuossa hinnassa pitää tietysti muistaa, että meidän lapsien yöpyminen taisi olla ilmaista, kun kaikki olivat alle 5 vuotiaita.



Ähtärissä kävimme katsomassa eläimiä myös eläinpuistossa. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt ottaa semmoinen vetokärri mukaan. Olisi Eepu päässyt välillä sinne. Liu oli ajoittain Miekkosen olkapäillä ja Tee nukkui rattaissa. Matka oli aika pitkä neljävuotiaalle kävellä. Oli se ihan käveltävissä, mutta ymmärrän, ettei meinannut jaksaa. Ähtärissä ei olisi tarvinut maksaa kuin parin euron pantti, jonka saa takaisin. Puuhamaassa oli vielä pantin lisäksi erillinen 2 euron maksu, jota ei palautettu. Eläimiä oli mukavasti nähtävillä eikä ollut kuin muistaakseni pari eläintä, joita ei nähty. Valitettavasti kauneimmat poseeraukset uusimmasta eläimestä pikkupandasta epäonnistuivat ja en saanut siitä nyt kaunistetta tänne blogin puolelle. 

Lumileopardi makoilemassa

Ähtärin jälkeen suuntasimme isäni asuntovaunulle, jossa saimme ihailla näin komeaa auringonlaskua!!


perjantai 17. heinäkuuta 2015

Oma aika - eräänlaista happea

Olen aikaisemminkin maininnut, että mulle oma aika on erittäin tärkeää. Se on sitä, että saa kuunnella omia ajatuksiaan, tehdä mitä huvittaa ja ajatella vain itseään. Sellaisten hetkien jälkeen jaksan itse kotirumbaa ja lasten touhotusta paremmin. Kolmen pienen lapsen kanssa se oman ajan ottaminen ei ole maailman helpointa. Varsinkin tällä hetkellä pieniä haasteita asettaa nuorimmaisen ruokavalio, joka koostuu täysin minun maidostani. Tietysti sitä pumppaillaan pakastimeen tällaisia irtiottoja varten, mutta kovin pitkää irtiottoa ei voi tehdä ilman, että ottaa sen pumpun mukaan. (Asiasta tietämättömille tiedoksi, että sitä maitoa kertyy koko ajan ja jossain vaiheessa se "tihkuu yli" ja sitten on paidat märkinä, rintskat painaa ja on epämukava olo. Yritä siinä sitten nauttia siitä ajasta.)

Mutta typerä olisin, jos en niitä omia hetkiä itselleni ottaisi. 

Mä nautin kovasti ruuasta ja tosi usein mun matka suuntautuu ravintolaan ja/tai kahvilaan herkuttelemaan. Matkaan nappaan vielä yleensä jonkun mukavan lehden, jonka parissa nautin herkkuni. 

Key lime pie... ei ollut kyllä mikään makuelämys. Jopa epämiellyttävän makuinen tuo sitruunaosa. Ei tullut todellakaan lempparia. Seuraavalla kerralla pitänee testata jokin toinen jälkkäri.

Kävin ekaa kertaa testailemassa ihan perus juustohampparia ja se toimi oikein mukavasti.  Tosin mun elimistö ei digannut,  en ole vieläkään päässyt selville onko syynä vehnä, majoneesi, upporasva vai jokin lisäaine. Tuo kaali se ei ollut, koska en sitä syönyt.

Ettei se oma aika mene ihan syömiseksi, olen innostunut nyt myös pyöräilystä. Tätä pääsee tekemään heti tästä kotiovelta, joten ei tarvitse matkata kaupunkiin sitä vajaata 20 kilometriä. Hyvin nollaa päätä, kun rytyyttää menemään pitkin maita ja mantuja. Rakas Miekkonen antoi maastopyöränsä mun käyttöön, joten iso kiitos hänelle. Mun omalla konkelilla ei olisi läheskään niin nautinto ajaa polkuja ja pitkiä jyrkkiä ylämäkiä, tien pientareen ojapohjista puhumattakaan. 

Olen lenkkeillyt aikasemmin juosten ja koska mulla alkoi kipeytyä polvet, siirryin täysin reippaaseen kävelyyn. Kävelyssä on kuitenkin se huono puoli, että vaikka kuinka reippaasti käpöttelee, se tuntuu hitaalta. Pyöräilystä saa vauhtifiiliksen ja mikä parasta - se vahvistaa reisilihaksia, joiden heikkouden on mainittu olevan yksi yleisimmistä polvikipujen aiheuttajista. Varsinkin nyt imettäessä nuo polvikivut ovat tuntuneet pahentuneen entisestään.

Lenkiltä palatessa tämä on ehkä ihanin näky... aitan katon yllä näkyy talon savupiipusta tupruttelevan savua - sauna päällä!! JES!



Joskus se oma aika on silloin, kun lapset nukkuu. Silloin ei tietenkään lähdetä pois kotoa, jos toinen vanhemmista ei ole paikalla. Tällaisina hetkinä uppoudun yleensä jonkin hyvän lehden pariin. Kirjat tosin nollaisivat päätä vielä paremmin, sillä niiden kautta pääsee ihan eri maailmoihin ja saa ajatukset täysin irti arjesta. Pitäisikin käydä kirjastossa. 

Toinen yhtä hyvä tapa on lämmittää sauna, mennä istumaan sinne ajan kanssa ja ehkä ottaa se lehti mukaan. Tai sitten ilman lehteä ja ajatella vaan mitä mieleen tulee. Samalla voi tehdä kaikenlaisia kikkaviitosia kohentaakseen mielialaa, kuten läträtä kasvonaamioiden ja kuorintavoiteiden kanssa :)

Mulle tulee yksi lapsiperhelehti ja muita lehtiä saan äidiltäni. Olen tullut siihen tulokseen, että parhaiten omaan aikaani sopii naisten lehdet, sisustuslehdet ja vastaavat. Perhelehdistä saa toki vinkkejä arkeen, mutta niitä lukiessa päässä pyörii lasten asiat, joita pyörittelen monta kertaa päivässä muutenkin..

Ehkä tässä on omalla kohdallani ainakin sellainen kerrosefekti... mä tarvin omaa aikaa, jotta voin olla minä ja jaksaa paremmin olla äiti ja vaimo. Tarvitsemme myös yhteistä aikaa Miekkosen kanssa, jotta jaksamme olla tiiminä arjen haasteissa eikä yritetä yksin jaksaa. Näiden lisäksi tarvitsemme myös perheaikaa, jolloin molemmat vanhemmat ollaan kaikkien lasten kanssa. Tehdään porukalla jotain mukavaa. Ei sen tarvitse olla sen kummempaa kuin vaikka pulkkamäki tai leffailta. Tai ehkei edes noin erikoista.

Eräänlaista perheaikaa on päivittäin ruokailut ja usein myös iltapala, jolloin ollaan kaikki saman pöydän ääressä. Mutta hirveän paljon huomaan, että meillä on niin, että toinen vanhemmista on lasten kanssa ja toinen puuhaa jotain (pyykkiä, ruuanlaittoa, auton korjausta, metsähommia, jne.) Mä kuitenkin koen, että pitää tehdä asioita myös perheenä.

Sitten tietysti olisi hyvä, että me molemmat vanhemmat puuhailtaisiin vuorotellen myös jokaisen lapsen kanssa kahdestaan, jotta jokainen lapsi saisi olla kahden välillä äidin ja välillä isän kanssa. Ettei aina ole joku toinen siinä jakamassa huomiota.

On se haastavaa... vuorokaudessa on kuitenkin vain se 24h. Pitäisi kuitenkin muistaa, että se onnellisuus lähtee sieltä omasta itsestä. Jos ei itse voi hyvin, muut aistivat sen kyllä. Tästä syystä mä olen siitä omasta ajastani mustasukkainen. Se on pirun kallista aikaa. Siksi mä en mielelläni tuhlaa sitä mihin vain. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään mitä haluaa tehdä, jotta olisi helpompi hengittää. Sitten kysyä sama puolisolta ja sitten antaa molemmille ne mahdollisuudet toteuttaa.


torstai 16. heinäkuuta 2015

Kesäistä menoa


Tänään on kaunis päivä ainakin täällä meillä, joten käytiin Teen nukkuessa tyttöjen kanssa tuossa talon takana mansikoita maistelemassa. On nuo ahomansikat vaan ihan superhyviä! Liukin on tänä kesänä innostunut maistelemaan marjoja. Tähän mennessä hän on lähinnä määrätietoisesti kieltäytynyt. Oli ihanaa katsella miten lapset nauttivat keräillessään ja popsiessaan!!

Piti pujotella marjoja heinään :) Eepukin innostui ja näppärästi hänkin sai mansikat pujotettua. Hän pujotteli timoteihin, joka oli huomattavasti napakampi kuin tuo mun käyttämä heinä. Suosittelen tähän puuhaan siis timoteitä ;)
 Eilen kävimme ihastelemassa äitini puolen suvun nuorinta jäsentä - vallan ihastuttavaa pientä miestä! Hän tosin totesi meidät nähdessään, että ollaan ilmeisen tylsää seuraa ja kävi unille :) Mutta sitähän se vauvan elämä ensikuukausina on - syömistä ja nukkumista. Oli ihana nähdä mun serkkua ja se miten äitiys tuntui sopivan hänelle kuin nenä päähän <3

Tein elämäni ensimmäistä kertaa raakakakkua ja onnistui ihan kivasti. Vähän enempi vanilijaa olisi voinut laittaa.  Reunat ei ole kauneimmat, mutta ensitekeleeksi oikein mainio ;) 

Ylemmän kakun valmistus alkoi Teen nukutusreissulla metsään. Kipollinen mustikoita maustoi kakun!

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Katko tahattomaan blogihiljaisuuteen

Blogi on ollut tahattomalla kesätauolla, kun on tullut suhailtua ympäri Suomea ja sen semmoista.

Tuolla luonnoksissa on yhtä jos toista postausta valmistumassa, mutta pitäisi saada sellainen rauhaisa hetki niiden viimeistelyyn. Josko nyt ekana saisi ulos vaikkapa sen lupaamani postauksen laivareissusta Tukholmaan vauvan kanssa.

Pyörittelin viime kuussa aika paljon mielessäni sitä mitä toivon tältä blogilta sekä mahdollisesti kategoriaa, johon se kuuluisi. Haluan blogin kuvastavan pitkälti ajatuksiani ja elämääni, joten se ei pysty olemaan pelkästään perheblogi ja täytyy myöntää, että en mä tänne oikein osaa jokaista uutta lapsen oppimaa juttua kirjoittaakaan. Olisi mukavaa, jos vuosien kuluttua voisin selata blogia taakse päin ja nähdä väläyksiä tämän hetkisestä elämästä ja ajatuksistani. Ajatuksista oikeastaan huomaa oman henkisen kasvun. Itse ainakin huomaan, että nuorempana olin hyvin ehdoton ja lapsettomana mulla oli todella selkeät sävelet miten lapseni kasvatan. Onneksi ne särmät on vähän hioutuneet, mutta kohteliaan kuoren alla on silti paljon (jalostettuja) mielipiteitä. En edelleenkään keksinyt mitään kategoriaa, eikä sillä oikeastaan väliä. Ei se mun elämäkään ole vain yhtä kategoriaa  :D

Meidän kesä on sujunut tosi rennosti. Oltiin juuri porukalla viikon reissussa. Kierrettiin Puuhamaa, Porin Kirjurinluodon leikkipuisto, Titi-nallen talo ja Ähtäri. Yövyttiin parissa hotellissa ja parilla leirintäalueella. Näistäkin on nuo kuuluisat luonnokset tuolla varttumassa. Mutta ihan näin ennakkoon täytyy sanoa, että ihanasti on kyllä otettu hotelleissa nykyään lapset huomioon. Selkeästi ovat ymmärtäneet, että kun lapset viihtyy, vanhemmat viihtyy :)

Tällä hetkellä tytöt on mun äidin luona "leirillä". Eli siis mun äiti oli viime vuonna Eepun kanssa isovanhempi-lapsenlapsi -leirillä ja yritti tänä vuonna löytää tästä lähettyviltä vastaavaa. Ei löytynyt. Hän pitää siis itse puuhatäyteiset pari päivää tytöille ja mukana on myös Eepun kummitäti. Varmaan huippua tulee olemaan tytsyillä :)