Luonto kutsuu ja tieto lisää tuskaa

Huolestuin hieman luettuani Ylen uutisen. Aloin miettimään kuinka montaa ainetta sitä itsekin päivän aikana elimistöönsä jollain tapaa laittaa, kun niiden yhteisvaikutusta ei kukaan tiedä. Eikä minulla ole edes mitään lääkärin määräämiä lääkkeitä tai rasvoja, joilla läträisin vaan ihan peruskasvorasvat, hammastahnat ja antiperspirantit.

Olen ollut jo pidemmän aikaa kiinnostunut erilaisista luonnonmukaisemmista tavoista tehdä asioita. Haluaisin kovasti omalta kohdalta vähentää kemikaalikuormaani ja sen myötä myös lapsieni kuormaa. Olisi mukavaa omaksua itse vihreämpiä arvoja, jotta ne siirtyisivät luonnollisesti lapsilleni.

Miten tähän nyt sitten pyrin?

Ruuat pyrin ostamaan mahdollisimman vähän käsiteltynä eli syödään aika pitkälti kotona alusta loppuun asti tehtyjä ruokia. Luomu olisi kiva, mutta tällä hetkellä rahaa ei ole ylettömiä määriä. Näin ollen luomua valitaan, jos sen kilohinta ei hirveästi eroa ei-luomusta. Kesäaikaan kasvattelen itse erinäisiä vihanneksia. Joitain paremmalla onnella kuin toisia. Perunoiden osalta me ollaan omavaraisia. Marjat ja sienet kerään metsästä.

Tavoitteenani on lisätä kasvisten määrää meidän ruuassa. Kasvissyöjiä meistä ei saa, koska naudan sisäfilepihvi on namia ja grillattu broisku mitä parhainta. Kenties pääsen kuitenkin tavoitteeseeni, että ei tarvitse kastikkeeseen kohta laittaa kahta lihapakettia vaan voi puolet iskeä kasviksia. Niillä säästyvillä euroilla voi sitten ostaa vaikka sitä luomua siksi yhdeksi paketiksi. Eli siis ruokahommeleissa meillä mennään mahdollisimman olemattomilla lisäaineilla ja pitkälti itse tehden.

Kemikaalit sitten. Toki niitä nyt saadaan jonkun verran tuosta ruuasta, kun ei luomua pupelleta, mutta omilla kempparivalinnoilla siihen kemikaalikuormaan pystynee vaikuttamaan. Tutustuessani luonnollisiin hiusten- ja ihonhoitotuotteisiin huomasin varsinkin hiustuotteissa maininnan, että luonnolliset shampoot eivät puhdista täydellisesti synteettisiä muotoilutuotteita. Niihin tarvitaan ne synteettiset pesuaineet... onko pieni noidankehä? Jos haluat pitää hiuksesi silikonittomina ja muovittomina, peset synteettisillä aineilla, joista jää taas hiuksesi pintaan aineita. Näiden aineiden vuoksi pitää käyttää synteettisiä muotoilutuotteita, jotta hius jää haluttuun muotoon, jne..

Itse päätin nyt siirtyä kokonaan luonnollisiin tuotteisiin siltä osin kuin mahdollista. Ajatus lähti siitä, että poikani nukkuu usein aamuyöstä aamuun kainalossani - pää kirjaimellisesti kainalokuopassa (tässä asetelmassa yleensä herään, kun hän tykkää päänsä punkea jotain vasten). Poikani hiusten tuoksuessa vahvasti dödölleni (tai siis antiperspirantille), tuntui ikävältä. Samoin alkoi inhottaa ajatus, että pieni lapsi joutuu joka ruokahetkellään haistelemaan vahvaa hajustetta aivan lähietäisyydeltä. Pisteenä iin päällä oli vielä silmiini osunut tieto antiperspirantin sisältämän alumiinin haitoista. Alumiiniton ja hajusteeton luomudeodorantti tuli ostettua heti seuraavalla kauppareissulla. Vaikkei noita haittoja ole ihan aukottomasti pystytty todistamaan, ei niitä ole pystytty sulkemaan poiskaan. En halua altistaa lastani hänen päänsä kautta. Mielenkiintoinen aihetta käsittelevä opinnäytetyö löytyy täältä.

Ylipäätään käytän hyvin vähän muotoilutuotteita hiuksiini, joten ajattelin kokeilla markkinoilla olevia luonnollisia muotovaahtoja ja kiinteitä. Mulla olisi ollut kampaaja tällä viikolla, mutta peruutin sen, kun huomasin mainoksen tänne meille päin avautuneesta ekokampaamosta. Meinasin mennä testaamaan kasvivärejä - ne kun jää tuohon hiuksen pintaan eikä imeydy hiukseen kuten kestoväri. Toki eivät kestä kuin about kuukauden, mutta minulla onkin tavoitteena ajan kanssa saada oma väri takaisin. Ainakin hetkeksi ;) Samalla oletan, että pystyn tuolta kampaajilta saamaan tarkempaa tietoa noista luonnollisemmista hiustuotteista. Ja täytyy vissiin käydä ostamassa Miekkoselle semmoinen normaalissa muoviputelissa oleva luonnollinen shampoo ja hoitoaine. Hän katsoi vähän hitaasti, kun esittelin palashampoota. Oli kyllä ennen ostamista sitä mieltä, että testaa, mutta ihan ite oon saanut palaa kuluttaa ;D

Meikkipuoli onkin ollut haasteellinen. Minulla on ollut käytössä mineraalimeikkipuuteri, jolle löytynee suht helposti vastine luonnonkosmetiikan puolelta. Enemmän harmaita hiuksia tuottanee ripsari. Vielä en ole meikkejä ostanut vaan kuluttanut vanhoja pois. Ne ainakin tuntuvat lähtevän noilla luonnollisilla puhdistusaineilla. Ei nuo meikkini tosin vedenkestäviä olekaan.

Tämä luonnollisempiin kempparituotteisiin tutustuminen on kyllä ollut silmiäavaavaa. Meillä meni lasten joululahjalistalle lasiset juomapullot ja keittiön ruuansäilytysrasiat vaihtunee lasisiin. Sitä on alkanut näkemään asioita eritavalla. Tieto lisää tuskaa ja totuus välillä kirpaisee. Välillä sitä ärsyttää itse itseään, kun ei voi enää uuden tiedon vuoksi tehdä jotain aiemmin totuttua. Esimerkiksi maustesipsit ei enää uppoa, eikä irtokarkit, koska väriaineet ja aromivahventeet. Eikä tee mieli ostaa mitään maustettuja jogurtteja, kun niissä on älyttömästi sokeria. Ja mikropoppareissa ja kaupan kekseissä on palmuöljyä. Mehut ne vasta lisäainepommeja ovatkin. Aspartaami on ehdoton nounou. Ja ei voi ostaa mitä tahansa saippuaa, koska natriumlauryylisulfaatti (SLS). Mikroonkaan ei viitsi enää laittaa marjoja sulamaan pakasterasiassa. Pitäisi lopettaa lukeminen ja tutkiminen.

On totta, että ei nuo pieninä määrinä aiheutakaan varmaan noita kohua aiheuttaneita asioita, mutta entä kun ne kertyvät elimistöön ja miten ne esimerkiksi reagoivat muiden päivän aikana tulevien kemikaalien kanssa. Ja palmuöljyn vuoksi hakataan sademetsää (bad!).

Pitäisi lopettaa analysointi ja pohdinta. Eli miten eli niin kuolema korjaa kuitenkin jossain vaiheessa :D

Jos en luonnollisia valintoja saa lapsille siirrettyä, niin ainakin varmaan kyseenalaistamisen jalon taidon?

Olen tätä ekoajattelua siirtänyt myös vaatepuolelle jossain määrin, mutta siitä mahdollisesti lisää myöhemmin.

Lähde

Yritän jatkossakin pelastaa maailmaa omilla valinnoillani. Johonkin asti mun hippiajattelu riittää, mutta en mä kaikissa pysty näkemään itseäni maailmanparantajana. Lentokoneella pääsee kivoihin paikkoihin ja periaatteennaista minusta ei saa tekemälläkään - tykkään nimittäin ihan älyttömästi kiinalaisesta ruuasta, jonka perusaine on paljon karttelemani ja parjaamani natriumglutamaatti.

Mutta jos edes vähän. Pieniä askelia. Pääasiallisesti fiksuja valintoja tehden. Liikaa omaa ja lapsieni elämää rajoittamatta :)

Kuulumisia menneiltä päiviltä

Säätiedotuksia katsellessa olin ymmärtänyt eilisen päivän olevan yksi viimeisiä lämpöisiä päiviä tänä kesänä. Siitä innostuneena lähdimme Eepun kerhon jälkeen käymään satamassa leikkipuistossa. Tämä reissu oli taas yksi "mennään joku päivä" -lupauksen lunastus. Syötiin samalla vedyt, kun se on yleensä sellainen "sataman juttu". Tai Liu otti pelkän lihiksen, josta haukkasi palan ja oli sen jälkeen valmis leikkimään. Ehkä yhtenä syynä oli mun lenkin aikana rattaissa pupellettu karjalanpiirakka. Mutta oli oikein mukava puistoreissu! Lapset pääsi keinumaan ja kiipeilemään sekä tietysti laskemaan liukumäkeä! 

Pääsin viime perjantaina käymään satamassa terassilla kaverin kanssa. On se hieno paikka illalla(kin) :)

Tänään aamupäivä oli kyllä lämmin, kun vein Eepun kerhoon, mutta selkeesti pilvisempi. Tällä hetkellä onkin jo ihan pilvistä ja näyttää sateiselta. Mä kävin Eepun kerhon aikana Liun ja Teukan (yritän keksiä poitsulle uuden bloginimen, kun Tee on kuin tee eli juoma) kanssa avoimessa päiväkodissa ja kyllä Liu nautti! Oli hauska huomata, kuinka hän kotileikkihuoneessa leikki äitiä ihan todenteolla. Ensin hoiti vauvaa, nukkutti heijaamalla vaunuja, sitten meni laittamaan ruokaa ja ihan patalappu kädessä laittoi uuniin tavaraa ja siitä sitten taas vauvaa heijaamaan :D

Nämä päätyivät jo mehuksi, seurakseen saivat mustikkaa, vadelmaa ja muutaman karviaisen.

Nyt tuossa vieressa liedellä huutelee pesulle pääsyä mehumaija ja sen jälkeen se pitäisi taas liata keittämällä karviaiset mehuiksi. Kellarissa on tekeytymässä lehtimehua, kun alkukesän lehtimehusatsi on jo lähestulkoon juotu. Miekkonen sanoi sen olevan hänestä parempaa kuin tavallinen marjamehu, joten pitäähän mun rakkaalle vielä mehuksi muuttua, kun noin innostui kehumaan ;)

Peikkoaskartelua lasten kanssa

Monesti sitä kokee huonoa omaatuntoa, kun lapset pyytää saada askarrella ja itse viljelee yhtä jos toista (teko)syytä, miksei voi.

Nyt kuitenkin tuli repästyä ja puuhattua peikkoja.

Näistä saa sopivasti puuhaa muutamaan otteeseen.

Ensin yhdellä ulkoilulla etsitään sopivia kiviä.

Joko samalla tai seuraavalla ulkoilulla askel kohti metsää ja sieltä poimimaan kaikenlaisia aarteita. Meillä likat poimivat käpyjä, sammalta, jäkälää ja naavaa. Ja pari puolukan varpua. 

Kolmas puuha voi olla kivien pesu, jos on sattunut löytämään asteen verran hiekkaisempia kiviä, kuten me. Sen jälkeen voi syödä puikkojätskit, niin saa peikoille kädet ;)

Kivien kuivuttua olin ajatellut, että samantien saavat liimailla noita sammalia ja muita, mutta tytöt oli eri mieltä. He halusivat ensin vähän väritellä niitä maaleilla. Näin tehtiin.

Värit kuivuivat aamupäivästä iltapäivään ja iltaruuan jälkeen liimattiin peikoille silmät, kädet sekä hiukset paikoilleen. Saipa toinen peikko parrankin. 

Näitä peikkoja oli toteuttamassa 2- ja 4-vuotiaat. 

Vasemman puoleinen on 2v:n ja oikeanpuoleinen 4v:n taiteilema. (Nyt tästä koneelta katseltuna kuva on aavistuksen valottunut, joten mainitsen erikseen, että oikeanpuoleisella on suu piirretty punaisella maalilla :) )

Mökkipäivä kolmen lapsen kanssa

Olin eilen lasten kanssa neljästään, joten ajattelin suunnata mökille, kun sääkin suosi. Vähän mietin, että mitäköhän tulee, kun kolmen vahdittavan kanssa rantaan lähtee ja ruokaa pitäisi tehdä ja vessassakin käydä. Mutta koska nuorin etenee vielä varsin verkaisesti ja kahdella vanhemmalla on jossain määrin tolkku mukana menossa, me lähdimme. Mukaan otin maukkaiden eväiden lisäksi aimo annoksen rentoa fiilistä ja laitoin nipotusvaihteen aavistuksen normaalia pienemmäksi. Tarkoitus oli viettää hauska päivä yhdessä.

Meillä varsinkin Eepu on todella hurja vesipeto ja niin myös eilen. Saunan laitoin tulille heti, kun menimme ja kyllähän tuo neiti ravasi saunan ja rannan väliä ihan kiitettävästi. Välillä puki sen verran päälle, että kävi syömässä! Oli ihanaa nähdä toisen nauttivan vedestä. Meillä on tytöillä sellaiset jonkin verran kelluttavat uimapuvut. Tällaisen turvin Eepu uskaltaa uida syvälläkin ja hyppiä laiturilta. Menoa, meininkiä ja aitoa riemua!

Meillä on mökillä yleensä aina grillattavaa ruokaa mukana eikä eilinen päivä ollut poikkeus. Grillasin itse ensimmäistä kertaa nektariinia halloumin seuraksi ja sopi hyvin. Makkaroina oli tällä kertaa tänä kesänä ensimmäistä kertaa bongaamiani täysin lisäaineettomia makkaroita. 

Täysin lisäaineettomina syötiin tavallisen tyylistä makkaraa sekä bratwurstia. Itse pidän niiden mausteikkuudesta ja makuisuudesta. Nelivuotiaan mielestä oli vähän liian tulista (lue: pippurista). Itsekin oletin tuon perusmakkaran olevan neutraalimpaa, mutta kuten jo mainitsin, omaan makuuni se sopi oikein hyvin myös mausteisempana.

Mökillä tiskaus hoituu modernisti käsipelillä. Lueskelin päiväkahvilla juttua aikuisten värityskirjasta ja siinä todettiin sen olevan mitä parhainta stressinpoistoa, kun saa tehdä yksinkertaista liikettä käsillä ja samalla ajatukset saavat liidellä. Alkoi naurattaa tuossa tiskatessa, kun yksinkertaista liikettä teen käsillä, näen heti kätteni jäljen ja tulihan siinä ajatus jos toinenkin pyöräytettyä. Kävi sitten mielessä, että ollaanko me nykyään niin stressaantuneita, koska me ollaan ulkoistettu nämä päätä nollaavat askareet erinäisille koneille? 

Tällänen ällötys säikäytti tiskipaikalla... mä kavahdan näitä, varsinkin jos tulevat liian liki!

 Mietiskelin tuossa tiskatessani muunmuassa, että miten ihmeessä mökkeily lasten kanssa voisi olla rentouttavaa. Olin jo tuossa kohtaa ehtinyt ärähtää useampaan otteeseen (syystä, tosin) ja tuntui, että olin koko ajan joko laittamassa ruokaa, vaihtamassa vaippaa tai imettämässä vauvaa. Niin ja vahdin toki myös uivaa esikoista. Sitten siinä ajatusta pyöritellessäni ymmärsin, että se oma rauhallinen hengähdys tulee (mökilläkin) lasten mentyä nukkumaan. Silloin on mahdollisuus istahtaa terassille tai vaikka saunan lauteille, katsella järvelle ja antaa ajatusten virrata.

Nyt ei ollut mahdollisuutta istahtaa lauteille. Olin Teen kanssa terassilla tyttöjen ollessa lauteilla. Ei olisi yhtälö toteutunut, jos olisi ollut neljä saunassa, sillä yhden halutessa uimaan, toinen haluaa jatkaa saunomista, kolmas menisi mieluiten päiväunille (eikä tämä osaa istua tai pysty olemaan saunassa ilman neljännen kokoaikaista huomiota) ja neljäs noh... menettäisi varmaan hermonsa kun ei vaan saa hommaa hanskattua ilman, että joku itkuraivaroisi.

Kaikesta härdellistä huolimatta oli kiva päivä. Syötiin kahvin kanssa herkkuja, lapset leikkivät nätisti, saatiin ruokailut pelittämään (paitsi Teen soseet, joista oli tänään taukopäivä ja mentiin maidolla, koska helppoa) ja kaikilla oli suurimmaksi osaksi hyvä fiilis. Kyllä mä silti mieluusti sinne seuraavalla kerralla sen toisen aikuisen otan mukaan. Silloin kaikilla on varmasti vielä mukavampaa!

Tästä kesäisestä järvimaisemasta ei vaan voi saada tarpeekseen. Nautin kympillä!!

Elokuuta 2015

On se Suomen kesä onneksi vähän esittäytynyt tänäkin vuonna. Lähinnä meinasi lasten puolesta surettaa, kun ei oikein uimareissuille päästy. Nyt ollaan käyty muutamaan otteeseen uimassa ja jos nuo lämpimät säät vielä jaksaa meitä helliä, tullaan käymään jatkossakin. 

Ollaan nautittu mökkirannasta ja seesteisestä meiningistä. Mulle suomalainen järvimaisema on eräänlainen rakkausmaisema. Siellä mun sielu lepää.

'

Lasten kanssa on tullut bongailtua erilaisia ötököitä. Tämä häntäpuoli liskomamma tuli vastaan kylätiellä. Meidän kissa sen hätisti liikkeelle, mutta en tiedä miksei kissa sitä napannut, seurasi ainoastaan. Hyvä niin. Kummastutti vain. Vauvaliskoja tuolla näytti olevan mahassa. Onneksi kissa jätti rauhaan :)

Sitten eräänä päivänä pihalta löytyi kuollut räkättirastas, jota oli tuhoamassa neljä sellaista oranssimustaa turkkiloa. Huomattiin, että koppikset oli kaivaneet linnun alta maata. Googlailun jälkeen selvisi, että kyseessä on haudankaivaja kovakuoriainen eli ne kaivaa ötökän maan sisään ja sitten sinne ötökän alle tekevät käytävän, jonka perälle munivat munansa. Aika jännää, että pääsi moista seuraamaan :) 

Kesä ei ole kesä ilman kukkaseppelettä <3

Leppis ja kaveri tulivat vastaan kasvimaalla. Leppiksellä ilmeisesti joku kehitysvaihe vielä päällä, kun tuo kuori ei mene taakse asti...

Metsät on täynnä mustikkaa - Suomen omaa superfoodia!

Puolukkaa näyttäisi myös tulevan hyvin tänä vuonna. Saadaan näillä näkymin vispipuuroa talvella. Sitten kun vielä jaksaisi poimia nuo talteen ;)

Kun meillä syödään uutta perunaa, se on todellakin uutta perunaa!

Sokerihääpäivää viettämässä

Meillä oli hääpäivä tässä kuussa ja tuli kuusi vuotta avioelämää mittariin :) Annoin Miekkoselle lahjaksi hänen lempikeksejään ja muutaman erilaisen suklaan. Oli sokerihääpäivä, niin lahjankin piti olla sokerinen ja sattumalta nuo lempparikeksitkin ovat "kandisokerikeksejä" ;)

Me ei olla hirveesti hääpäivää juhlittu ja mä olen siitä sitten tasaisin väliajoin naputtanut. "Ku ei me menty edes häämatkallekaan". Tänä vuonna merkkasin meidän kalenteriin, että "Hääpäivä, Miekkonen hoitaa ohjelman ":D Melkein yllätys siis itselle ;)

Miekkonen vei meidät Saimaa-risteilylle. Oli tarkoitus syödä siellä ja koska paatti ei ole mikään superiso, ei mulla ollut oikeastaan mitään odotuksia ruuan tasosta. Tai oli - mautonta eines tusinatavaraa. 

Erehdyin.

Söin pastaa, jossa oli pastan lisäksi tosi mureaa naudanlihaa tomaattikastikkeessa. Törkeen hyvää!!

Jälkkäriksi tuommoinen "pieni" jätskipikari. Huvittavaa tässä on, että menussa oli kuvat semmosista pienistä annoksista, jotka oli tyyliin Iittalan Kartio-laseissa (niissä 2,1dl). Tässä oli vanilijajätskiä, lakkaa ja muromysliä. Ja paljon!! Nomnomnom!

Mälkiän kanavalle palaamassa kääntöpaikalta.

 Oli mukava risteily ruokailuineen. Sai istua ihan rauhassa ja höpötellä mitä mieleen tuli. 

Tykkäsin <3